Meillähän on kaikilla elämän varrella syntyneitä ja vahvistuneita uskomuksia itsestämme. Jokaisella on oma sisäinen tarina, jota kerromme siitä keitä olemme, millaisia ovat arvomme ja millaisia ominaisuuksia meillä on. Nämä voivat elämän aikana elää ja muuttua, mutta moni niistä on aika pysyvä. Kerromme vuodesta toiseen samaa tarinaa itsestämme. Usein pysähtymättä edes miettimään: onko tarina tosi. Oma… Lue lisää Sisäiset uskomukset vuorovaikutuksessa
Istun yksin Kiasman kahvilassa ikkunan vieressä pöydässä, jossa on vain kaksi tuolia. Katselen pihalla veden äärellä lintuja tarkkaavaisesti seuraavia leikki-ikäisiä, kahvin jäähtyessä valkoisessa posliinikupissa. Todellisuuteni on pieni ja tarkkarajainen kupla, joka laajenee ulos pihalle, ei sisään kahvilaan – en huomaa asiakkaiden tuloa tai poistumista kahvilasta. On usein helpompi toteuttaa improtessa omaa ideaa, koska sen näkee… Lue lisää Tulkittua todellisuutta – tapaus temppupyörä
Paketoidaan tämä Helsingin seudun kesäyliopiston järjestämään Toiminta ja tunne -kurssia käsittelevä tekstisarja näillä sanoilla. Tämä kurssi oli valaiseva katsaus omaan tapaa toimia ja siihen, mitä muuttuu, kun dialogi onkin jo etukäteen käsikirjoitettu. En ole edes puolivakavissani miettinyt, että pitäisikö hakea mukaan johonkin harrastajateatteriproduktioon, koska improvisaatio on vienyt viime vuosina niin vahvasti. Huomasin sen kyllä nytkin,… Lue lisää Toiminta ja tunne -kurssi 2019 (osa 3) (Sami Henrik Haapala / Helsingin seudun kesäyliopisto)
Kuten jo edellisessä tätä, Sami Henrik Haapalan ohjaamaa Toiminta ja tunne -kurssia, käsittelevässä tekstissä pohdin, niin Meisner-tekniikan toistoharjoitus tarjoaa kiinnostavan peilin itseensä ja toiseen. Saa luvan kanssa katsoa tarkemmin, kuin yleensä toista ihmistä voi katsoa. Itsehän olen tosiaan melkoinen tuijottelija, joten se sopii minulle vallan mainiosti. On ollut kiinnostavaa vuosien varrella tajuta se, että katsomalla… Lue lisää Toiminta ja tunne -kurssi 2019 (osa 2) (Sami Henrik Haapala / Helsingin seudun kesäyliopisto)
On ollut tarkoitus mennä tälle kurssille jo silloin aikaisemmin, kun tätä pidettiin englanniksi, mutta aikataulut eivät sopineet. Nyt sopivat, mistä olen erittäin iloinen. Salissa on hikinen tunnelma jo ennen kuin aloitetaan, sillä elokuun alun kuuma aurinko lämmittää tilaa läpikuultavien verhojen läpi. Sami Henrik Haapalan ohjaama, Toiminta ja tunne -kurssi keskittyy etenkin Meisner-tekniikkaan, mutta myös muihin… Lue lisää Toiminta ja tunne -kurssi 2019 (osa 1) (Sami Henrik Haapala / Helsingin seudun kesäyliopisto)
Voin ymmärtää suuren määrän asioita omien kokemusten kautta, mutta silti on hirveästi asioita, mitkä todennäköisesti pysyvätkin minulle täysin vieraina. Ei kenelläkään ole omakohtaista pääsyä kaikkiin mahdollisiin kokemusmaailmoihin, vaan osa on jo lähtökohtaisesti ulottumattomissa, koska ei kuulu viiteryhmään. Se minkä ymmärrän hyvin on, että sosiaaliset konventiot eivät ole mitään automaatioita, vaikka kuinka eläisimme samassa ympäristössä. Olen… Lue lisää Oletus yhteisestä kokemuksesta ja tulkinnasta
Toisen ilmaisusta automaattisesti havaintojen pohjalta tehdyt tulkinnat voivat parhaimmillaan olla hyvä apu improtessa sekä elämässä, mutta pahimmillaan tulee huomaamattaan luoneeksi (väärien) tulkintojen kyllästämän miinakentän. Sitä voi luulla tehneensä puhtaan havainnon siitä, mitä toinen sanallisesti tai sanattomasti viestii, mutta miten usein se oikeasti on totta? Itse ainakin teen huomaamattanikin niin paljon tulkintoja, etten niistä puoliakaan pysty… Lue lisää Tulkinnat – Suutunko nyt vai heti?
Olen liian nopea tulkitsija. Olen tehnyt monissa tilanteissa järjettömän pitkälle meneviä tulkintoja ihan mitättomistä havainnoista. Tiedättekö semmosen ihmisen joka täydentää ääneen tai mielessään toisen sanat ja ajatukset, ennen kuin toinen ehtii edes reagoida. Semmonen, joka pitää jotain sovittuna, vaikka toinen ei tajunnut mitään sopineensa. No minä olen ollut ja osin olen varmasti vieläkin. Oletin tietäväni… Lue lisää Liian syvällisiä tulkintoja valonnopeudella
Tämä tulee olemaan vaihteeksi lyhyt teksti. (Jipii!) Pari sellaista juttua, joista mulla on nyorempana ollut kevyitä komplekseja ovat yllättäen päätyneet oudon käänteisellä tapaa keskusteluun. Ensimmäinen juttu on pituus ja toinen on ääni. Suhteellisuus pituuteen liittyvissä jutuissa nousi tietoiseen pohdintaan, paristakin syystä. Ensinnäkin eräässä työpajassa tunsin itseni hetkittäin ihan hobitiksi, kun suurin osa osallistujista oli minua reilusti… Lue lisää Omat kompleksit ovat suhteellisia
Tässä on ollut reilut pari viikkoa aikaa pohtia asioita ja tulin siihen tulokseen, että se mikä näiden improkurssien myötä eniten muuttui on se suodatin jonka läpi maailmaa ja itseäni tarkastelen. Kun pääsee ylös pessimismin leimaamasta itsesäälikyyrystä alkaa vähin erin nähdä, että suurin osa negatiivisuudesta on oman toiminnan ja vuorovaikutuksen heijastumaa toisissa ihmisissä. Tuntuu, kuin olisin… Lue lisää Impron jatkokurssi osa 5 – ”Etsi keinoja päästää irti”
Draamanörtti 