Huomiotta jääneet tarjoukset, vaihtoehdot ja tarpeeton ankaruus

Yksi haastava alue, mitä on joutunut oman itsensä kanssa työstämään impron parissa on tarve löytää syyllinen, sillä miksi asiat menevät jotenkin solmuun tai pieleen. Yleensä itse löydän syyllisen heti peilistä. Olen todella hyvä kääntämään asiat omaksi syykseni ja syyllistämään itseäni myös asioista, joihin en oikeasti voisi edes vaikuttaa. Siksi minulle oli aivan älyttömän hienoa tajuta,… Lue lisää Huomiotta jääneet tarjoukset, vaihtoehdot ja tarpeeton ankaruus

Tanssi-ilmaisu (draamakasvatus)

Kolmas draamakasvatuksen aineopintojen lähijakso on nyt takana. Aiheena tällä kertaa oli tanssi-ilmaisu, mikä ei ehkä kurssin nimenä ihan hirveästi kerro kurssin sisällöistä ainakaan itselleni. Tanssi ehkä vähän sotkee ajatuksia tuossa yhtälössä, koska oma tulkinta vie automaattisesti  tanssisaleihin ja -tunneille. Siihen, että on tarkka koreografia tai tarkkaan rajattu tyylilaji.  Esim. itse huomasin aloituspiirissä, etten oikeastaan laskenut… Lue lisää Tanssi-ilmaisu (draamakasvatus)

Harjoite, jonka sääntöjä en koskaan muista

Melko varmasti jokainen joka on ikinä improkurssilla käynyt on törmännyt harjoitteeseen nimeltä jähmy (freeze / freeze tag). Niin olen minäkin. Todella monta kertaa ja joka ainoa kerta, kun mainitsee tämän harjoitteen mieleni tyhjenee saman tien. Okei nimi on tuttu, mutta miten tätä ollaan? Siis tämä tapahtuu edelleen joka ainoa kerta. En ihan aidosti tajua miksi… Lue lisää Harjoite, jonka sääntöjä en koskaan muista

Mistä tietää milloin toinen kaipaa apua?

Otsikko sisältää aidon kysymyksen. Yksi itselleni vaikeimmista alueista improssa on kohtauksiin liittyminen tai toisen tekemisen keskeyttäminen harjoitteessa. Sen tunnistaminen milloin kaveri oikeasti tarvitsee apua on välillä sietämättömän vaikeaa. Eikä siinä tunnu auttavan edes se, että tunnistaa omat merkkinsä siitä koska on hukkumassa suohon. Niin käy itselleni usein varsinkin paljon puhumista vaativissa tehtävissä. Silloin tekstiin alkaa ujuttautua mukaan… Lue lisää Mistä tietää milloin toinen kaipaa apua?

Olen puu

Mikä tässä on niin vaikeaa? Ihan oikeasti en vaan tajua miksi olen puu -improharjoitus on minulle aivan käsittämättömän vaikea. Siis miksi en pysty tähän? Tämä oli ehkä tuhannes kerta, kun törmään tähän harjoitteeseen ja edelleen se on ihan samalla tavalla hankala. Miksi??? Okei rauhotutaanpa hieman. Siis olen puu -harjoitteessa yksi menee ringin keskelle (tai lavalle) ja sanoo… Lue lisää Olen puu

Suuren kontaktin mahdollisuus

Improvisaatio on aika jännä työkalu jatkuvasti verhot kiinni kulkevan ihmisen näkökulmasta. Impron parissa on muutaman kerran tapahtunut sellainen jännä kokonaisvaltainen kontaktin hetki toisen, käytännössä vieraan, ihmisen kanssa. Jotenkin vain molemmat ovat täysin avoimesti siinä hetkessä läsnä. Silloin tuntuu omaan kehoon ja mieleen virtaavan jotain ihan ihmeellistä energiaa. Ne ovat aivan älyttömän hienoja hetkiä. En valitettavasti… Lue lisää Suuren kontaktin mahdollisuus

Simo Routarinne – Improvisoi!

On viimein tullut aika luoda katsaus kirjaan, mistä tämä kaikki draamailu oikeastaan sai alkunsa. Simo Routarinteen kirja Improvisoi! on nimittäin ihan ensimmäinen improvisaatioon liittyvä kirja, jonka olen lukenut. Se on myös yksi lempikirjoistani ja yksi niistä harvoista kirjoista, joiden pariin huomaan palaavani kerta toisensa jälkeen. Kymmenkunta vuotta se on ollut hyllyllä turvassa tai kulkenut matkassani… Lue lisää Simo Routarinne – Improvisoi!

*Ding*

Nyt se yjinfraasi sitten naksahti esiin julkisesta piilostaan: ”Arvostamista arvostelun sijaan”. Sehän se on mikä aivoissani on tässä kesän aikana muuttunut ja miksi negatiivisuuden pilvi tuntuu hälvenneen. Olen tuon ajatuksen sanonut ääneen monta kertaa, enkä silti oikeastaan tajunnut. Tänään yhtäkkiä kuului vaan *ding* ja se oli ihan selvää. Huomaan alkaneeni etsiä vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia, kun… Lue lisää *Ding*

Impron jatkokurssi osa 5 – ”Etsi keinoja päästää irti”

Tässä on ollut reilut pari viikkoa aikaa pohtia asioita ja tulin siihen tulokseen, että se mikä näiden improkurssien myötä eniten muuttui on se suodatin jonka läpi maailmaa ja itseäni tarkastelen. Kun pääsee ylös pessimismin leimaamasta itsesäälikyyrystä alkaa vähin erin nähdä, että suurin osa negatiivisuudesta on oman toiminnan ja vuorovaikutuksen heijastumaa toisissa ihmisissä. Tuntuu, kuin olisin… Lue lisää Impron jatkokurssi osa 5 – ”Etsi keinoja päästää irti”

Impron jatkokurssi osa 4 – ”Eihän se edes tiedä onko se koira vai ankka”

Voihan sitä aina kaikkea omasta mielestään hienoa oppia ja leijailla omalla zenpilvellään ympäriinsä. Loppujen lopuksi fakta on, että kävin improkurssilla, joten mites se improvisaatio..? Tuli sellainen fiilis, että selostan vain jotain yleisinhimillisiä havaintojani ja vuodatan jotain henkilökohtaista muutostarinaa, vaikka improsta tässä piti olla puhe. Tai no tarvitseeko olla tai tartteeko näitä kahta edes erottaa, mutta… Lue lisää Impron jatkokurssi osa 4 – ”Eihän se edes tiedä onko se koira vai ankka”

Impron jatkokurssi osa 3 – ”Jos ei kevene, niin syvenee”

Tämä on kolmas osa tarinasta, jossa puran sitä, mitä olen henkilökohtaisesti oppinut ja oivaltanut Simo Routarinteen ohjaamalla improvisaation jatkokurssilla. En osaa sitä selittää miksi näiden parin kesäisen viikon aikana olen päätynyt niinkin perimmäisten kysymysten äärelle, kuin mitä huomaan pohtivani. Eihän kukaan ole minua tähän suuntaan edes tietoisesti ohjannut. Ehkä juuri se, että kukaan ei pakota… Lue lisää Impron jatkokurssi osa 3 – ”Jos ei kevene, niin syvenee”

Jill Bernard – Small Cute Book of Improv

Jos et jaksa lukea pitkiä kirjoja, niin tässä on ratkaisu. Ihan hupsu kirjanen tai vihkohan tämä taitaa olla, mutta hirveän keskeisiä huomioita. Kyllä ne samat löytyvät monesta muustakin kirjasta, mutta tämä on eka improkirja, jota luin ääneen laulaen. Outoa, mutta totta. Lauloin siis yksikseni kirjan lopun tekstit. En tiedä miksi sanat ”Reset button” triggeröivät tuollaisen… Lue lisää Jill Bernard – Small Cute Book of Improv

Impron jatkokurssi osa 1 – Kohtaamattomuus

Osallistuin tällä viikolla Helsingin seudun kesäyliopiston organisoimalle improvisaation jatkokurssille, jonka veti Simo Routarinne. Määritellään kontekstia vielä sen verran, että kurssi pidettiin Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun tiloissa. Puitteet olivat siis siltä osin kunnossa. Mitä parempaa sitä tällainen teatteriharrastelija voisi edes kurssipaikan osalta toivoa? Nimesin suosiolla tämän tekstin ykkösosaksi, koska en osaa koko viikon oppeja tiivistää yhteen tekstiin. Viikossa… Lue lisää Impron jatkokurssi osa 1 – Kohtaamattomuus

Impro on arvaamaton laji…

… koskaan ei tiedä mitä tapahtuu tai mitä saa. Viimeisen viiden päivän aikana tapahtui todella paljon. Tarkempien pohdintojen aika on sitten, kun saan aivoni analyyttisemman puolen taas toimimaan kunnolla. Nyt se on hienoisessa horroksessa. Takana on todella raskas ja antoisa viikko impron parissa. Käytiin Simo Routarinteen vetämän impron jatkokurssin aikana jotenkin hemmetin syvissä vesissä. Hetkittäin… Lue lisää Impro on arvaamaton laji…

Vaikuttavuuden äärellä

Vuorovaikutus improssa (tai elämässä ylipäätään) ei ole pelkkiä sanoja. Aluksi on helpompi reagoida vain sanoihin, koska tilanne on uusi ja jännittävä, eikä tilaa sanattoman viestinnän tietoiselle havainnoinnille välttämättä ole. Toisaalta sitä saattaa keskittyä liiaksi siihen mitä itse tekee ja sanoo, jolloin toisen tarkka huomiointi ei ole mahdollista. Kun toinen ei vaikutu Teimme eräällä kurssilla kahden… Lue lisää Vaikuttavuuden äärellä