Päivänsäteet (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Tuima annos seniorienergiaa on tarjolla tässä synkeän humoristisessa, paikallistason maailmanlopun diskossa. Päiväsäteet-näytelmän pirtsakan nimen takaa paljastuu joukko erilaisia ihmisiä, jotka ovat omista syistään päätyneet samaan paikkaan. Yhteisöllisyys ei ole ihan huipussaan Päivänsäteen-vanhainkodissa, jossa huonenaapurin kuolema on aivan arkipäiväinen tapahtuma, josta keskustellaan lähinnä siitä näkökulmasta, kuka saa muuttaa hänen huoneeseensa. Tämän hoitolaitoksen asukkaiden arki on hyvin rutinoitunutta ja suurimmat huolet liittyvät siihen, onko vaan unohtanut jo syöneensä aamiaisen vai eikö oikeasti ole syönyt mitään.  Päivät noudattavat samaa kaavaa ja ympärillä on aina samat ihmiset, joista ei välttämättä erityisemmin pidä, mutta joihin on kuitenkin, puheista huolimatta, omalla tavallaan kiintynyt. Ei kaikki kuitenkaan ole synkkää ja ikävää asukkaiden arjessa, vaan kyllä siellä on koko ajan näkyvissä se aito välittämisen taso. Vaikka puheet muuta voisivat kertoa, niin toisista asukkaista ja heidän hyvinvoinnistaan pidetään hyvin tarkasti huolta. Yhteisö on luonut omanlaisensa kulttuurin, jossa tunteita ei näytetä tai niistä ei puhuta, mutta eihän se tarkoita etteikö niitä olisi.

Tarinahan on lopulta varsin voimauttava ja osoitus siitä, että omilla teoilla ja valinnoilla voi vaikuttaa asioihin, vaikk siltä ei aina näyttäisikään. Asioita voi muuttaa, ei ole pakko jäädä jumiin toisten tai edes itsensä määrittelemään rooliin. Kuitenkin voimaannuttavan puolensa alla, Päivänsäteet on melkoisen karu kuvaus yhteiskunnasta. Tulvan noustessa jo muutoin evakuoidulle alueelle unohtuneita vanhainkodin asukkaita ei muista tai kaipaa kukaan. Ne, jotka ovat muutenkin yksin ja heikossa asemassa jätetään vahingossa tai tahallaan jälkeen. Synkeässä tilanteessa päätään nostaa peribrittiläinen ”jatketaan normaalisti elämää” -asennoituminen uhkaavaan tuhoon, joka tuo tarinaan sekä huumoria että vaikeita tunteita, jotka eivät enää suostu jäämään huomiotta. Asiat, joista ei ole puhuttu vuosiin tai vuosikymmeniin nousevat sateen lailla puhdistamaan jännitteistä ilmaa. Kyyneleet virtaavat ilosta ja surusta, saaden hyvin erilaiset henkilöt viimein vetämään yhtä köyttä ja löytämään eroihin keskittymisen sijaan sen, mikä heitä yhdistää.

Itseäni eniten puhuttelee hahmonsa ja tarinansa puolesta May (Jukka-Pekka Mikkonen), joka on kauniilla ja karulla tavalla todella samaistuttava. Se herkkyys ja vahvuus, mitä tuohon hahmoon on saatu luotua on aivan valtavan upeaa. Mayssa tiivistyy paljon patoutuneita tunteita, jotka eivät kuitenkaan ole katkeroittaneet tai tehneet hänestä julmaa, vaikka toki osansa hänkin piikikkäästä huumorista jakelee. Muutenkin ehkä juuri sen selkeimmän yhteyden ja hankalan yhteisen historian vuoksi nimenomaan May ja June (Jouni Salo) hahmoina nousevat tarinasta voimakkaimmin esille. On valitettavan helppo ymmärtää, miten paljon olennaistakin voi jäädä sanomatta, kun pitäydytään tulkinnoissa, eikä edes uskalleta kysyä ja kohdata toista ihmistä. Kuitenkin jokaisella hahmolla tässä tarinassa on tärkeä rooli. Jokainen tuo siihen oman panoksensa ja on rakentamassa kokonaisuutta, joka pysyy pinnalla. Maureen (Piia Mannisenmäki) on yllättävänkin täpäkkä muori kaiken hössötyksen ja epäolennaiselta vaikuttavan puuhastelun takana. Miten tärkeää onkaan, että jokaiseen hetkeen on juuri oikea biisi valittuna. Nimettömäksi jäävä dementoinut asukas (Anneli Karppinen) on myös omalla tavallaan todella kiehtova hahmo, koska läsnä on koko ajan kaksi tietoisuuden tasoa. On se dementoineen ihmisen pehmeän höttöinen puoli ja se mitä unohdus kätkee jopa henkilöltä itseltään. Jos on pakko menettää muistinsa, niin olispa ihanaa, jos kuitenkin elämän ilo säilyisi. Gloria (Hanna Liinoja) on lopulta myös sen kovan kuorensa alla hyvinkin inhimillinen ja lämminkin hahmo, joka toimii todella hyvin yhteen nuoren Hopen (Hegy Tuusvuori) energian suuntaamisessa oikeaan suuntaan.

Päivänsäteet on omasta mielestäni ennen kaikkea selviytymistarina ihmisistä, jotka yhteiskunta ja läheiset ovat unohtaneet. Miten ihminen toimii, kun tilanne näyttää kaikin puolin toivottomalta? Mistä löytyy valo pimeyteen?

Päivänsäteet

Teksti Sandi Toksvig
Suomennos ja ohjaus Snoopi Siren (vier.)
Lavastaja Karmo Mende
Pukusuunnittelija Tuovi Räisänen
Valosuunnittelija Antti Silvennoinen
Äänisuunnittelija Mika Filpus
Kampaukset ja maskeeraus Suvi Taipale

Rooleissa
Hanna Liinoja, Anneli Karppinen, Piia Mannisenmäki, Jouni Salo, Jukka-Pekka Mikkonen, Hegy Tuusvuori ja Pekka Hiltunen

Kommentointi on suljettu.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑