Väliaikapäivitys

En tiedä tarvitseeko tätä erikseen kertoa, koska bloggailen muutenkin melko sattumanvaraiseen tahtiin vaihtelevista aiheista, mutta kerron sen silti. Kevään poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi blogiin ei nyt määrittelemättömän pitkään aikaan ilmesty uusista esityksistä kertovia tekstejä. No, ehkä digitaalisesti välitetyistä esityksistä, jos oikein kovat vieroitusoireet iskevät. Sen sijaan ne muutamat, vielä julkaisuaan odottavat, jo näkemistäni esityksistä kertovat tekstit... Continue Reading →

Kirjoittamisen ”tuskaa”

On taas monta tekstiä viimeistelyä vailla tai muotoaan hakemassa, enkä saa mitään niistä valmiiksi. Se on joskus oikeasti ongelma ja siksi iloitsen niistä hetkistä, kun saa jonkun tekstin yhdellä kertaa jollain tapaa ymmärrettävään kuosiin. Olen huomannut tässä nyt kolmisen vuotta esityksistä kirjoittaessani, että jotkut esitykset taipuvat helposti tekstimuotona kuvailtavaksi ja toiset ovat haastavampia. Sillä ei... Continue Reading →

Toisto, hokeminen ja matkiminen

On yksi sellainen toistuva haaste, joka seuraa minua, ja se on vastentahtoisuuteni toistoa, tai oikeammin hokemista, kohtaan. Heh heh toisto toistuvana haasteena on itsessään aika hassu ajatus, vaan minkäs teet. Ironia on ihmiselle kovin julma rakastettu. Vastentahtoisuuteni hokemista sisältyviin tehtäviin tarttumiseen koskee tilanteita, joissa toisto tai hokeminen ei ole tilanteessa orgaanisesti syntynyt juttu, vaan säännöillä... Continue Reading →

Tervemenoa vanha vuosikymmen

Oli tarkoitus kirjoittaa samankaltainen tiivistelmäpostaus, kuin olen aiempina vuosina tehnyt, mutta se ei vaan ottanut muotoutuakseen. Sen sijaan huomasin Twitteristä, kuinka ihmiset jokaista tykkäystä kohden kertovat jonkun asian, jonka ovat viime vuonne kokeneet, oppineet tai tunteneet. En itse parantuvana Twitter-runoholistina halua sinne puolen tällä hetkellä kirjoittaa, joten varastan vain idean ja toteutan sen täällä. Tässä... Continue Reading →

Muistoja menneestä: Sulkeutuneen energiavampyyrin kevät

Se, minkä olen joutunut itselleen myöntämään, niin oma toimintakykyni on hyvin riippuvainen tunteista ja mielen hyvinvoinnista. Yksi selkeästi lamauttava tunnetila on ulkopuolisuuden tunne. Se tunne siitä, ettei kelpaa seuraan tai oteta mukaan toimintaan. Tämän tunteen heräämisen olen joutunut keväällä aika karulla ja puolijulkisella tavalla itselleni myöntämään. Se on aika voimallinen tyhjyyden tunne, kun lavalla tajuaa,... Continue Reading →

Rakkaus 2.0 – pari vuotta myöhemmin

Lueskelin vastikään uudestaan aikoinaan Barbara L. Fredricksonin Love 2.0 -kirjaa käsitelleen tekstini ja päädyin aamuisella bussimatkalla tarkastelemaan nykyisiä ajattelumallejani ja toimintatapojani. Ajattelen edelleen samoin siitä, että rakkaus aidosti löytyy kaikista niistä häviävän pienissä avoimen ja virtaavan kontaktin (ei välttämättä fyysisen) tiloissa, joita voi kohdata ja kokea jatkuvasti.  Eli mahdollisuudet kokea rakkautta ovat moninaiset ja lukemattomat,... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑