Juurihoito kuulostaa kyllä aiheena sellaiselta, että eihän siitä voi saada kirjaa saati teatteriesitystä, joka ei olisi puuduttava (heh, aiheeseen sopiva läppä, lol). Jyväskylän Huoneteatterin työryhmä on tarttunut teokseen lempeän humoristisella otteella ja saa tämän yksikertaisen monimutkaisen ihmissuhde sopan pulputtamaan elämää. Minua viehättää se lakoninen ja eleetön huumori, jota Miika Nousiaisen teksteissä on sisäänrakennettuna sekä hahmot, jotka on helppo tunnistaa. Sellainen arkinen ironia, jossa tylsän harmaa muuttuu tärkeäksi ja kiinnostavaksi. Henkilöhahmo saa olla pakkomielteisen kiinnostunut hampaista ja silti hän ansaitsee hyviä asioita elämäänsä. Elämäänsä voi haukkua ja silti olla siihen salaa tyytyväinen.
Pekka (Tomi Huusko) lähtee tutkimaan isänsä jalanjälkiä, kun hammaslääkäri Esko (Esa-Pekka Valkila) paljastuu saman isän pojaksi. Veljeksien yhteinen juoksulenkki on hurmaavan hönttiä menoa. Miesten yhteinen matka vie heidät myös värikkääseen Ruotsiin, josta loppumatkaa varten tarttuu mukaan vielä sisko Sari (Maarit Laakkonen). Isänsä on ollut rivakka liikkeissään. Sisarusten edesottamusten seuraaminen on kiinnostavaa ja kyllähän näihin omilla tavoillaan omalaatuisiin sisarukseen päätyy kiintymään. Sitä on vain niin mukava seurata, kun hahmoilla on lavalla kivaa yhdessä. Vaikka välillä liikutaan synkissäkin tunnelmissa, niin on helppo uskoa, että nämä hyvin erilaisista näkökulmista maailmaa tarkastelevat hahmot välittävät toisistaan.
Tarina on hyvin elämän myönteinen sekä lämmöllä ja rakkaudella kylmää maailmaa hieman olkapäistä ravisteleva. Aiheet ovat suuria sekä globaalilla että inhimillisellä tasolla. Vahvana katsojaan iskee myös se ihmillinen tuska, kun Pekka tajuaa, että vaikka puhetta on ollut paljon, niin silti liian paljon siitä, mikä olisi ollut oikeasti tärkeää, on jätetty sanomatta Kepeää ja samalla kipeää kerrontaa yhden miehen jälkeensä jättämistä jäljistä muiden elämissä.
Kaikki näyttelijät istuivat hyvin rooleihinsa ja saivat myös oman hetkensä parrasvaloissa. Tässä esityksessä oli todella ilahduttavia pieniä sivurooleja, joista muutaman haluan erikseen mainita. Erityisesti hullun kiilto silmissä suhaava taksikuski (Lauri Laakso), isän hössöttäjä serkku Raili (Iiris Tervanen) sekä Sarin mies Fadi (Jani Jokivirta) olivat tosi mainioita pieniä valopilkkuja esityksessä. Synkkyydessään ihailtavan kamala hahmo oli myös Sarin äiti Annikki (Anni-Ilona Hiltunen), joka oli puvustusta myöten huikea pakkaus. Todella mainion herkullinen kombinaatio ihan reikäpäisen humoristisia ja toisaalta myös todella ihania ja herttaisiakin hahmoja.
Lavastuksessa oli tehty paljon hyviä ratkaisuja, joista osa oli hitusen haastavia katsojan näkökulmasta, koska toiminta ajautui jatkuvasti sivustalle ja tilan katvealueisiin. Jälleen kerran olin ihan hemmetin kiitollinen teatteritilan pylvään strategisesta asettumisesta. Tällä kertaa kaikki mitä hammaslääkärituolissa tapahtui jäi näkemättä ja hyvä niin. En ole erityisen suuri hammashoidon prosessien fani. Vaikka tässä nyt ei toki ketään operoitu, niin mielikuvakin ja taustalta kuuluvat äänitehosteet ovat ihan riittäviä aiheuttamaan väristyksiä selkärankaan. Lavastus oli toimiva, sillä tosi pienillä muutoksilla saatiin luotua kaikki tarinassa tarvittavat tilat ja maailmankolkat. Hirveän hienoa ja tehokasta tilan käyttöä ja jos ei jotain nähnyt, niin ei sitten. Tunnelma kuitenkin välittyi, vaikka välillä joku hahmoista vähän katveeseen päätyikin.
Juurihoito
Kirjoittanut – Miika Nousiainen
Dramatisoinut – Aleksis Meaney
Lavastuksen suunnittelu – Tarja-Liisa Q, Heidi Möller-Virtanen, Marja Sarja, Vilma Määttä
Lavastus, tarpeisto, puvustus – Marja Sarja, Vilma Määttä, Heidi Möller-Virtanen, Rami Karjala
Äänisuunnittelu ja äänten ajo – Anna Hänninen
Valosuunnittelu – Ville Jaatinen
Valojen ajo – Sari Mikkelsson
Musiikin valinta – Tarja-Liisa
Projisoinnit – Heidi Möller-Virtanen
Valokuvat – Marja Sarja
Esitteet – Marja Sarja, Roope Niemelä ja Rami Karjala
Rakennusapuja – Topias Ilves
Näyttelijät:
Esko – Esa-Pekka Valkila
Pekka – Tomi Huusko
Sari – Maarit Laakkonen
Arvo (ynnä muita rooleja) – Lauri Laakso
Pekan äiti, Sunday, Raili (ynnä muita rooleja) – Iiris Tervanen
Annikki, Fana, Morsian (ynnä muita rooleja) – Anni-Ilona Hiltunen
Fadi, Hra Stenius, Taxu (ynnä muita rooleja) – Jani Jokivirta
Ohjaajan assistentti – Miki Huhtala
Ohjaaja sekä tuottaja – Tarja-Liisa Qvintus
Tuotantoassistentti – Emmi Turpeinen
Draamanörtti 
Kiitos hienoista kommenteista! Todella hyvää ja tarkkaa osuvaa analyysia. Ikävää, että istuit juuri tolpan takana. Ohjasin esityksen niin, että sanoin jo ajat sitten ne kolme takapaikkaa sekä sivukatsomon lipunmyyntiin ja muuhun tuotantoon ”Sieltä ei näe.” Merkkasin vielä ne kolme paikkaa. Toivomukseni oli, että jos joku niihin haluaa, olisi mukavaa, että hinta on edukkaampi.
Kiitos palautteesta ja mukavaa teatteritalvea! Tarja-Liisa Qvintus, esityksen ohjaaja
Hei, kiitos kommentistasi Tarja-Liisa. Kiitokset myös sinulle ja koko työryhmälle mukavasta teatterielämyksestä Juurihoidon parissa.
Varsin ansiokkaasti katsojia ohjattiin pääkatsomon puolelle ennen näytöksen alkua ja kerrottiin, että sivukatsomosta ei tule kaikkea näkemään. Tolppa nyt sattui osumaan omaan näkökenttään, mutta ei se niin dominoiva ongelma esityksen kokonaiskuvassa ollut. Olen kuitenkin ihan samoilla linjoilla kanssasi sen suhteen, että tunnistetuille näköhaittapaikoille voisi olla myynnissä edukkaampia lippuja, niin katsoja tietää asennoitua tilanteeseen oikein.