Yoshi Oida ja Lorna Marshall – An Actor’s tricks

Nämä menevät nyt väärin päin eli tämä taitaa olla Yoshi Oidan ja Lorna Marshallin yhteistyönä syntyneistä kirjoista viimeisin. Olen Näkymätön näyttelijä (Invisible Actor) -kirjan, johon tässä kirjassa useassa kohtaa viitataan lukenut, mutta arvatkaapa olenko saanut tekstiä valmiiksi. Juu eli en. An Actor Adrift on se toinen Oidan aiemmista teoksista, johon tässä kirjassa viitataan, mutta se… Lue lisää Yoshi Oida ja Lorna Marshall – An Actor’s tricks

Veera

Juurihoito (Jyväskylän Huoneteatteri)

Juurihoito kuulostaa kyllä aiheena sellaiselta, että eihän siitä voi saada kirjaa saati teatteriesitystä, joka ei olisi puuduttava (heh, aiheeseen sopiva läppä, lol). Jyväskylän Huoneteatterin työryhmä on tarttunut teokseen lempeän humoristisella otteella ja saa tämän yksikertaisen monimutkaisen ihmissuhde sopan pulputtamaan elämää. Minua viehättää se lakoninen ja eleetön huumori, jota Miika Nousiaisen teksteissä on sisäänrakennettuna sekä hahmot,… Lue lisää Juurihoito (Jyväskylän Huoneteatteri)

Veera

Rakkaalla harjoituksella on monta nimeä

Sen olen tässä viimeisen puolen vuoden aikana oppinut, että jos joku kysyy ”Onko harjoitus X tuttu”, niin vastaus on yleensä ”Kyllä ja aiot nyt varmastikin esitellä eri säännöin toimivan harjoitteen, kuin se minkä itse olen oppinut”. Se on improssa sekä ihanaa että hitusen ärsyttävää, ettei voi oikeasti tietää tarkoittavatko kaksi ihmistä samalla nimellä samoin säännöin… Lue lisää Rakkaalla harjoituksella on monta nimeä

Veera

Dramaturgia (draamakasvatus)

Tämän lukukauden viimeinen draamakasvatuksen lähijakso eli dramaturgia on jo taakse jäänyttä elämää.  Dramaturgia on yksi niistä draamakasvatuksen opintojen osa-alueista, jotka kiinnostavat minua ihan erityisesti. Nyt oli hieman kuitenkin hankaluuksia orientoitua aiheeseen, koska kumpikaan pakollisen ennakkotehtävän (monologin kirjoittaminen) pohjatarina vaihtoehdoista ei erityisemmin innostanut. Luin tekstejä pienoisen epätoivon vallassa ja koetin saada aivoni viritettyä ihan kumpaan tahansa… Lue lisää Dramaturgia (draamakasvatus)

Veera

Improssa on ikävää, kun asiat menevät ohi ja unohtuvat

On todella vaikea palauttaa improttuja asioita mieleen. Se on vaan niin intensiivistä keskittymistä vaativaa touhua, että ei riitä kapasiteettia tallettaa sitä muistiin. Kohtausten sisältöjä on ihan mahdoton muistaa. Reflektiot harjoitteiden jälkeen auttavat ja silti pidemmän treenipäivän jälkeen ei muista oikein mitään. Varsinkin ne jutut joissa on itse ollut esiintymässä ovat hirveän haastavia ainakin omalle muistilleni.… Lue lisää Improssa on ikävää, kun asiat menevät ohi ja unohtuvat

Veera

Muodonmuutos (Ryhmäteatteri)

Ryhmäteatterin Muodonmuutoksessa tukka puhuu ja Keijo (Vesa Vierikko) päätyy sohvan alle sirittämään. Tarina on kaikessa järjettömyydessään hirveän johdonmukainen, jos jotain tehdään, niin se tehdään kans isosti ja näyttävästi. Yllättävän paljon kokonaisuutta rakennettiin yleisön näkymättömissä, jolloin lavasteiden vaihdot olivat ihan minimissään. Näytöt sekä heijastavat pinnat pääsivät sitten huomattavasti suurempaan rooliin, kun se mikä tapahtui kulissien takana… Lue lisää Muodonmuutos (Ryhmäteatteri)

Veera

Tarina: Putipuhdas

Olipa kerran Tšekkiläinen tarjoilija nimeltään Tamara. Joka päivä Tamara lennätti ritsallaan kännyköitä eläintarhan gorillahäkkiin. Kunnes eräänä päivänä ritsan jänteenä toiminut letku oli kadonnut. Siitä seurasi että Tamara päätti etsiä netistä tietoa naapureistaan, joiden epäili olevan julkean varkauden takana. Hän imi tietoa itseensä ja piti taukoa vain niistääkseen nuhan kyllästämää nenäänsä. Yhtäkkiä jostain kuului jokeltelua. Hän… Lue lisää Tarina: Putipuhdas

Veera

Koivu ja tähti (Kansallisteatteri)

Topeliuksen klassikkosadun jalanjälkiä eteen- ja taaksepäin kulkeva ja tutkiskeleva Koivu ja tähti on näytelmä, jonka määritteleminen ei ole yksinkertaista. Siinä on jotain tuttua, jotain uutta sekä paljon sellaista, mitä ei osannut odottaa. Määritelmät pakenevat mielestä, koska niitä ei ehkä ole. On jotain, mikä ei taivu sellaiseen ymmärrykseen, mitä voisin tekstiksi muuttaa. On elämä useammassa ajassa… Lue lisää Koivu ja tähti (Kansallisteatteri)

Veera

Improa ohjaamassa – statukset pelissä

Ihka ensimmäinen kerta impron ohjaamista on nyt takana. Ei pitänyt lykätä sitä näin pitkään, mutta siinä meni vähän juttuja solmuun ja syysväsymyskin alkoi painaa. Nyt kuitenkin pääsin viimein kokeilemaan käytännössä, millaista ohjaaminen improssa voisi olla. Se oli tosi kivaa ja ihan älyttömän raskasta, voi tosin olla että kognitiiviset muskelit ovat vähän treenin puutteessa päässeet rapistumaan.… Lue lisää Improa ohjaamassa – statukset pelissä

Veera

Onnensirpaleita (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Onni on hieman hukassa sekä henkilönä että aiheena Jyväskylän Kaupunginteatterin syksyn viimeisessä suuren näyttämön ensi-illassa. Mitä onni oikeastaan on? Onnensirpaleita näytelmä on sekoitus ohjaaja-käsikirjoittaja Tommi Kainulaisen ja keskisuomalaisten kirjoittajien tekstejä sekä Miljoonasateen musiikkia. Ihan jo syntyprosessinsa puolesta näytelmä herätti uteliaisuuteni, koska se yhdistää kiinnostavalla tavalla yleisön tuottamaa materiaalia, valmista musiikkia sekä käsikirjoittajan omaa materiaalia. Tarinassa… Lue lisää Onnensirpaleita (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Veera

Improvisaation jatkokurssi II (Vantaan aikuisopisto)

Improvisaatio vie välillä jänniin ja eksoottisiin paikkoihin, tällä kertaa päädyin improintoiluni johtamana Vantaalle. Tarkemmin ottaen Vantaan aikuisopiston Improvisaation jatkokurssi II:lle, jonka ohjaajana toimi Anita Dahlström. Viikonlopun mittaiseen kurssiin mahtui muutamia tuttuja tekniikoita sekä paljon uusia tuttavuuksia ja uusia variaatioita tutuista harjoitteista. On aina hirveän jännää ja mukavaa päästä improamaan uusien ihmisten kanssa. Tälle kurssille kaikki olivat… Lue lisää Improvisaation jatkokurssi II (Vantaan aikuisopisto)

Veera

Impron jatkokurssi osa 6 – ”Ei siitä espressoa tule, jollei paljon laita” #throwback

Kun on liikaa kirjoitettavaa, eikä saa mitään uutta tekstiä valmiiksi täytyy muistella menneitä. Kuudes (ja ihan varmasti viimeinen) osa viime kesän impron jatkokurssisaagasta vaati saada tulla kirjoitetuksi, joten se on nyt tässä. Eli jos jotenkin olet aiemmilta osilta onnistunut välttymään, niin mahtavaa ajan säästöä. Onnittelen. Tämä teksti tulee siis kertomaan Helsingin seudun kesäyliopiston järkkäämästä improvisaation… Lue lisää Impron jatkokurssi osa 6 – ”Ei siitä espressoa tule, jollei paljon laita” #throwback

Veera

Arviointi ja palaute draamakasvatuksessa

’Arviointi ja palaute draamakasvatuksessa’ ei kurssin nimenä vaikuttanut kovinkaan lupaavalta. Palaute niinkin vielä menee ja se on aiheena sellainen, mikä minua kiinnostaa, mutta se arviointi. *Urgh* Minulle arviointi on jo lähtökohtaisesti hankalaa ja vielä hankalampaa siitä tulee, kun kohteena ovat nuoret ihmiset, joiden ilmaisua pitäisi arvostella. Tällä verkkokurssilla harjoittelimme nuorten lukion teatteridiplomitöiden arviointia sekä toteutettujen… Lue lisää Arviointi ja palaute draamakasvatuksessa

Veera

Kun pokka pettää (ja isosti)

Minulla on ihan jäätävän huono pokka ja se on kyllä improvisaation parissa tullut moneen kertaan todistettua. Tässä maailmassa on niin monta asiaa, jotka jolkain tapaa kutkuttelevat nauruhermojani. Kun joku juttu on hämmentävän absurdi tai vaikka tavanomaisuudessaan nerokas, niin naurua ei vain pysty estämään. Pystyn yleensä kuitenkin vielä täydellisestäkin repeämisestä palaamaan jatkamaan kohtausta, joten hetkellisestä putoamisesta… Lue lisää Kun pokka pettää (ja isosti)

Veera

Cats (Tampereen Teatteri)

”Ei täällä ole muita kuin meitä kissoja” ja yksi rotta. En siis ole nähnyt Cats-musikaalia aiemmin, joten melkoinen aukko on musikaalisivistyksessä ollut. Lauluista Memory on sellainen, joka musikaalista irrotettuna on tullut aika moneen kertaan kuultua. Jotain etäisiä ennakkokaikuja on ollut, mutta mitään konkreettista havaintoa ei ollut siitä mitä odottaa. Jos musikaalin nimi on Cats eli… Lue lisää Cats (Tampereen Teatteri)

Veera