Miimisissä tiloissa – näet sä mitään?

Mimiikka ei kuulu, ainakaan vielä, vahvuuksiini ja se on oikeasti välillä tosi turhauttavaa. Ymmärrän ajatuksen, että minun itse nähtävä se miiminen tila missä olen ensin, jotta yleisö näkisi sen. Jos en näe, niin sitä tilaa ei ole olemassa ja kävelen ihan varmasti miimisen pöydän tai minkä tahansa esineen läpi. Tahto ei vaan aina riitä tekemään... Continue Reading →

Lempeysharjoitus

Olen huomannut, että on usein todella vaikea keskittyä ja rauhoittua vaan olemaan. Mindfulness ja meditointi sinänsä kiinnostavat, mutta usein mieli käy ylikierroksilla ja on todella vaikea keskittyä ja ihan vaan olla läsnä. Usein minun on todella paljon helpompi rauhoittua toisen ihmisen ohjaamana kuin yksin. Kuitenkin yksi sellainen itsenäinen harjoite, jonka olen huomannut onnistuvan myös stressin... Continue Reading →

Maaninen mangusti – kun normaalisti hillitty ihminen pomppii ympäri tilaa

Tuossa on viikonlopulta ainakin kolme tekstiä tulossa, mutta niiden viimeistely on tällä hetkellä henkisen kapasiteettini ulottumattomissa. Niinpä kirjoitan sitten alkuviikon improryhmä fiiliksiä. Maanantain ryhmässä tiesin jo etukäteen, että minun olisi todennäköisesti pitänyt jäädä pois. Raskas improviikonloppu oli vetänyt aivot totaali stoppiin ja olin siitä kyllä todella tietoinen. Minulle tuotti kauheasti vaikeuksia keskittyä yhtään mihinkään ja... Continue Reading →

Huomiotta jääneet tarjoukset, vaihtoehdot ja tarpeeton ankaruus

Yksi haastava alue, mitä on joutunut oman itsensä kanssa työstämään impron parissa on tarve löytää syyllinen, sillä miksi asiat menevät jotenkin solmuun tai pieleen. Yleensä itse löydän syyllisen heti peilistä. Olen todella hyvä kääntämään asiat omaksi syykseni ja syyllistämään itseäni myös asioista, joihin en oikeasti voisi edes vaikuttaa. Siksi minulle oli aivan älyttömän hienoa tajuta,... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑