Avainsana: Impro

Spontaneiety – Awareness -Transformation -improtyöpaja. Osa 3: jälkipyykki

Poistuin Gary Schwartzin ohjaamasta työpajasta (osa 1 ja osa 2) mieli ja keho täysin epäsynkassa. Koko kehoni tärisi ja tuntui, että aivot käyvät tosi hitaalla. Se sama tunne jatkui parin päivän ajan ja alkoi jo iskeä epätoivo, että näinkö sitten tuli hajotettua jotain, minkä hajoamista en tässä kohtaa vielä pysty käsittelemään. En ole moista aiemmin… Lue lisää Spontaneiety – Awareness -Transformation -improtyöpaja. Osa 3: jälkipyykki

VeeraKommentoi

Spontaneiety – Awareness -Transformation -improtyöpaja Osa 2 (Improvisation with Gary Schwartz)

Toinen päivä Viola Spolinin impropelien parissa sujui mielenkiintoisissa merkeissä. Tuli tehtyä monta tuttua havaintoa itsestä sekä monta ihan uutta tunnistusta. Ihan ensimmäisenä tajusin sen miten helposti sitä edelleen tyrmää omia ideoitaan asettamalla niille laatuvaatimuksia. Edelleen on hankalaa, jos menen yksilöharjoitteeseen viimeisenä, koska ehdin muita seuratessa tyrmätä sata omaa ehdotustani. Ongelmia pienten esineiden kanssa Aamupäivällä teimme yksilöharjoitetta,… Lue lisää Spontaneiety – Awareness -Transformation -improtyöpaja Osa 2 (Improvisation with Gary Schwartz)

VeeraKommentoi

Spontaneiety – Awareness – Transformation -improtyöpaja Osa 1 (Improvisation with Gary Schwartz)

Vietin viime viikonlopun Helsingissä IMPROVmentin uusissa toimitiloissa improamassa aivan ihanien improajien kanssa. Tosi mahtavaa, että Jani Turku lähti tällaista mahdollisuutta organisoimaan. Arvostan. Ihan jo senkin takia, että itse saisin tällaisen työpajan käytännönjärjestelyjen hoitamisesta itse allergisia oireita. No ei vais, mutta se on aina hienoa, että ihmiset haluavat sen vaivan nähdä. Samalla tuli ilmeisesti suoritettua ihmiskoe… Lue lisää Spontaneiety – Awareness – Transformation -improtyöpaja Osa 1 (Improvisation with Gary Schwartz)

VeeraKommentoi

Improtyhjiö – kun impro jättää tyhjän olon

Kolmas impro III -kurssin tapaamiskerta on nyt takana. Pohjustan tätä raskasta tekstiä kertomalla, että tämä oli jotenkin outo päivä kaikkinensa. Tajusin tänään keskustellessani erään kanssa itkeväni. Ihan vaan kyyneleet valuu, kun toinen kertoo omista kokemuksistaan. Se tilanne oli jotenkin viimeinen konteksti missä olisin halunnut puolijulkisesti itkeä ja silti niin tapahtui. Voinhan mä selitellä sitä kuivilla… Lue lisää Improtyhjiö – kun impro jättää tyhjän olon

VeeraKommentoi

Hyväksymisen ja kaverin auttamisen harjoitteita

Ohessa on täydentyvä lista hyväksymiseen ja kaverin auttamiseen liittyvistä harjoitteista. Kuten aina monilla harjoitteilla on useita eri käyttötarkoituksia ja niiden kautta voi opetella monia asioita. Näitäkin harjoitteita voi ihan vapaasti soveltaa ja varioida omaan käyttöön sopivaksi. Suurin osa harjoitteista on pari- tai ryhmäharjoitteita, mutta seassa on myös yksilöharjoitteita. Esimerkiksi omien kehollisten impulssien hyväksyminen ja tutkiminen… Lue lisää Hyväksymisen ja kaverin auttamisen harjoitteita

VeeraKommentoi

Impron peruskäsitteitä osa 1 – Määrittelyt

Lähden nyt hieman avaamaan sitä, miten itse tällä hetkellä joitain improvisaation peruskäsitteitä hahmotan. Tällä samalla logiikalla tulee siis ilmestymään useampi kirjoitus, joissa käsittelen aina yhtä impron peruskäsitettä tai ajatusta kerrallaan. Ensimmäisenä pohdin määrittelyjä, koska ne ovat monille improajille haastavia, joko niitä on vaikea keksiä tai sitten niitä pulppuaa kerralla niin paljon, ettei kukaan enää pysy… Lue lisää Impron peruskäsitteitä osa 1 – Määrittelyt

VeeraKommentoi

Improvisoin siis olen(ko) läsnä

Vuoden 2018 improkausi on käynnistynyt melkoisella ryminällä ja todella vaihtelevin fiiliksin. Oman fiiliksen ja jaksamisen suhteen on parin viikon aikana laidasta laitaan. Ensin oli oman improryhmän treenit, joissa ei niinkö vaan riittäny energia mihinkään. Sen jälkeen oli kauan odotetun impro III -kurssin startti ImproKampuksella. Sieltä kautta sitten lopulta päädyin vielä seuraavana iltana improvisoimaan yleisön eteen.… Lue lisää Improvisoin siis olen(ko) läsnä

VeeraKommentoi

Vuosi 2017 yhdessä paketissa

Vuosi 2017 on paria hetkeä vaille nähty.  Kuluneen vuoden aikana on tapahtunut paljon, vaikka välillä tuntuu ettei ole saanut oikein mitään aikaiseksi. Teatterin puolella tuli pienimuotoisesti kokeiltua omien siipien kantokykyä myös lavalla. Se oli hirveän kiva ja opettavainen kokemus, mitä hieman varjosti sitkeä flunssa ja oksennustauti. Plussan puolelle jäätiin, vaikka kulisseissa tulikin muutamassa näytöksessä istuttua… Lue lisää Vuosi 2017 yhdessä paketissa

VeeraKommentoi

Kieltämällä kätketyt säröt – kovuudella peitettyä pelkoa

Olen pitkään tiedostanut, että olen hieman rikki, enkä pysty itse kaikkia palasia itsessäni saamaan takaisin paikoilleen. Toisaalta kukapa meistä elämästä ilman kolhuja selviäisikään, joten eiköhän ihan kaikista löydy säröjä. Se että olen tiedostanut tuon asian on kuitenkin ajanut minua kohti tekoja, joilla on pyrkinyt piilottamaan kolhuni muulta maailmalta ja itseltänikin. Kieltämään säröjen olemassaolon ja teeskentelemään,… Lue lisää Kieltämällä kätketyt säröt – kovuudella peitettyä pelkoa

Veera

Kevät ImproKampuksella #throwback

Kuten joskus aiemminkin olen maininnut, niin ajoittain tekstejä ja teksti-ideoita jää vähän vaiheeseen. Jotenkin ei vaan saa tekstiä kirjoitettua loppuun riittävän ripeästi. Sitten tekstin viimeistely jää roikkumaan, kun se ei oikein tunnu enää ajankohtaiselta tai tulee jotain muuta omasta mielestä mielenkiintoista kirjoitettavaa. Nyt huomaan, että viime kevään improiluista on jäänyt tarina todella vajaaksi, koska [sijoita tähän… Lue lisää Kevät ImproKampuksella #throwback

VeeraKommentoi

Improssa on ikävää, kun asiat menevät ohi ja unohtuvat

On todella vaikea palauttaa improttuja asioita mieleen. Se on vaan niin intensiivistä keskittymistä vaativaa touhua, että ei riitä kapasiteettia tallettaa sitä muistiin. Kohtausten sisältöjä on ihan mahdoton muistaa. Reflektiot harjoitteiden jälkeen auttavat ja silti pidemmän treenipäivän jälkeen ei muista oikein mitään. Varsinkin ne jutut joissa on itse ollut esiintymässä ovat hirveän haastavia ainakin omalle muistilleni.… Lue lisää Improssa on ikävää, kun asiat menevät ohi ja unohtuvat

VeeraKommentoi

Improa ohjaamassa – statukset pelissä

Ihka ensimmäinen kerta impron ohjaamista on nyt takana. Ei pitänyt lykätä sitä näin pitkään, mutta siinä meni vähän juttuja solmuun ja syysväsymyskin alkoi painaa. Nyt kuitenkin pääsin viimein kokeilemaan käytännössä, millaista ohjaaminen improssa voisi olla. Se oli tosi kivaa ja ihan älyttömän raskasta, voi tosin olla että kognitiiviset muskelit ovat vähän treenin puutteessa päässeet rapistumaan.… Lue lisää Improa ohjaamassa – statukset pelissä

VeeraKommentoi

Improvisaation jatkokurssi II (Vantaan aikuisopisto)

Improvisaatio vie välillä jänniin ja eksoottisiin paikkoihin, tällä kertaa päädyin improintoiluni johtamana Vantaalle. Tarkemmin ottaen Vantaan aikuisopiston Improvisaation jatkokurssi II:lle, jonka ohjaajana toimi Anita Dahlström. Viikonlopun mittaiseen kurssiin mahtui muutamia tuttuja tekniikoita sekä paljon uusia tuttavuuksia ja uusia variaatioita tutuista harjoitteista. On aina hirveän jännää ja mukavaa päästä improamaan uusien ihmisten kanssa. Tälle kurssille kaikki olivat… Lue lisää Improvisaation jatkokurssi II (Vantaan aikuisopisto)

VeeraKommentoi

Impron jatkokurssi osa 6 – ”Ei siitä espressoa tule, jollei paljon laita” #throwback

Kun on liikaa kirjoitettavaa, eikä saa mitään uutta tekstiä valmiiksi täytyy muistella menneitä. Kuudes (ja ihan varmasti viimeinen) osa viime kesän impron jatkokurssisaagasta vaati saada tulla kirjoitetuksi, joten se on nyt tässä. Eli jos jotenkin olet aiemmilta osilta onnistunut välttymään, niin mahtavaa ajan säästöä. Onnittelen. Tämä teksti tulee siis kertomaan Helsingin seudun kesäyliopiston järkkäämästä improvisaation… Lue lisää Impron jatkokurssi osa 6 – ”Ei siitä espressoa tule, jollei paljon laita” #throwback

VeeraKommentoi

Kun pokka pettää (ja isosti)

Minulla on ihan jäätävän huono pokka ja se on kyllä improvisaation parissa tullut moneen kertaan todistettua. Tässä maailmassa on niin monta asiaa, jotka jolkain tapaa kutkuttelevat nauruhermojani. Kun joku juttu on hämmentävän absurdi tai vaikka tavanomaisuudessaan nerokas, niin naurua ei vain pysty estämään. Pystyn yleensä kuitenkin vielä täydellisestäkin repeämisestä palaamaan jatkamaan kohtausta, joten hetkellisestä putoamisesta… Lue lisää Kun pokka pettää (ja isosti)

VeeraKommentoi