Babylon on sekä esityksen että sen päähenkilön nimi ja melkoisen legendaarisen synnnillinen vertauskuva. Babylon on valtaa (mm. asemavalta ja tilan käyttö) naisen näkökulmasta tarkasteleva esitys, jossa klovni Babylon (Minna Puolanto) ja hänen palvelijansa Ré (Hanna Seppä) pureutuvat erilaisiin vallankäytön muotoihin. Joista ehkä ensimmäinen ja esityksen läpikantava on epäsuhta Babylonin ja Ré valta-asemissa. Babylon käskee ja Ré mukautuu, kuten palvelijan asemaan kuuluu, vaikkakin Babylonin selän kääntyessä voi tapahtua mitä vaan. Diktatuurista lähdetään liikkeelle ja päädytään Katariina Suuren, Madonnan, Amy Cuddyn ja missikisojen kautta myös hyvin henkilökohtaisiin tarinoihin ja niissä esiintyvään vallankäyttöön. Siihen miten valta näkyy perheessä, työhaastattelussa ja sattumanvaraisessa kohtaamisessa kadulla. Vallan käyttö tai käyttämättä jättäminen tulee pienillä konkreettisilla tavoin näkyväksi tilan käytössä. Miten katsoja käyttää valtaansa viemällä tai antamalla tilaa teatterissa? Kenen käsi on käsinojalla ja kenen sylissä? Voiko voima-asennossa (Amy Cuddyn ”power pose”) seisominen tehdä ihmisestä itsevarmemman tai vakuuttavamman ja auttaa unelmatyöpaikan saamisessa?

Tärkeään ja kaikissa ihmissuhteissa näkyvään ilmiöön pureutuva esitys tarttuu aiheeseen huumorin sekä syvälle uppoavan avoimen realismin keinoin. Limaisuuden määrä on vakio, kun lavalle saapuu pusikoiden vakioveijari, vaikka tämä olisikin naisklovni rooliasussa. Jos mahdollista, niin klovninmeikki vaan pahentaa sitä limaisuuden vaikutelmaa katsojan suuntaan, kun teksti on sitä, mitä se oikeastikin olisi. Paljon ajattelemisen aihetta ja hyviä nostoja erilaisista vallankäyttötilanteista sekä paikoin myös hienoa asemien ja näkökulmien flippausta, mikä korostaa monen tilanteen absurdiutta. Itselle vaikuttavimpana kohtauksena jäi mieleen työhaastattelukohtaus ja sen vallankäytöllisen aspektit. Eihän haastattelijan tarvitse tehdä mitään, koska kaikki valta tilanteessa on jo hänellä. Saadakseen työnhakijan tanssimaan ja kiemurtelemaan edessään riittää, kun vain on hiljaa ja kysyy välillä ”oliko sulla muuta?” Siinä tulee karulla tavalla näkyväksi se, miten syvälle epätoivoisuuteen asti se, jolla ei ole valtaa voi päätyä tuollaisessa tilanteessa. Ensin puhutaan melko itsevarmasti näyttelijäntöistä ja ennen pitkää onkin pienennytty ihmisenä siihen pisteeseen, ettei jää muuta vaihtoehtoa, kuin käpertyä kerälle pölyn sekaan ”en minä mitään ollutkaan”. Ääriesimerkki, mutta todellinen ilmiö ja tässä esityksessä hienon tarkkanäköisesti lavalle tuotuna.

Babylon tarjoaa railakasta stereotypioita ravistelevaa energiaa ja revittelyä vallan käytön eri muodoilla sekä mies- että naisroolityypittelyillä. Miten kuva muuttuu, jos roolit käännetään? Mitä, jos se jolla asemansa puolesta pitäisi olla valta huomaakin maan jalkojensa alla horjuvan ja vallankumouksen olevan käsillä?

Babylon

Käsikirjoitus ja esitysdramaturgia Minna Puolanto, Marielle Eklund-Vasama ja muu työryhmä
Ohjaus Marielle Eklund-Vasama
Valo- ja äänisuunnittelu Juha Tuisku
Pukusuunnittelu Virve Balk
Tuotanto Minna Puolanto, Niina Bergius, Aino Torikka, Anna Jauhola ja Mika Vainio / Red Nose Company

Näyttämöllä
Minna Puolanto ja Hanna Seppä