Draamakasvatuksen aineopinnot on nyt startattu. Oli ihan älyttömän hauskaa ja meillä on aivan huippuryhmä kasassa. Se on aina todella hämmentävää, miten syvällisiin aiheisiin sitä näinkin lyhyessä ajassa voi päästä. Se miten paljon arkielämässä ylläpidettyjä suojauksia draaman parissa uskaltaa tiputtaa, on käsittämätöntä. Siis en ole sellainen ihminen, joka ihan hirveästi avautuu asioista. Yleensä tulee vain kuunneltua… Lue lisää Paluu draaman pariin
Improhan on semmonen yleistyökalu, että siitä on hyötyä ja apua vähän kaikenlaiseen. Eikä kannata ajatella improa rajatusti pelkästään esittävänä improna, mitä näkee telkkarissa tai livenä, vaan yleisemmin hyväksyvän vuorovaikutuksen harjoitteluna. Itse näen improvisaation ja siihen liittyvät vuorovaikutustaidot sellaisina, joita pystyy soveltamaan todella moneen asiaan. Siksi minusta on tärkeää aina välillä korostaa, että ei se impro… Lue lisää Arkielämän improtaitoja oppimassa (IMPROVment / Jani Turku ja Simo Routarinne)
Mikä tässä on niin vaikeaa? Ihan oikeasti en vaan tajua miksi olen puu -improharjoitus on minulle aivan käsittämättömän vaikea. Siis miksi en pysty tähän? Tämä oli ehkä tuhannes kerta, kun törmään tähän harjoitteeseen ja edelleen se on ihan samalla tavalla hankala. Miksi??? Okei rauhotutaanpa hieman. Siis olen puu -harjoitteessa yksi menee ringin keskelle (tai lavalle) ja sanoo… Lue lisää Olen puu
Nyt se yjinfraasi sitten naksahti esiin julkisesta piilostaan: ”Arvostamista arvostelun sijaan”. Sehän se on mikä aivoissani on tässä kesän aikana muuttunut ja miksi negatiivisuuden pilvi tuntuu hälvenneen. Olen tuon ajatuksen sanonut ääneen monta kertaa, enkä silti oikeastaan tajunnut. Tänään yhtäkkiä kuului vaan *ding* ja se oli ihan selvää. Huomaan alkaneeni etsiä vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia, kun… Lue lisää *Ding*
Tässä on ollut reilut pari viikkoa aikaa pohtia asioita ja tulin siihen tulokseen, että se mikä näiden improkurssien myötä eniten muuttui on se suodatin jonka läpi maailmaa ja itseäni tarkastelen. Kun pääsee ylös pessimismin leimaamasta itsesäälikyyrystä alkaa vähin erin nähdä, että suurin osa negatiivisuudesta on oman toiminnan ja vuorovaikutuksen heijastumaa toisissa ihmisissä. Tuntuu, kuin olisin… Lue lisää Impron jatkokurssi osa 5 – ”Etsi keinoja päästää irti”
Voihan sitä aina kaikkea omasta mielestään hienoa oppia ja leijailla omalla zenpilvellään ympäriinsä. Loppujen lopuksi fakta on, että kävin improkurssilla, joten mites se improvisaatio..? Tuli sellainen fiilis, että selostan vain jotain yleisinhimillisiä havaintojani ja vuodatan jotain henkilökohtaista muutostarinaa, vaikka improsta tässä piti olla puhe. Tai no tarvitseeko olla tai tartteeko näitä kahta edes erottaa, mutta… Lue lisää Impron jatkokurssi osa 4 – ”Eihän se edes tiedä onko se koira vai ankka”
Tämä on kolmas osa tarinasta, jossa puran sitä, mitä olen henkilökohtaisesti oppinut ja oivaltanut Simo Routarinteen ohjaamalla improvisaation jatkokurssilla. En osaa sitä selittää miksi näiden parin kesäisen viikon aikana olen päätynyt niinkin perimmäisten kysymysten äärelle, kuin mitä huomaan pohtivani. Eihän kukaan ole minua tähän suuntaan edes tietoisesti ohjannut. Ehkä juuri se, että kukaan ei pakota… Lue lisää Impron jatkokurssi osa 3 – ”Jos ei kevene, niin syvenee”
Toisen improkurssin antia purkaessani tajusin jatkuvasti kelaavani samalla tämän improtyöpajan aikaisia kokemuksia. Ne limittyvät ja linkittyvät varmasti hyvin luontevista syistä. Moni siellä kohdattu juttu on nyt kirkastunut huomattavasti, koska olen pohtinut toisella kurssilla oppimaani aktiivisesti. Niinpä tarkastelin aiempaa tekstiä aiheesta uudelleen ja tajusin, että olen tehnyt tälle työpajalle tekstimuodossa melkoisesti vääryyttä. On aika korjata asia.… Lue lisää Stella Polariksen sanattoman impron työpaja Turun improfestareilla (2017) – Jälkikirjoitus
Olin viime viikolla tuokiokyhäelmöitsijä Simo Routarinteen ohjaamalla impron jatkokurssilla. Vaikka kurssi oli henkisesti todella raskas, niin koen että tuo emotionaalinen paine on ollut tarpeen, sillä sen voimalla on mielestä avautunut monta ongelmakohtaa. Yksi mikä omaa ajatteluani auttoi kurssilla todella paljon, oli sen ymmärtäminen, että ei haittaa, jos kohtaus menee välillä pilalle. Että voi joskus mennä… Lue lisää Impron jatkokurssi osa 2 – ”Onko tämä joku salaliitto?!”
Osallistuin tällä viikolla Helsingin seudun kesäyliopiston organisoimalle improvisaation jatkokurssille, jonka veti Simo Routarinne. Määritellään kontekstia vielä sen verran, että kurssi pidettiin Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun tiloissa. Puitteet olivat siis siltä osin kunnossa. Mitä parempaa sitä tällainen teatteriharrastelija voisi edes kurssipaikan osalta toivoa? Nimesin suosiolla tämän tekstin ykkösosaksi, koska en osaa koko viikon oppeja tiivistää yhteen tekstiin. Viikossa… Lue lisää Impron jatkokurssi osa 1 – Kohtaamattomuus
… koskaan ei tiedä mitä tapahtuu tai mitä saa. Viimeisen viiden päivän aikana tapahtui todella paljon. Tarkempien pohdintojen aika on sitten, kun saan aivoni analyyttisemman puolen taas toimimaan kunnolla. Nyt se on hienoisessa horroksessa. Takana on todella raskas ja antoisa viikko impron parissa. Käytiin Simo Routarinteen vetämän impron jatkokurssin aikana jotenkin hemmetin syvissä vesissä. Hetkittäin… Lue lisää Impro on arvaamaton laji…
Välillä tulee hetkiä jolloin toivoisi omaavansa jonkun piirteen joltain toiselta ihmiseltä. Miettii että kumpa itsekin olisin noin rohkea, avoin, hyväksyvä jne. Mitä itseltään puuttuvaa ominaisuutta näkee jonkun ilmentävän. Ennen sellaisessa kohdassa vallitseva tunne oli kateus, joka on kuitenkin vähin erin korvautunut uteliaisuudella. Uteliaisuudella siitä miten voisin itse oppia tuon asian? Yksi voimakas uteliaisuuden kokemus nousi tällä… Lue lisää Uteliaisuuden polulla
Vuorovaikutus improssa (tai elämässä ylipäätään) ei ole pelkkiä sanoja. Aluksi on helpompi reagoida vain sanoihin, koska tilanne on uusi ja jännittävä, eikä tilaa sanattoman viestinnän tietoiselle havainnoinnille välttämättä ole. Toisaalta sitä saattaa keskittyä liiaksi siihen mitä itse tekee ja sanoo, jolloin toisen tarkka huomiointi ei ole mahdollista. Kun toinen ei vaikutu Teimme eräällä kurssilla kahden… Lue lisää Vaikuttavuuden äärellä
Tällä hetkellä tätä delfiiniä mietityttää se, miten helposti ryhmätilanteissa positiivista palautetta toiselle antaessaan saattaa tulla samalla lyöneeksi (tahtomattaan) toista nyrkillä päin näköä. Intentio voi olla hyvä, haluaa kehua jonkun upeaa suoritusta, mutta samalla tulee lytänneeksi jonkun muun tekemän ratkaisun. Eräällä kurssilla joku antoi toiselle kurssilaiselle palautekeskustelussa palautetta sanomalla jotain tyyliin: Ihanaa, kun kehitit raikkaan ja… Lue lisää Vertailevan palautteen väärällä puolen
Jos nyt kaksi extra osaa on kirjoitettu, niin kirjoitetaan perhana vieköön myös kolmas. Aiemmat tarinat löytyvät blogista (osa 1, osa 2, osa 3 ja extra ja extra II) ja nyt on kyllä yhden viiden päivän kurssista saatu aikasta paljon tekstiä revittyä. Ehkä on viimein aika etsiä myös jotain muuta kirjoitettavaa, mutta ennen sitä tämän extratrilogian viimeinen osa. … Lue lisää Vaikuttavaa impron opetusta ja oppimista – Extra III
Draamanörtti 