Missä vaiheessa tarinan voi kertoa? Suvantovaiheessa, kun kaikki on ihan ok? Sitten vasta, kun vaikeudet on selätetty ja tarina on riittävän inspiroiva iltapäivälehtien sivuille? Vai voiko puhua jo silloin, kun kaikki on ihan yhtä syvältä, kuin itsekin kokee olevansa. Kun itsetunto on palasina, eikä tiedä millä sen kokoaisi taas eheämmäksi, koska ei saa kontaktia oikein... Continue Reading →
Tulkittua todellisuutta – tapaus temppupyörä
Istun yksin Kiasman kahvilassa ikkunan vieressä pöydässä, jossa on vain kaksi tuolia. Katselen pihalla veden äärellä lintuja tarkkaavaisesti seuraavia leikki-ikäisiä, kahvin jäähtyessä valkoisessa posliinikupissa. Todellisuuteni on pieni ja tarkkarajainen kupla, joka laajenee ulos pihalle, ei sisään kahvilaan - en huomaa asiakkaiden tuloa tai poistumista kahvilasta. On usein helpompi toteuttaa improtessa omaa ideaa, koska sen näkee... Continue Reading →
Tekstiä edeltävä teksti
Joskus on kirjoitettava jotain ennen kuin voi kirjoittaa jotain muuta. Tämä teksti on se jotain, mitä on kirjoitettava ennen sitä muuta. Huomasin, että mulla on päällekkäin nyt kaksi asiaa, joista tämä tässä tekstissä käsiteltävä varjostaa sitä toista, kivempaa asiaa, josta oikeasti haluaisin kirjoittaa. Niinpä kirjoitan nyt tällaisen paletin puhdistus tekstin ennen kuin kirjoitan siitä, mitä... Continue Reading →
”Nyt voi jättää kaikki huolet ja harmit naulakkoon. Ne kyllä odottavat siellä ja ne voi poimia mukaan poistuessaan.”
Otsikon sisältämä ajatus, millä tahansa sanoilla esitettynä ilmaisuun liittyvien kurssien alkupuolella on yksi iki-inhokeistani. Ymmärrän sen hyvää tarkoittavan intention, että nyt ei rämmitä römpiöissä* tai jäädä vatvomaan jotain tunnin ulkopuolisen maailman ärsyttävää kokemusta. Ymmärrän sen, mutta minulle se lausahdus ei viesti sitä. Se viestii, että se millainen minä juuri nyt ja se tila, jossa mieleni... Continue Reading →
Kuulumis- ja esittelykierrokset
Olen se ihminen, joka ei yleensä ensimmäisenä tarjoa kokemuksiaan, kun vuorossa on kuulumiskierros tai jonkun kurssin esittelykierros. En aloita, enkä välttämättä ota vuoroa, jos ei ole ihan pakko tai jos ei mennä järjestyksessä, eikä kukaan huomaa, jos olen hiljaa. Olen useinkin ollut piirissä se viimeinen, jonka sitten muiden tuijotus pakottaa jakamaan jotain. Eikä se oikeastaan... Continue Reading →
Mistä kirjoittaa vai kirjoittaako mistään?
Mulla on ollut nyt tämän kevään tilanteen takia, ja oikeastaan jo vähän aiemminkin, semmonen sisäinen pohdinta käynnissä, että mistä haluan kirjoittaa. Välillä kirjoitusinto on tiessään ja se on ihan normaalia. Toisaalta huomasin itsessäni myös semmosia kirjoittamisen pakkoon liittyviä ajatuksia "mun pitää kirjoittaa tästä". Eikä sitä kukaan ulkopuolinen vaadi, koska tämä on mun blogi ja kirjoittelen... Continue Reading →
