Kategoria: Jotain muuta

Esittämättömyyspäiväkirja (hiljaisuus) – Herkko ja kadonneen ajan arvoitus

Ei sitä maanantaina vielä arvannut, että tämä esityskausi oli tässä. Näin se kuitenkin oli. Viimeiset kaksi esitystä jouduttiin sairastapausten vuoksi perumaan ja näin ollen esityskauden loppu oli aika koruton. Hiljaisuus laskeutui, eikä mitään enää ollut jäljellä. En ihan näin ajatellut tämän loppuvan, vaikka tietysti aina on se mahdollisuus, että esityksiä joudutaan perumaan. Koska se oli… Lue lisää Esittämättömyyspäiväkirja (hiljaisuus) – Herkko ja kadonneen ajan arvoitus

Veera KenttäläKommentoi

Sivuosamentaliteetti ja sairastumiset

Ei ole ensimmäinen kerta, kun ajattelen ajatuksen: ”minähän olen vain sivuosassa, joten jos ääni kulkee ja olen suunnilleen tolpillaan, niin voidaan esittää”. Nyt ainakin pari näytöstä Herkosta ja kadonneen ajan arvoituksesta jää esittämättä sairastapauksen vuoksi. Ei tosin minun sairastapaukseni, vaikka tälläkin hetkellä, tätä tekstiä kirjoittaessa, nenä vuotaa, korvat on tukossa ja yskiminen on rasittanut kurkkua… Lue lisää Sivuosamentaliteetti ja sairastumiset

Veera KenttäläKommentoi

”Se on aivan normaalia”

Kuinka moni on kuullut otsikon empaattisen lausahduksen joskus, kun on jakanut jotain, minkä ehkä itse ajattelee olevan outoa tai erikoista itsessään? Monet asiathan ovat ihan aidosti normaaleja, osa ihmisyyttä, vaikka siltä ei itsestä juuri sillä hetkellä tuntuisi. Tunteet ovat ihan normaali osa ihmiselämää. Sekin on normaalia, ettei aikuinen(kaan) ihminen välttämättä aina niin aikuismaiseen tunteidenkäsittelyyn pysty,… Lue lisää ”Se on aivan normaalia”

Veera KenttäläKommentoi

Telepatian mahdottomuudesta

Yksi ensimmäisistä ja tärkeimmistä opeista improvisoidessa on minulle ollut se, ettei ihminen oikeasti tiedä, mitä olettaa tietävänsä. Tämä koskee erityisesti toisten ihmisten ajatuksia. Yksinkertaisimillaan tämä näkyy missä tahansa yhteiseen tarinan rakentamiseen pohjautuvassa tekniikassa ja sana-assosiaatioissa. Erinomaisen ilmiselvä se on myös improvisoidussa kohtauksessa, jossa kumpikin olettaa, että toinen tajuaa tilanteen samalla tavalla. Kohtaus menee, miten menee… Lue lisää Telepatian mahdottomuudesta

Veera KenttäläKommentoi

Nauhoitusharjoituksia ja -pohdintoja vol 1.

Mainitsin edellisessä tekstissä, että pohdin yksilöharjoitteiden saattamista puhuttuun muotoon. Ihan jo oman improharjoitteluni tueksi, koska en ole löytänyt sellaisia äänitteitä tai videomatskua, mitä olen jo useamman vuoden haikaillut. Niinpä, kun sitä ei ole tai se on hyvin piilotettua, niin teen sitten ite. Mikä lykky, ettei mua enää erityisemmin häiritse oman ääneni kuuleminen, koska muuten tästä… Lue lisää Nauhoitusharjoituksia ja -pohdintoja vol 1.

Veera KenttäläKommentoi

Oppinut luovuttamaan – ei hyövää ees yrittää…

Pieni tunnustus: olen luuseri elikkäs luovuttaja. Olen tottunut luovuttamaan taistelutta ja vetäytymään, jos joku muu haluaa jotain samaa, kuin minäkin. ”Tehköön / pitäköön koko idean”, ajattelen aivan liian usein. Viimeksi vartti sitten ajattelin niin ja olin valmis polttamaan (kuvainnollisesti, materiaalit ovat digitaalisia) puolivalmiin improkirjakässärin sekä potentiaalisille kustantajille laaditun synopsiksen ja muut materiaalit, joita en ole… Lue lisää Oppinut luovuttamaan – ei hyövää ees yrittää…

Veera KenttäläKommentoi

Vuosikatsaus 2020

Perinteisen tilastokatsauksen ja vuosisummauksen aika. Viime vuosi oli blogin osalta hiljentymisen ja metateksteilyn vuosi. Osin pakotetustikin teatterikevät ja -kesä jäivät väliin, joten esitystekstien osalta on ollut tosi hiljaista. Osin sen takia, etten ole entiseen tapaa esityksiä voinut käydä katsomassa ja toisaalta myös sen takia, että motivaatio ja kirjoittamisen ilo olivat ajoittain hukassa. Huomasin keväällä, että… Lue lisää Vuosikatsaus 2020

Veera KenttäläKommentoi

Peilikuvia: huonon impron askelmerkit

Peilimaasta päivää! Tänään tutustutaan maailmaan iloisen mokaamisen kääntöpuolella elikkäs semmosiin juttuihin, millä voipi estää improvisaation tapahtumisen tai ainakin tehdä siitä tarpeettoman vaikeaa ja nihkeän nahkeaa. Tässä on nyt kätevän käytännöllisessä listamuodossa tarjolla upeaa lisäarvosisältöä, jonka vinkeillä voit estää itseäsi ja kaikkia muita nauttimasta flow-tilasta, hyväksyvästä ilmapiiristä ja kaikenlaisista impron iloista. Älä vaikutu, mistään, ikinä. Sano… Lue lisää Peilikuvia: huonon impron askelmerkit

Veera KenttäläKommentoi

”Hymyilevä kuolema”

Poiminnat luonnosarkiston kätköistä jatkuvat. Tällä kertaa vuorossa on pohdintaa ”hymynaamiosta”. Tämä teksti on syksyltä 2017, joten se on huomattavasti tiiviimpi, kuin nykyiset tarinointini 😉 En tiedä onko tämä joku oma omituisuuteni vai ihan yleisempi juttu, jonka nimeä en vain tiedä. Olen vuosien varrella päätynyt nimeämään tietyntyyppistä ”hymynaamiota” käyttävät ihmiset yleistermillä ’hymyilevä kuolema’. Tämä on siis… Lue lisää ”Hymyilevä kuolema”

Veera Kenttälä

Tulkittua todellisuutta – tapaus temppupyörä

Istun yksin Kiasman kahvilassa ikkunan vieressä pöydässä, jossa on vain kaksi tuolia. Katselen pihalla veden äärellä lintuja tarkkaavaisesti seuraavia leikki-ikäisiä, kahvin jäähtyessä valkoisessa posliinikupissa. Todellisuuteni on pieni ja tarkkarajainen kupla, joka laajenee ulos pihalle, ei sisään kahvilaan – en huomaa asiakkaiden tuloa tai poistumista kahvilasta. On usein helpompi toteuttaa improtessa omaa ideaa, koska sen näkee… Lue lisää Tulkittua todellisuutta – tapaus temppupyörä

Veera KenttäläKommentoi

”Nyt voi jättää kaikki huolet ja harmit naulakkoon. Ne kyllä odottavat siellä ja ne voi poimia mukaan poistuessaan.”

Otsikon sisältämä ajatus, millä tahansa sanoilla esitettynä ilmaisuun liittyvien kurssien alkupuolella on yksi iki-inhokeistani. Ymmärrän sen hyvää tarkoittavan intention, että nyt ei rämmitä römpiöissä* tai jäädä vatvomaan jotain tunnin ulkopuolisen maailman ärsyttävää kokemusta. Ymmärrän sen, mutta minulle se lausahdus ei viesti sitä. Se viestii, että se millainen minä juuri nyt ja se tila, jossa mieleni… Lue lisää ”Nyt voi jättää kaikki huolet ja harmit naulakkoon. Ne kyllä odottavat siellä ja ne voi poimia mukaan poistuessaan.”

Veera KenttäläKommentoi