Ihana neiti N. eli Vartiovuoren arvoitus (Turun Kaupunginteatteri)

Ihana neiti N. on usealla todellisuuden tasolla liikkuva ja runon kielestä realismiin liukuva rakkaustarinan ja murhamysteerin sekoitus. Aikuisten satu, jossa toden ja tarun raja hämärtyy. Kokoelma muistoja, jotka ehkä tapahtuivat niin kuin ne kerrotaan tai sitten aivan toisella tapaa. Kuka edes totuuden tarinoiden takaa tietäisi? Juha Siltasen teksti on kielellisesti tavattoman viehättävää ja rikasta, mikä saa pääosin tummiin lavasteisiin rakentuvan tarinan avautumaan monivärisenä mielikuvamaailmana. Näen yhä elävästi mieleni silmin esineitä ja asioita, joita hahmot vain kuvailivat. Samoi projisoinnit ja lavastus loihtivat esiin mielen maisemia ja tunnelmia, mikä vapauttaa katsojan täydentämään kuvan itse. Talvisen lumisateen viileys sekä kesän lämpö tuntuivat katsomoon saakka.

Ajankuva viimevuosisadan alkupuolelta on ajoin juurevan realistinen ja välillä aivan fantastisen höpsö. Mykkäfilmikohtaus lavalla on hieno läpileikkaus siihen tyylilajiin ja jokainen näyttelijä pistää kyllä itsensä täysillä likoon. Erityisen vakuuttava oli filmin voimakkaassa tuulessa tapahtunut takaa-ajokohtaus. Vakavamielisen ja vakaan kerronnan lomaan rakentuu oma erityinen maailmansa, joka lempeällä otteella tutkii ja myös parodioi tuon ajan maailmaa sekä lehdissä laajasti käsiteltyä oikeudenkäyntiprosessia. Vanhan ajan dekkareiden fiilistä on tarjolla humoristiseen ja kaikki kliseet upeasti hyödyntävään pakettiin paketoituna. Kahvia ei tipu ennen kuin rikos selviää.

Todella taidokkaasti myös neiti Niinisen (Mervi Takatalo) ja kirjastonjohtaja maisteri Törnuddin (Tobias Zilliacus) rakkaustarina limittyy ja lomittuu nykyisyyden ja menneen suloiseksi sopaksi. Kumpainenkin on omalla tavallaan kokonainen ihminen ja sitten kun rakkaus astuu elämään alkavat arjen askelmerkit kadota. Se kömpelö herttaisesti hämmentyneen epätietoinen tanssi näiden kahden välillä on ihanaa seurattavaa. Varsinkin maisteri Törnuddin muutos filosofiasta itsevarmasti ja kaikkitietävästi paasaavasta opettajasta, tunteitaan heikolla menestyksellä salailevaksi uteliaaksi tutkijaksi on kiehtovaa. Yhden ihmissuhteen ja siihen kietoutuvan henkirikoksen tarinat luovat kaunista kontrastia toisilleen. On yhteisiä unelmia, mutta niiden yllä on koko ajan synkeä ihmisen muotoinen varjo. Täytyy myöntää, että Kimmo Rasilan esittämä kapula rakastavaisten rattaissa on niin herkullisen yököttävä ja rasvainen hahmo, että sympatiaa ei sinne suuntaan liemmin heru. Tarinan sivuhahmoissa on aivan mahtava kavalkadi kepeän humoristisia hahmoja sekä myös vahvoja naishahmoja. Kyllähän se selväksi käy, että naisen asema voi olla monella tapaa toivoton, vaikka hän itse olisi rikoksen uhri. Sekä totuuden kertomalla että salaamalla yleinen mielipide ja ilmapiiri langettavat tuomion uhrin ylle. Miesten liikkumavara ja vapaus on joissain asioissa suurempi, mutta ahtaan miesroolin rajat tulevat myös kipeästi näkyviksi.

Ihana neiti N. on elämysmatka teatterin ja tarinankerronnan maagisen realistiseen maailmaan, josta ei olisi millään halunnut poistua.

IHANA NEITI N. ELI VARTIOVUOREN ARVOITUS

TYÖRYHMÄ

Teksti ja ohjaus: Juha Siltanen
Lavastus: Jani Uljas
Puvustus: Tuomas Lampinen
Valosuunnittelu: Jarmo Esko
Äänisuunnittelu: Tuomas Rissanen
Videosuunnittelu: Sanna Malkavaara
Naamioinnin suunnittelu: Heli Lindholm

Rooleissa Minna Hämäläinen, Ulla Koivuranta, Mika Kujala, Kimmo Rasila, Jonas Saari, Mervi Takatalo, Kirsi Tarvainen, Tobias Zilliacus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑