Visiittini Lahden Kaupungiteatterin syksyn ohjelmiston pariin huipentui lauantai-iltana Puhalluksen ensi-iltaan. Näytelmä tarjoaa juuri sitä mitä lupaakin. Tämä on vauhtia ja vaarallisia tilanteita täynnä oleva, nopeita hoksottimia vaativa älykäs tarina. Nautittavan tyylipuhdas aikansa kuva ja pilke silmäkulmassa etenevä veijarikomedia, jonka rosoisen pinnan alla elää Robin Hoodin sydän. Tämä on mainio esimerkki siitä, että heti kun saavut teatterisaliin tiedät mihin maailmaan olet astumassa. Lavastuksen ja puvustuksen tummanpuhuva rappion ja loisteen yhdistelmä saa Chicagon pahamaineisimman aikakauden maisemat ja tunnelman heräämään henkiin. Tässä on sellaista hienoa svengaavaa vanhan ajan henkeä, joka ilmenee myös puhetyylissä, sanavalinnoissa ja hahmojen käytöksessä. Jokainen on omalla tavallaan rikkinäinen ihminen, eikä ketään saisi vedellä ja saippualla viattomaksi pestyä. Kaupunki on rappiolla, mutta se ei tarkoita, etteikö pahojen ja rikollistenkin tekojen takana voisi olla joskus hyviä motiiveja. Peli on käynnissä ja kulissit on pystytetty, mutta ketä varten?

Semmoinen pieni metatason naurahdus vapautui ilmoille, kun aiemmin surmansa saaneen hahmon vuoksi kokoon koottuun porukkaan saapuu se sama näyttelijä, joka esitti tuota kuollutta hahmoa. Tulee semmonen äärettömän tyydyttävä tosielämän ja fiktiivisen maailman väliseen ristiriitaan liittyvä tunnistus, mikä ilahduttaa katsojan mieltä. ”Hei sähän kuolit jo, eikun niin joo…” Tässä tarinassa hienoa on paitsi partaveitsen terävä ja nopea dialogi, myös hahmojen sisäinen ristiriita ja jännite. Päähenkilömme Johnny Hooker (Tomi Enbuska) voi olla huijari ja silti omalla tavallaan hän on silti tarinan hyvis. Todella viallinen ja hölmökin tyyppi, mutta pohjimmiltaan kuitenkin omassa kontekstissaan hyvä ihminen. Olosuhteet, vaan ovat erittäin pahasti vinksallaan, jolloin hyvän ja pahan raja on äärettömän häilyväinen. Todella herkullinen hahmo on monissa liemissä keitetty Henry Gondorff (Tapani Kalliomäki), jonka ajoin hölmöksi heittäytyvän kuoren takana on äärettömän tarkkavaistoinen ja huolehtiva kaveri, jota ei helpolla viilata linssiin. Tarinoissa ei kuitenkaan olisi sankareita, jos ei olisi myös roistojakin ja tässä tarinassa on aivan hykerryttävän hienoja klassisia pahistyyppejä. Puhallus on siistin ulkokuoren alla upeasti pala palalta rakentuva mosaiikki, jonka esittämän kuvan näkee kokonaan vasta, kun viimeinenkin pala on paikoillaan. Viihdyttävää ja tarkkaa näyttelijäntyötä yhdistettynä hyvään tarinaan, joten eihän tästä voi olla nauttimatta.

David Rogers

Puhallus

SUOMENNOS JA OHJAUS
Tommi Kainulainen
LAVASTUS Pekka Korpiniitty
PUKUSUUNNITTELU Ulla-Maija Peltola
VALOSUUNNITTELU Kari Laukkanen
ÄÄNISUUNNITTELU Tatu Virtamo

ROOLEISSA

Tomi Enbuska, Jori Halttunen, Laura Huhtamaa, Mikko Jurkka, Tapani Kalliomäki, Mari Naumala, Marko Nurmi, Aki Raiskio, Jari-Pekka Rautiainen, Aarre Reijula, Anna-Sofia Tuominen (TeaK), Henri Tuominen, Raisa Vattulainen, Lumikki Väinämö, Timo Välisaari sekä Jarmo Keskevaari, Roosa Vilén ja Martti Peippo