Vertailevan palautteen väärällä puolen

Tällä hetkellä tätä delfiiniä mietityttää se, miten helposti ryhmätilanteissa positiivista palautetta toiselle antaessaan saattaa tulla samalla lyöneeksi (tahtomattaan) toista nyrkillä päin näköä. Intentio voi olla hyvä, haluaa kehua jonkun upeaa suoritusta, mutta samalla tulee lytänneeksi jonkun muun tekemän ratkaisun.

Eräällä kurssilla joku antoi toiselle kurssilaiselle palautekeskustelussa palautetta sanomalla jotain tyyliin: Ihanaa, kun kehitit raikkaan ja vahvan vanhushahmon, etkä tehnyt sitä tavallista haurasta vanhusta tai herttaista mummoa.

Ja kyllä, arvasitte oikein. Olin itse tuolla kurssilla aiemmin luonut juuri semmoisen mukavan ja herttaisen elämäniloisen mummon. Sitä ette kuitenkaan todennäköisesti tiedä miksi tuon kehun kääntöpuoli tuntui sillä hetkellä aivan erityisen pahalta. Se johtui siitä, että minulle oli tuohon aikaan aivan äärettömän vaikeaa luoda iloisia hahmoja. Siinä kohtaa tuli siis aivan pyytämättä turpaan, kun tein jotain, mikä oli minulle epätyypillistä ja olin ollut siitä iloinen.

Tuon kommentin kuullessa tuli tunne, että ei sittenkään ollut hyvä asia, kun kokeilin jotain itselleni erilaista. Sehän oli juuri se tavallinen ja itsestäänselvä valinta. Miten en ollut sitä tajunnut..?

On vaarallista olettaa, että jonkin asian tavallisuuden määritelmä olisi yhteinen kaikille. Se mikä on tavallista yhdelle ei välttämättä ole sitä toiselle. Minulle tuossa kohtaa tavallinen ratkaisu olisi ollut kärttyisen mummon tai papan luominen.

Eihän tavallisessa sitäpaitsi edes ole mitään pahaa, niin kuin tuo kommentti sivulauseessa antaa ymmärtää. Tavallinen hahmo on aivan yhtä arvokas kuin erikoinen hahmokin. Ei niistä kumpikaan ole itsessään hyvä tai huono, ne ovat vain erilaisia.

Ei tämän tyyppisen kommentin toisen terän tarvitse edes kohdistua nimenomaan minuun tai omaan tekemiseeni, mutta silti tunnen tuossa kommentissa olevan iskun. Siihen sisällytetyn (mielestäni täysin turhan) asioiden arvottamisen joko hyviksi tai huonoiksi.

Jos ihan vilpittömästi haluaa kehua jotain asiaa, niin kannattaa jättää jälkimmäinen lause pois. Kehu suoritusta sen itsensä vuoksi, ei siksi että se on parempi tai arvokkaampi kuin jokin toinen. Tarjoaa mieluummin pelkkää positiivisuutta, ei positiivisuutta jonkin muun kustannuksella.

P.S. En harmikseni ole itsekään tästä taipumuksesta täysin vapaa, vaan olen saanut itseni monta kertaa kiinni ihan samantyylisestä keinulautakehumisesta. Silloin kyllä pyydän anteeksi typerää ilmaisuani ja potkaisen itseäni persiille.

Kommentointi on suljettu.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑