Lievää blokkia nyt muiden tekstien viimeistelyssä, joten sukelletaan hetkeksi tunnemuistin puolelle. Impro on siitä hassu laji, että välillä se on kevyttä ja kivaa yhteistä tekemistä ja sitten joskus osutaan periaatteessa kevyeltä vaikuttavalla harjoitteella kipeästi ihmisen mielen kipukohtiin. Muutama viikko sitten oli taas vaihteeksi sellainen kerta, että heti alussa tärähti jossain syvällä. Olin vähän väsynyt huonosti… Lue lisää Impro ja synkkyys törmäävät
Alison Goldien The Improv Book on sellainen kirja, jonka kohdalla arvoin hetken laitanko kirjan improkirjallisuuden alle vai draamakasvatuksen kirjojen puolelle, koska tässä on sellainen hieman opetussuunnitelmamainen lähetysmistapa asioihin. No improkirjaksi tämä on nimetty ja improa tämä kuitenkin käsittelee, joten improkirja se siis on. Tämä kirja edustaa omalla lukulistallani vielä hieman harvinaisempaa modernia brittiläistä improkirjallisuutta. Impron… Lue lisää Alison Goldie – The Improv Book. Improvisation for Theatre, Comedy, Education and Life
Sama tarina monesta lähteestä kuultuna, mutta onko niistä missäkään koko totuus? Harriet on tarina vuonna 1918 tapahtuneen jääkärimajuri Olof Laguksen (Pyry Nikkilä) epäselväksi ja selvittämättä jääneestä kuolemasta. Miksi tapahtumaa ei sukulaisten pyynnöistä huolimatta tutkittu, vaikka kertomuksissa oli epäselvyyksiä ja ilmeisesti myös todella karkeita vääristelyjä. Selvittämättä jäänyt kuolema onkin inspiroinut monta kirjoittajaa. Esityksessä lavalle tuodaan nähtäväksi… Lue lisää Harriet 16.2.2019 (Ryhmäteatteri)
Musaimpro ja ihana leppoisa ja rento Hannu ❤ Eihän tästä voi muuta kuin tykätä. Mennään nyt vähän käänteisessä järjestyksessä eli otan heti alkuun sen jutun, missä oli haasteita ja jatketaan sitten kaikella sillä, mikä oli kivaa ja innostavaa. Musiikki-impro on yksi niistä impron osa-alueista, joihin minulla ja monella muullakin on hyvin kaksijakoinen suhtautuminen. Toisaalta tykkää… Lue lisää Hannun Hyvän mielen musaimpro -kurssi – Osa 1 (Hannu Risku / Stella Polaris)
Tunnebloggauspäivitys! Heh, on vähän itänyt tämmöinen fiilis, että tarttis kirjoitella jotain fiiliksistä, vaikka olisikin kyllä aika monta muutakin tekstiä tuolla luonnoskansiossa odottelemassa viimeistelyä. Olen nyt tehnyt sellaisen valinnan, etten aio ohjata tänä keväänä improtreenejä, vaan päästän irti kontrollista sen suhteen. Menen nyt sitten ryhmäläisenä ja päästän irti siitä pakottavasta impropätemistarpeestani, koska se alkoi viedä minulta… Lue lisää Tunneihminen tunne tunteesi!
Kahdeksan teatterin yhteistyön hedelmä, Mikko Roihan ohjauksessa suloiseksi rakkauden sekasopaksi sekoittunut, Miehen kylkiluu on kutkuttavan minimalistista teatteri-ilottelua. Maria Jotunin tarinaan vahvasti nojaavan lempeän intomielisen tulkinnan avautumista on ilo seurata. Oli ihanaa, että edes kerran kohtaa tästä tekstistä sellaisen tulkinnan, jossa voi jollain tapaa edes kuvitella Miinankin (Ulla Reinikainen) hahmon tarinalle romanttisessa mielessä onnellisen lopun. Yleisesti… Lue lisää Miehen kylkiluu (vierailu Jyväskylän Kaupunginteatteri)
Elämän pienten hyvien kartoittamiseen keskittyvä monologi koskettaa ja naurattaa, välillä samaan aikaan. Päähenkilön, yksin ja yhdessä muiden kanssa, koostama lista niistä tuhansista ja tuhansista asioista (miljoonasta, jos tarkkoja ollaan), jotka ovat parasta elämässä kokoaa pienille lapuille koko elämän kirjon. Lapsena listalle ilmaantuu niitä asioita, jotka silloin tuovat iloa elämään, kuten jätski. Elämän edetessä päästään jo… Lue lisää Parasta elämässä 1.2.2019 (Martti Suosalo / Helsingin Kaupunginteatteri)
Miten monesti sitä lapsena tulikaan mietittyä ”sitten aikuisena…” ja sitten jonain aamuna heräät aikuisena, etkä tee mitään niistä jutuista. Elämä vain kulkee päivä kerrallaan eteenpäin ja kaiken pitäisi olla hyvin. On perhe, joka välittää. On kavereita. On opiskelupaikka ja asunto. On vapautta tehdä ja ajatella, mitä haluaa. Silti mikään ei tunnu oikein miltään. Mikään ei… Lue lisää Supernaiivi (Jyväskylän Kaupunginteatteri)
Eleettömän tyylikäs ja sydämeen saakka uppoava kokonaisuus, joka pyyhkii katsojan yli koko synkkyydellään. Synkkyys on jotenkin sopivaa laatua. Suomalaista, kristillisen perinteen mukaista jyrkkyyttää, jonka ankaruutta toteuttaessa välillä unohtuu, että toisen synnin taakasta voi myös päästää irti. Voi olla myös tarttumatta miekkaan ja hukkumatta siihen, vaikka kunnia ja veri niin vaatisikin. Salattu häpeä vaatii jättämään Hämeen… Lue lisää Pakolaiset 19.1.2019 (Tampereen Teatteri)
Kuten kunnon improfestareilla asiaan kuuluu, niin työpajailun ohella pääsee näkemään myös hienoja esityksiä. Itse vietin Tampereella ensimmäistä kertaa järjestetyillä Kaamos festivaaleilla vain lauantain, joten tämä teksti kertoo nyt sitten, kuten otsikkokin vihjaa, lauantain esityksistä. Olin optimistisesti ajatellut selviäväni klo 21 junaan, mutta sepä olikin vain höpsöttelyä, sillä ohjelmistoahan oli tosiaan kolmen tunnin verran, eikä pariksi… Lue lisää Kaamos improfestivaalit 2019 – Lauantai-illan huumaa
Juurihoito on mahdottoman mahdollinen tarina, jossa omia juuriaan etsitään sekä läheltä että kaukaa. Tämä matka isän perässä ympäri maailman, kertoo oudon ja kiinnostavan tarinan perheestä sekä hampaiden hoidosta. Tällaisessa tarinassa, missä maisema vaihtuu hyvin nopeassa tahdissa ja moni sivuhahmoista vaan piipahtaa välillä nopeasti lavalla, voidaan olla teatterissa pienoisten haasteiden edessä. Mielestäni varsin oivallisella tavalla tämä… Lue lisää Juurihoito 12.1.2019 (Tampereen Teatteri)
Musaimpro ♡ Ai että oli taas tutuilla ja uusilla tavoilla aivan ihanaa. Hannu Risku on musaimproohjaajana ihan lemppareitani. Hänen kursseillaan on aina niin mainion lempeää ja rennon rimatonta meininkiä, että sitähän alkaa uskoa vaikka mihin. Yksi sellainen pieni, mutta suuri oivallus liittyi musaimpron säestämiseen. Miten helposti sitä tekeekään asioista itselleen aivan liian vaikeita, vaikka niiden… Lue lisää Hannun hyvän mielen musaimpro 12.1.2019 (Kaamos improfestarit)
Olipa vain huikea avaus tälle teatterivuodelle! Syksyllä ei vaan natsannut aikataulut Sademiehen esitysaikataulun kanssa, joten nyt kun sattuma myös lipputilanteen osalta viimein suosi, oli pakko toimia heti. Olen odotellut kuumeisesti koko syksyn, että pääsisin Sademiehen näkemään, koska oli fiilis, että tämä tulee olemaan todella hyvä. Mutta miten harhautuneita ennakko-odotukseni olivatkaan. Ei Sademies ollut vain todella hyvä,… Lue lisää Sademies 5.1.2019 (Tampereen teatteri)
Viime vuosi oli niin täynnä kaikenlaisia kokemuksia teatterin, draaman ja impron saralla, että vaikea tehdä mitään, edes jollain tasolla kattavaa, tiivistä summausta. Niinpä teenkin nyt ihan tämän hetkisen fiiliksen pohjalta melko sattumanvaraisen katsauksen vuoden 2018 tapahtumiin ja tarjoamaan oppiin. Vuonna 2018 jätin ihan tietoisesti esiintymisorientoituneen teatteriharrastuksen jäihin, koska ei vaan ollut erityisempää kipinää käsikirjoitetun teatterin… Lue lisää Paluuviite vuoteen 2018
Edelleen pitää paikkansa, että olen kirjoitellut todella laiskasti impro-ohjauskokemuksistani tänä syksynä. Tästä tulee nyt sitten hybridi useammasta kerrasta, koska ajatuksellisesti siellä on yhteistä pintaa ja samoja tekniikoita. Yhden oman ohjauskerran teemana piti olla statustyöskentely, mutta osallistujamäärän ollessa hyvin maltillinen sillä kerralla, päätin vaihtaa ideaa. Kyllä niistä suunnittelemistani statusharjoitteista moni olisi onnistunut silläkin porukalla, mutta ehkä… Lue lisää Improa ohjaamassa – Pyöröovia, toistoa ja leikkauksia
Draamanörtti 