Tämä on vaikea teksti kirjoittaa kuivin silmin. En onnistunut. Florian Zellerin kirjoittama Poika on tarina, joka resonoi ainakin itselläni tosi syvällä tasolla ja vaikka se on vaikea katsoa loppuun, niin sitä ei kannata jättää kesken. Tarinan keskushenkilö Niko (Paavo Kinnunen) on vanhempiensa eron jälkeen muuttunut huolestuttavaan suuntaan. Koulu ei kiinnosta, eikä oikein mikään muukaan. Huolestunut… Lue lisää Poika 6.3.2020 (KOM-teatteri)
Maineesta ja kunniasta tubettajana haaveileva Pernilla Gynt (Pinja Hahtola) ei kaihda keinoja saavuttaa tavoitteensa. Yhtään kiveä ei jää kääntämättä, eikä hölmöinkään haaste toteuttamatta, kun dramaattisuuteen taipuvainen Pernilla koettaa saada kanavalleen lisää seuraajia. Siitä huolimatta, että Pernilla tekee täsmälleen samoja asioita, kuin muutkin suositut tubettajat, seuraajamäärät eivät vaan millään nouse. Paitsi kerran ja sekin taisi olla… Lue lisää Pernilla Gynt 5.3.2020 (Teatteri Jurkka)
Huijauksen anatomia aukeaa Ryhmäteatterin uudessa Usko, toivo, huijaus -esityksessä. Karismaattinen motivaatiopuhuja ja digiguru Yazz Donau (Santtu Karvonen), jolla on outo pakkomielle saada vankimielisairaalan lääkäri Hannu Vasama (Robin Svartström) keynote-puhujaksi tapahtumaansa, onnistuu luikertelemaan tavallisen perheen elämään heikolla hetkellä. Ei perheen elämä ehkä ruusuilla tanssimista ole aiemminkaan ollut tai vanhempien riidat kevyitä, mutta Sissin (Minna Suuronen) menettäessä… Lue lisää Usko, toivo, huijaus (Ryhmäteatteri)
Olipa kerran kahden ihmisen ympärille luotu tarina täydellisestä ydinperheestä, jossa vanhempien urat ovat mallillaan ja ihanilla lapsilla soveliaat harrastukset. Kotona huonekalut sopivat täydellisesti yhteen. Idyllissä asuvilla ihmisillä on jokainen hius ojennuksessa, paidat silitetty, riitelytyyli aikuismaisen sovitteleva ja hymyt leveitä. Kaikki on juuri niin täydellistä, kuin ulkopuolelta houkuttelevan näköisessä elämässä täytyy olla. On luotu oma epätodellinen… Lue lisää Kohtauksia eräästä avioliitosta 21.2.2020 (Jyväskylän Kaupunginteatteri)
Kokoan tänne vähin erin erilaisia ääni- ja musiikki-improvisaatiotekniikoita, joita olen itse päässyt kokeilemaan. On olemassa lukemattomia eri variaatioita ja vaihtoehtoja, miten ääni- ja/tai musaimproa opetetaan ja tehdään, joten oman tyylinsä tehdä löytää parhaiten kokeilemalla. Äänen parissa toimiessa on aina hyvä aloittaa jonkinlaisella äänen lämmittelyllä. Äänenhuolto ja -avaustekniikoita löytyy paljon netistä, enkä ole missään mielessä niiden… Lue lisää Ääni- ja musaimprotekniikoita
Improvisoidussa rikosnäytelmässä Kannelmäki Noir Stella Polariksen impronäyttelijät sukeltavat paikallisen rikollisuuden maailmaan. Nordic Noir -tyylilajissa toteutettu rikostarina sijoitetaan yleisön avustuksella sille paikkakunnalle, jossa esitys pidetään. Tällä kertaa, fiktiivisen todellisessa, Kannelmäessä on tapahtunut henkirikos, mutta näytelmän alussa ei vielä tiedetä kuka on uhri tai missä rikos on tapahtunut tai edes sitä, mikä on näytelmän nimi. Nämä tiedot… Lue lisää Kannelmäki Noir: ”Rapatessa roiskuu” 7.2.2020 (Stella Polaris)
Tällä kertaa teema ohjauskerralleni oli ennakkoon määritelty: miimi ja toiminta, joten lähdin rakentamaan kokonaisuutta siltä kannalta. Oikeasti ajattelin, että nyt tällä kertaa menen puhtaasti improkirjallisuuden kautta ja etsin ideani sieltä. Osin meninkin, mutta kun rupesin suunnittelemaan runkoa tuolle kerralle, niin aika nopeasti tajusin, että minulla on ihan liikaa ideoita jo omastakin takaa. Se tekniikkalista, minkä… Lue lisää Improa ohjaamassa: Spolinin jäljillä tilaa tutkimassa
On yleisesti tunnettu totuus, että jokainen Austen-fani tahtoisi sijoittaa itsensä osaksi hänen tarinoidensa maailmaa. Tavat ja toiveet – Jane Austenin matkassa -näytelmässä yhdistyvät kauniilla tavalla epookin yksityiskohtainen viehko ja muodollisuus sekä modernin maailman tuomat mahdollisuudet ja vapaus. Austenin keskeneräiseksi jääneen The Watsons -romaanin henkilöt pääsevät näyttämöllä tutustumaan paitsi itseensä ja omiin motiiveihinsa myös yllättävään vierailijaan… Lue lisää Tavat ja toiveet – Jane Austenin matkassa (Jyväskylän Kaupunginteatteri)
Omapohjassa katsomot rakentuvat pitkänmallisen tilan molemmille laidoille. Ihmisiä on kielletty viemästä reppuja saliin ja pitämään käsilaukut sylissä. Tämä tieto saattaa hermostuttaa katsojaa. Valot pysyvät sitkeästi päällä, kun omille paikoilleen yleisön joukkoon asettuneet esiintyjät hitaasti nousevat esiin. Ensin äänien ja myöhemmin myös liikkeen kautta. Minua väsyttää, enkä oikein tahdo päästä kaoottista radiomaista sähinää ja valoisassa huoneessa… Lue lisää Undocumented Love (Kansallisteatteri)
Miten rakentuu rikosnäytelmä, jonka käsikirjoitusta ei ole vielä kirjoitettu, eikä sitä sellaisenaan tulla enää koskaan toistamaan? Lahden Kaupunginteatterissa kuusi näyttelijää tarttuu pitkän improvisaation ja rikostarinoiden kerronnan haasteisiin pitkän linjan improammattilaisen Tiina Pirhosen ohjauksessa. Lavalla musiikillisista viboista vastaa muusikko ja musaimproguru Hannu Risku, joka sekä tarjoilee impulsseja että poimii niitä lavalta, luoden sopivan sointuvan musamaailman tarinaan. … Lue lisää Täydellinen rikos: ”Myrkkyä” 30.1.2020 (Lahden Kaupunginteatteri)
Kun tulee puhetta siitä kauanko on harrastanut improa tai teatteria, niin lähden yleensä laskemaan siitä vuodesta, jolloin aloitin draamakasvatuksen opinnot. Se on sekä totta että valetta. Impron osalta se oli ensimmäinen selkeä sysäys aktiivisen harrastamisen suuntaan, mutta ei teatteriharrastuksen osalta. Olen nimittäin aloittanut teatteriharrastuksen jo pari vuotta aiemmin. Tuntuisi huijaukselta lähteä laskemaan sieltä vaikka siis… Lue lisää Mistä alkaisin?
On taas monta tekstiä viimeistelyä vailla tai muotoaan hakemassa, enkä saa mitään niistä valmiiksi. Se on joskus oikeasti ongelma ja siksi iloitsen niistä hetkistä, kun saa jonkun tekstin yhdellä kertaa jollain tapaa ymmärrettävään kuosiin. Olen huomannut tässä nyt kolmisen vuotta esityksistä kirjoittaessani, että jotkut esitykset taipuvat helposti tekstimuotona kuvailtavaksi ja toiset ovat haastavampia. Sillä ei… Lue lisää Kirjoittamisen ”tuskaa”
Tampereen Teatteri rakentaa Notre Damen katedraalin katsojien ympärille. Lavan ohella myös parven ja permannon sivut muotoutuvat osaksi tätä maailmaa, kun mm. patsaat sijoittuvat paikoilleen. Päästäkseen osaksi tätä kokemusta, kannattaa luoda välillä katse myös lavalta pois, sillä asioita (erityisesti laulujen kuoro-osuuksia) tapahtuu myös katsomon puolella. Puvustuksen osalta päästään tutkimaan monipuolisia mielikuvia, joissa on kivettävää jäykkyttä, metallista… Lue lisää Notre Damen kellonsoittaja (Tampereen Teatteri)
Tammikuinen Teatteritiistai tarjosi mahdollisuuden tutustua, helmikuun puolivälissä ensi-iltansa saavan, Tavat ja toiveet – Jane Austenin matkassa -esitykseen. Tilaisuuden aluksi yleisölämpiössä ohjaaja Johanna Freundlich’n avasi ajatuksiaan, nyt Jyväskylän Kaupunginteatterissa Suomen kantaesityksensä saavan, näytelmän takaa. Kyseessä on siis Laura Waden melko tuore näytelmä ”the Watsons”, joka pohjautuu osittain Jane Austenin, saman nimiseen, keskeräiseksi jääneeseen romaanikäsikirjoitukseen. Kuten englanninkielinen… Lue lisää Teatteritiistai: Tavat ja toiveet – Jane Austenin matkassa -näytelmän avoimet harjoitukset (Jyväskylän Kaupunginteatteri)
On yksi sellainen toistuva haaste, joka seuraa minua, ja se on vastentahtoisuuteni toistoa, tai oikeammin hokemista, kohtaan. Heh heh toisto toistuvana haasteena on itsessään aika hassu ajatus, vaan minkäs teet. Ironia on ihmiselle kovin julma rakastettu. Vastentahtoisuuteni hokemista sisältyviin tehtäviin tarttumiseen koskee tilanteita, joissa toisto tai hokeminen ei ole tilanteessa orgaanisesti syntynyt juttu, vaan säännöillä… Lue lisää Toisto, hokeminen ja matkiminen
Draamanörtti 