Juurihoito on mahdottoman mahdollinen tarina, jossa omia juuriaan etsitään sekä läheltä että kaukaa. Tämä matka isän perässä ympäri maailman, kertoo oudon ja kiinnostavan tarinan perheestä sekä hampaiden hoidosta. Tällaisessa tarinassa, missä maisema vaihtuu hyvin nopeassa tahdissa ja moni sivuhahmoista vaan piipahtaa välillä nopeasti lavalla, voidaan olla teatterissa pienoisten haasteiden edessä. Mielestäni varsin oivallisella tavalla tämä pieni maailmanympärimatka oli saatu toteutettua. Ei tule kiireen tuntua tai fiilistä, että joku paikka olisi vaan koristeena tarinassa mukana, vaan kaikilla pienilläkin paikoilla, kohtauksilla ja ihmisten välisillä kohtaamisilla on merkitystä. Tyylillisesti tässä esityksessä ei ole otettu asiaksi rakentaa illuusiota kaikista vierailluista paikoista, vaan paikanvaihdot tehdään pienillä jutuilla ja muutoksilla. Muutenkin heti tarinan alussa käy selväksi, että esitys on etäännytetty, koska näyttelijät esittelevät itsensä ja roolihahmonsa sekä viittaavat suoraan kirjaan, jonka hahmoja he esittävät tässä esityksessa. Hampaiden hoitokin on selkeästi teatterissa tapahtuvaa hammashoitoa ja esitystä. Tehdään kaikki asiat uskottavasti, mutta ei kuitenkaan täysin realistisesuuden vaikutelmaa tavoitellen. Tyylillisesti tämä valinta toimii läpi esityksen ja se luotu ympyrä sulkeutuu todella hienosti näytelmän lopussa. Haluan kokonaisuudesta nostaa yhden todella nautittavan kohtauksen eli veljesten pyöräilyreissun, jossa oli jännä videopelimäinen fiilis. Samoin pidin siitä jatkuvuudesta, mitä hahmojen tuominen kertomaan tarinansa taustalle toi. Menneisyys puhuu omalla äänellään, mutta nykyisyyden takana.

Tämä on siinä mielessä hauska kokemus, koska on yhden tulkinnan tästä samasta tekstistä nähnyt jo aiemmin ja tämä oli täysin erilainen kokemus, jossa hieman eri tavoin painottuivat jotkut teemat ja hahmot. Se on todella suuri rikkaus, että jokainen tekijäryhmä ja teatteri tuo tekstiin omaan elämänsä. Hammaslääkäri Esko Kirnuvaara (Esa Latva-Äijö) on niin ihanan vaivaannuttavasti omassa omituisuudessaan selkeä hahmo, jossa ei oikein hammaslääketieteen ulkopuolista tarttumapintaa tunnu aluksi olevan. Pekka (Antti Tiensuu) on vaan jotenkin suloisen hukassa, mutta silti yllättävän huoleton tai ainakin vaikuttaa siltä ajoittain. Sari (Mari Turunen) taas on jotenkin hirveän herkullisen ristiriitainen hahmo, mikä korostuu kiinnostavasti tässä tulkinnassa. Kovan ja itseinhoonkin taipuvaisen kuoren alla, on lopulta hirveän kaunista ja pehmeääkin inhimillisyyttä. Ehkä itseä erityisesti koskettaa Sarin ja hänen nykyisen miehensä suhde, josta Sari kokee tarpeetonta syyllisyyttä ajatellen, että miehensä on hänelle liian hyvä. Se on sellainen tunnistus, minkä valittavan omakohtaisesti välillä tekee, että aliarvioi itseään tai ajattelee, että pitää olla itse tietynlainen ansaitakseen hyviä asioita ja ihmisiä ympärilleen. Muuta matkan varralla kohdatut hahmot ovat monessa kohtaa hyvin karikatyyrimaisia kuvauksia ihmistyypeistä, enemmän kuin varsinaisia kokonaisia ihmishahmoja. Heidän kohtaamisensa kautta löytyy välillä tosi absurdin hauskoja hetkiä. Yksi oudon ilahduttava pikaisesti lavalla piipahtanut hahmo oli Eskon inhokki hammaslääkäriasiakas koko, hammashuollon laiminlyövässä, komeudessaan.

Tarina soljuu, karavaani kulkee ja elämässä saattaa olla muutakin tärkeää kuin hampaat. Ehkä. No ei välttämättä ihan kaikille ole.

Juurihoito

Perustuu Miika Nousiaisen samannimiseen romaaniin
Sovitus ja ohjaus Mikko Kanninen
Lavastussuunnittelu Mikko Saastamoinen
Pukusuunnittelu Mari Pajula
Valosuunnittelu Tuomas Vartola
Äänisuunnittelu Jouni Koskinen
Videosuunnittelu Sun Effects Oy

Rooleissa
Esa Latva-Äijö
Antti Tiensuu
Mari Turunen
Ritva Jalonen
Mari Posti
Veera Tapanainen