Innostumisen (pois)oppiminen

Viimeisen parin vuoden aikana olen sekä oppinut aidosti innostumaan asioista ja taas unohtamaan, että moisia tunteita edes on olemassa. Oikeasti noita 180 asteen käännöksiä on tapahtunut useita tässä ajassa, eikä vaan yksi. Olen unohtanut ja muistanut miksi asioista kannattaa innostua sekä sen, miksi aikoinaan niin vahvat muurit omien tunteideni ympärille rakensin. Pudotus nimittäin sattuu sitä... Continue Reading →

Ennakoiva torjunta estää kontaktin

Joskus muinoin mietin olevani hyvin selkeä sanattoman viestintäni suhteen. Enpä ajattele noin enää nykyään. Jossain vaiheessa tuli tajuttua se, vaikka itse kuvittelen viestiväni hyvin selkeästi, lähetän itse asiassa jatkuvasti todella ristiriitaisia viestejä. Sain itseni kiinni eleistä ja toiminnasta, jotka olivat aika tyrmääviä, vaikka en mitään sellaista tarkoittanut viestintää. Kuitenkin tarkkailijan näkökulmasta tulkinta olisi ollut aika... Continue Reading →

Kaavoihin kangistunut kuviokelluja

Vuoden vaihteessa mietin, että jatkanko erään harrastuksen parissa enää tänä vuonna. Lopulta päädyin oikeastaan sekä sattuman että oman päätöksen myötä lopettamaan. Tajusin, että en jatkaisi omasta halustani, vaan sitä päätöstä ohjaa joku muu. Huomasin aivoissani nakuttavan semmosen pienen perfektionistin, joka hokee "ei saa luovuttaa ja jättää asioita kesken". Mikä on vähän hassua, kun miettii miten... Continue Reading →

Impro ja synkkyys törmäävät

Lievää blokkia nyt muiden tekstien viimeistelyssä, joten sukelletaan hetkeksi tunnemuistin puolelle. Impro on siitä hassu laji, että välillä se on kevyttä ja kivaa yhteistä tekemistä ja sitten joskus osutaan periaatteessa kevyeltä vaikuttavalla harjoitteella kipeästi ihmisen mielen kipukohtiin. Muutama viikko sitten oli taas vaihteeksi sellainen kerta, että heti alussa tärähti jossain syvällä. Olin vähän väsynyt huonosti... Continue Reading →

Tunneihminen tunne tunteesi!

Tunnebloggauspäivitys! Heh, on vähän itänyt tämmöinen fiilis, että tarttis kirjoitella jotain fiiliksistä, vaikka olisikin kyllä aika monta muutakin tekstiä tuolla luonnoskansiossa odottelemassa viimeistelyä. Olen nyt tehnyt sellaisen valinnan, etten aio ohjata tänä keväänä improtreenejä, vaan päästän irti kontrollista sen suhteen. Menen nyt sitten ryhmäläisenä ja päästän irti siitä pakottavasta impropätemistarpeestani, koska se alkoi viedä minulta... Continue Reading →

Paluuviite vuoteen 2018

Viime vuosi oli niin täynnä kaikenlaisia kokemuksia teatterin, draaman ja impron saralla, että vaikea tehdä mitään, edes jollain tasolla kattavaa, tiivistä summausta. Niinpä teenkin nyt ihan tämän hetkisen fiiliksen pohjalta melko sattumanvaraisen katsauksen vuoden 2018 tapahtumiin ja tarjoamaan oppiin. Vuonna 2018 jätin ihan tietoisesti esiintymisorientoituneen teatteriharrastuksen jäihin, koska ei vaan ollut erityisempää kipinää käsikirjoitetun teatterin... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑