Matka pimeydestä valoon ja takaisin
On paljon ihan blogin aiheisiin liittyviä tekstejä kesken ja julkaisematta. On myös monia tekstejä eri tapahtumista ja kokemuksista, jotka olisin voinut kirjoittaa, mutta ne jäävät kai kirjoittamatta. Eikä se haittaa, sillä ei kaiken tarvitse tekstiksi taipua, jotta muistaisin sen kokeneeni. Nyt vain huomaan, että en voi sivuuttaa elefanttia huoneessa, vaikka kuinka yritän. Se synkkyys, joka... Continue Reading →
Sukelletaan hetkeksi vihaan ja aggressioon. Ne ovat osa sitä tunnepalettia, mikä kuuluu ihmisen perusvarusteluun, vaikka kuinka yrittäisi kieltää, että minä en ainakaan ole aggressiivinen. Tietysti tasoissa on eroja, jotkut räjähtävät fyysisen väkivaltaisesti sekunnissa ja osa ehkä ilmaisee vihaansa vain sanallisesti, jos sitäkään. Eikä sillä ole mitään väliä oletko tyttö, poika vai jotain muuta, vaan se... Continue Reading →
Tämä teksti on kirjoitettu kesäkuun 28. päivä, mutta en julkaissut sitä silloin vaan vasta nyt, kolme kuukautta myöhemmin. Melkein tein sen aiemmin, mutten kuitenkaan. Ajoitan sen kuitenkin sinne tarinassani, koska se kuuluu menneisyyteen. Se on kaikessa sekavuudessaan looginen kuvaus yhdestä hetkestä tauotonta mielenvirtaa. Olisi minulla ihan oikeitakin tekstejä kirjoitettavana. Tekstejä, joissa on asiaa ja tapahtumia,... Continue Reading →
Olen joskus hurjassa menneisyydessäni opiskellut vähän kaikenlaista, kuten esimerkiksi (englanninkielistä) runoutta. Muistan hitusen inhonneeni erästä runouskurssia ihan vain sen vuoksi, että siellä yritettiin joka kerta löytää "oikea" tulkinta runoille sekä niiden yksittäisille lauseille ja sanoille. Toki muitakin vaihtoehtoja käydyissä keskusteluissa sallittiin, mutta keskusteluissa pohdittiin sitä ”mitä kirjoittaja on oikeasti tarkoittanut”. Ihan niin kuin se olisi... Continue Reading →
Viimeisen parin vuoden aikana olen sekä oppinut aidosti innostumaan asioista ja taas unohtamaan, että moisia tunteita edes on olemassa. Oikeasti noita 180 asteen käännöksiä on tapahtunut useita tässä ajassa, eikä vaan yksi. Olen unohtanut ja muistanut miksi asioista kannattaa innostua sekä sen, miksi aikoinaan niin vahvat muurit omien tunteideni ympärille rakensin. Pudotus nimittäin sattuu sitä... Continue Reading →
Joskus muinoin mietin olevani hyvin selkeä sanattoman viestintäni suhteen. Enpä ajattele noin enää nykyään. Jossain vaiheessa tuli tajuttua se, vaikka itse kuvittelen viestiväni hyvin selkeästi, lähetän itse asiassa jatkuvasti todella ristiriitaisia viestejä. Sain itseni kiinni eleistä ja toiminnasta, jotka olivat aika tyrmääviä, vaikka en mitään sellaista tarkoittanut viestintää. Kuitenkin tarkkailijan näkökulmasta tulkinta olisi ollut aika... Continue Reading →
