Lievää blokkia nyt muiden tekstien viimeistelyssä, joten sukelletaan hetkeksi tunnemuistin puolelle. Impro on siitä hassu laji, että välillä se on kevyttä ja kivaa yhteistä tekemistä ja sitten joskus osutaan periaatteessa kevyeltä vaikuttavalla harjoitteella kipeästi ihmisen mielen kipukohtiin. Muutama viikko sitten oli taas vaihteeksi sellainen kerta, että heti alussa tärähti jossain syvällä. Olin vähän väsynyt huonosti... Continue Reading →
Tunneihminen tunne tunteesi!
Tunnebloggauspäivitys! Heh, on vähän itänyt tämmöinen fiilis, että tarttis kirjoitella jotain fiiliksistä, vaikka olisikin kyllä aika monta muutakin tekstiä tuolla luonnoskansiossa odottelemassa viimeistelyä. Olen nyt tehnyt sellaisen valinnan, etten aio ohjata tänä keväänä improtreenejä, vaan päästän irti kontrollista sen suhteen. Menen nyt sitten ryhmäläisenä ja päästän irti siitä pakottavasta impropätemistarpeestani, koska se alkoi viedä minulta... Continue Reading →
Paluuviite vuoteen 2018
Viime vuosi oli niin täynnä kaikenlaisia kokemuksia teatterin, draaman ja impron saralla, että vaikea tehdä mitään, edes jollain tasolla kattavaa, tiivistä summausta. Niinpä teenkin nyt ihan tämän hetkisen fiiliksen pohjalta melko sattumanvaraisen katsauksen vuoden 2018 tapahtumiin ja tarjoamaan oppiin. Vuonna 2018 jätin ihan tietoisesti esiintymisorientoituneen teatteriharrastuksen jäihin, koska ei vaan ollut erityisempää kipinää käsikirjoitetun teatterin... Continue Reading →
Vähän pohdintaa kriittisyydestä ja kielloista
Tämä teksti käsittelee kritiikkiä ja sen määrittelyä. Taannoin improkurssilla käydyssä alkukeskustelussa nostettiin mukaan keskusteluun myös kritiikki ja oman tai toisten suoritusten ruotiminen purkukeskusteluissa. Joo, olen sitä mieltä että itselleen ja toisille kannattaa ehdottomasti olla armollinen ja turhaa kriittisyyttä on hyvä vähentää. Siitä kuitenkin olen eri mieltä, että tie tuohon armollisuuteen löytyisi kieltämällä opiskelijoilta itsensä ruoskinta... Continue Reading →
Tarinat: Rakkaustarinoita kuudella sanalla 2.0
Toisto toimii aina, ainakin jos on Teletappi, joten tehdäänpä nyt jotain uudestaan. Olen kirjoitellut tänne blogiin fiktiivisiä tekstejä vaihtelevilla ideoilla ja inspiraatioilla. Yksi omasta mielestäni kiehtovimmista tekniikoista tähän mennessä on ollut kuuden sanan rakkaustarinat. Aiemmin samalla tekniikalla luodut tekstit voi käydä lukemassa tuolta. Käytin viimeksi blogin puolelle kirjoittaessa inspiraatiosanoja lähtökohtana, joten tehdään samoin tälläkin kertaa. Sattumanvaraisuuteen... Continue Reading →
Havaintokyvyn suhteellisuudesta
Olen yleisesti ottaen melko tarkkanäköinen tai ainakin kuvittelen niin, mutta minulla on myös käsittämättömän puusilmäisyyden hetkeni. Hetket jolloin en vain tajua yksinkertaisintakaan vihjettä. Hetket jolloin kuulen ja näen, mutta en ymmärrä yhtään mitä kuulen tai näen. Aika usein niin käy, kun on joku voimakas tunne päällä. Silloin ei vaan pysty reagoimaan järkevästi, vaan tapahtuu ylitulkintoja... Continue Reading →
