Usko, toivo, huijaus (Ryhmäteatteri)

Huijauksen anatomia aukeaa Ryhmäteatterin uudessa Usko, toivo, huijaus -esityksessä. Karismaattinen motivaatiopuhuja ja digiguru Yazz Donau (Santtu Karvonen), jolla on outo pakkomielle saada vankimielisairaalan lääkäri Hannu Vasama (Robin Svartström) keynote-puhujaksi tapahtumaansa, onnistuu luikertelemaan tavallisen perheen elämään heikolla hetkellä. Ei  perheen elämä ehkä ruusuilla tanssimista ole aiemminkaan ollut tai vanhempien riidat kevyitä, mutta Sissin (Minna Suuronen) menettäessä työnsä ja laskujen kasautuessa, alkavat Miksun (Robin Svartström) taiteelliset visiot lähinnä ärsyttää. Ovat ne saattaneet ärsyttää arkirealismiin taipuvaisempaan Sissiä ärsyttää jo aiemminkin. Valokuvaus ei elätä, joten jotain muuta täytyy keksiä. Tällöin paikalle luistelee Yazz Donau, joka viekin sitten perheen ja etenkin Sissin sellaiselle matkalle, että heikompaa hirvittää. Rahan menoa ei voi estää ja Yazzin puheet peittävät kaikki vilkkuvat varoitusvalot. Onko suuntaa enää mahdollista kääntää vai sokaiseeko vauhti? Meneekö kaikki ja vähän päällekin?

Vanhempien jatkuva henkinen ja fyysinen poissaolo, bisnekseen ja omaan pahaan oloonsa kääriytyminen, alkavat vaikuttaa myös myös Tille-tyttäreen (Jutta Järvinen). Koettu loputon yksinäisyys ohjailee Tillen nettipostauksia, joista tulee yhä huomionhakuisempia. Vanhempien unohtaessa Tillen syntymäpäivän, ilmestyy netin kautta hänen elämäänsä tarkkaan kuunteleva, empaattinen ja ulkopuolisin silmin varsin epäilyttävän oloinen hahmo. Sellainen mukavia puhuva iäkkäämpi tyyppi, joihin nuorena ihmisenä netissä helposti törmää. Sellainen kaveri, joka saisi kuvailtuna jokaisen vastuullisen vanhemman niskavillat pystyyn.

Esityksen lavastus on yksinkertaisen nerokas. Tillen huone keskellä tapahtumia ja silti surullisen erillään kaikesta. Joka puolella olevat heijastavat pinnat, jotka tuovat yleisön välillä lavalle. Tulee tunne, että on itse keskellä tätä kaikkea. Sivusta huijauksen havaitsee selkeämmin, kuin ollessaan osana tapahtumia Katsojan osa on siinä mielessä armollinen, mutta totuus on toisenlainen, sillä kuka tahansa meistä voisi olla tämän myllytyksen keskiössä. Melkeinpä ketä tahansa voidaan sopivalla hetkellä tai sopivilla syöteillä houkutella huijauksen uhriksi. Kun hätä on suurin, näkyvästä piilostaan esiin lehahtavat haaskalinnut, jotka vievät ne viimeisetkin tuhkat pesästä.

Motivaatiopuhujille ja guruille on suuri kysyntä, sillä ihmiset etsivät elämäänsä guruja. Ihmisiä jotka antaisivat meille yksinkertaisia vastauksia ja ratkaisuja. Totuuden. Vaan ehkä etsimme gurujamme vääristä paikoista ja löydämme jotain ihan muuta. helpot ratkaisut monimutkaisiin ongelmiin ja kimaltavat kulissit, kun usein kätkevät alleen vain käärmeöljykauppiaita. Varmasti suuri osa on elämänsä aikana törmännyt Yazzin tapaisiin lipeviin ja silti jollain jännällä tavalla hyvin karismaattiselta vaikuttaviin puhujiin. On helppo uskoa hänen lupauksiinsa suurista tuotoista ja melkein mistä vain. Moni on varmasti törmännyt myös ihmisiin, joille sanaa ’ei’ ei ole olemassa, vaan jankutus jatkuu, kunnes hän saa tahtonsa läpi, tavalla tai toisella. Ihmistä, jonka otteesta ei, siihen jouduttuaan, pääse enää irti. Sellaista mukavan leppoisaa ja silti oudon kuristavaa otetta tähän tarinaan tarjoilee Yazz Donau, jonka roolissa Santtu Karvonen on pelottavan vakuuttava.

Tarkkanäköisesti ilmiöitä tarkasteleva ja kylmäävää kyytiä tarjoileva esitys, joka pääsee hiipien yllättämään katsojansa.

Usko, toivo, huijaus – eli kuinka köyhää käytetään

Käsikirjoitus Veera Tyhtilä
Ohjaus Juha Kukkonen
Lavastus Janne Siltavuori
Valo- ja videosuunnittelu Ville Mäkelä
Äänisuunnittelu Jussi Kärkkäinen
Pukusuunnittelu Ninja Pasanen
Maskeeraussuunnittelu Leila Mäkynen

Rooleissa
Minna Suuronen, Robin Svartström, Santtu Karvonen ja Jutta Järvinen

Kommentointi on suljettu.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑