Mulla on ollut nyt tämän kevään tilanteen takia, ja oikeastaan jo vähän aiemminkin, semmonen sisäinen pohdinta käynnissä, että mistä haluan kirjoittaa. Välillä kirjoitusinto on tiessään ja se on ihan normaalia. Toisaalta huomasin itsessäni myös semmosia kirjoittamisen pakkoon liittyviä ajatuksia "mun pitää kirjoittaa tästä". Eikä sitä kukaan ulkopuolinen vaadi, koska tämä on mun blogi ja kirjoittelen... Continue Reading →
Etäkokemuksia: Unhurried Conversation – Kiireetön keskustelu
Nyt, kun sosiaalinen elämä on vähän pakostakin riittänyt digitaalisempiin muotoihin sekä töissä että arkielämässä, niin tuntuu merkitykselliseltä pohtia etäyhteydellä tapahtuvia keskustelujen toteutusta ja mielekkyyttä. Olen elämäni aikana osallistunut lukemattomiin Skypellä, Connectilla, Zoomilla tai muulla etäyhteyssoftalla käytyihin keskusteluihin. Tällä hetkellä, kun turvaetäisyyksiä pidetään, niin näillä välineillä käytyjen keskustelujen merkitys nousee, koska arjen sosiaalisuutta on vähemmän. Teininä,... Continue Reading →
Väliaikapäivitys
En tiedä tarvitseeko tätä erikseen kertoa, koska bloggailen muutenkin melko sattumanvaraiseen tahtiin vaihtelevista aiheista, mutta kerron sen silti. Kevään poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi blogiin ei nyt määrittelemättömän pitkään aikaan ilmesty uusista esityksistä kertovia tekstejä. No, ehkä digitaalisesti välitetyistä esityksistä, jos oikein kovat vieroitusoireet iskevät. Sen sijaan ne muutamat, vielä julkaisuaan odottavat, jo näkemistäni esityksistä kertovat tekstit... Continue Reading →
Kirjoittamisen ”tuskaa”
On taas monta tekstiä viimeistelyä vailla tai muotoaan hakemassa, enkä saa mitään niistä valmiiksi. Se on joskus oikeasti ongelma ja siksi iloitsen niistä hetkistä, kun saa jonkun tekstin yhdellä kertaa jollain tapaa ymmärrettävään kuosiin. Olen huomannut tässä nyt kolmisen vuotta esityksistä kirjoittaessani, että jotkut esitykset taipuvat helposti tekstimuotona kuvailtavaksi ja toiset ovat haastavampia. Sillä ei... Continue Reading →
Toisto, hokeminen ja matkiminen
On yksi sellainen toistuva haaste, joka seuraa minua, ja se on vastentahtoisuuteni toistoa, tai oikeammin hokemista, kohtaan. Heh heh toisto toistuvana haasteena on itsessään aika hassu ajatus, vaan minkäs teet. Ironia on ihmiselle kovin julma rakastettu. Vastentahtoisuuteni hokemista sisältyviin tehtäviin tarttumiseen koskee tilanteita, joissa toisto tai hokeminen ei ole tilanteessa orgaanisesti syntynyt juttu, vaan säännöillä... Continue Reading →
Tervemenoa vanha vuosikymmen
Oli tarkoitus kirjoittaa samankaltainen tiivistelmäpostaus, kuin olen aiempina vuosina tehnyt, mutta se ei vaan ottanut muotoutuakseen. Sen sijaan huomasin Twitteristä, kuinka ihmiset jokaista tykkäystä kohden kertovat jonkun asian, jonka ovat viime vuonne kokeneet, oppineet tai tunteneet. En itse parantuvana Twitter-runoholistina halua sinne puolen tällä hetkellä kirjoittaa, joten varastan vain idean ja toteutan sen täällä. Tässä... Continue Reading →
