Kuinka moni on kuullut otsikon empaattisen lausahduksen joskus, kun on jakanut jotain, minkä ehkä itse ajattelee olevan outoa tai erikoista itsessään? Monet asiathan ovat ihan aidosti normaaleja, osa ihmisyyttä, vaikka siltä ei itsestä juuri sillä hetkellä tuntuisi. Tunteet ovat ihan normaali osa ihmiselämää. Sekin on normaalia, ettei aikuinen(kaan) ihminen välttämättä aina niin aikuismaiseen tunteidenkäsittelyyn pysty,… Lue lisää ”Se on aivan normaalia”
Vanhan naisen vierailu käynnistää kohtalokkaan ketjureaktion Dieserstadtiksi nimetyssä kuvitteellisessa kaupungissa, jonka loiston ajat ovat jo takana päin. Kaupungissa nuoruutensa viettäneen Claire Zachanassianin (Hanna Liinoja) paluu herättää kuitenkin toivon siitä, että kenties massatyöttömyyden ja köyhyyden kurittamalla kaupungilla sittenkin on vielä toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Onhan Claire nykyään satumaisen rikas ja tehnyt hyvin avokätisiä lahjoituksia naapurikaupunkeihinkin, joten miksi… Lue lisää Vanhan naisen vierailu 18.3.2022 (Jyväskylän kaupunginteatteri)
Korttipakat on esitelty, joten mennään vähän syvemmälle statuksiin. Statuksissahan ei sinänsä ole oikeaa tai väärää, vaan on erilaisia valintoja. Kaikki mahdolliset statukset, korkeasta matalaan ja siltä väliltä, ovat käyttökelpoisia sekä esiintyessä että elämässä. Esimerkiksi suhteellisen samantasoinen perusstatusilmaisun taso tai mukavuusalue on yleensä tie kestävimpään ystävyyteen. Samankaltaisuus vetää puoleensa, vaikka poikkeuksiakin tietysti on. Sitten, jos se… Lue lisää Statusimprovisaatiokurssi – Osa 3 (Helsingin teatterikoulu / Teatteri Sture)
Pysytään statuskorteissa, mutta vaihdetaan pakkaa. On siis olemassa toinenkin (englanninkielinen tämäkin) korttipakka, joka auttaa tutkimaan vähän laajemmin statuksia ja valtaa vuorovaikutuksessa. Tässä pakassa statusilmaisu / statuskäyttäytyminen on vain yksi komponentti. Toisaalta, myös toisesta pakasta tutut tunteet on jätetty pakan ulkopuolelle, joten se on vapaa valinta, millaisia tunteita hetkessä herää. Jos haluaa tutustua näihin Simo Routarinteen… Lue lisää Statusimprovisaatiokurssi – Osa 2 (Helsingin teatterikoulu / Teatteri Sture)
Vuonna 2021 julkaistu Stellan klovnikirja on teorian, omakohtaisten kokemusten ja mm. komediakoulun ohjaajilta saatujen kommenttien vuoropuhelua. Tarjolla on runsaasti erilaisia fyysisen teatterin, klovnerian ja improvisaation harjoitteita, jotka on punottu teemoittain lukujen lomaan. Kirjassa on melko voimakas improvisatoorinen ja itseohjautuvan esiintyjyyden ja teiteilijuuden näkökulma klovneriaan, joten Viola Spolinin ja Keith Johnstonen nimet sekä ajatukset vilahtelevat melko… Lue lisää Anna-Kaisa Järvi – Stellan klovnikirja
Tämän päivän tarina onkin sitten tarjolla vähän erilaisessa muodossa eli kirjoitin tekstin käsikirjoitusmuotoon. Olen tyyliltäni vähän semmonen, että en hirveästi käytä parenteeseja, joten tässä katkelmassa ei ole hirveästi lukijalle kuvittelun tukea tarjolla. Toivottavasti pärjäätte sen kanssa. Tämä on nyt tällainen pieni kirjoituskokeilu, jonka tein statusimprokurssista innoittuneena statuskorttien avulla. Jokainen hahmo, joiden nimet arvoin Kaksplussan nimikoneesta,… Lue lisää Tarina: Digitaalinen huh!
No niin! Nyt on luvassa puhetta statuksista. Yllättävää, eikö totta? 😉 Statukset ja statusilmaisu on yksi sellainen vuorovaikutuksen ja improvisaation osa-alue, joka on mulle henkilökohtaisesti hyvin tärkeä. Se on sellaista tietotaitoa, mikä auttaa sekä arjen vuorovaikutuksessa että luo lavalle kiinnostavia hahmoja ja jännitteitä. Tämä tuli huomattua myös tällä viikonlopun mittaisella statusimprovisaatioon keskittyneellä kurssilla. Kyllähän siitä… Lue lisää Statusimprovisaatiokurssi – Osa 1 (Helsingin teatterikoulu / Teatteri Sture)
Listaan asioita, joita en tiennyt elämääni kaipaavani, ennen kuin ne jonkun onnekkaan sattuman kautta tulevat vastaan, täytyy nyt lisätä: Macbeth peking-oopperan tyyliin. On vaikea olla aloittamatta esityksen tarkastelua väreistä, tyylitellyistä liikkeistä ja rumpujen upeasta käytöstä koko teoksen ajan, koska ne ovat tämän esityksen ehdotonta aistikarkkia. Macbethin hurmeinen tarina on tietysti esityksen draamallinen ydin, joten ei… Lue lisää Macbeth 5.3.2022 (Wusheng Company)
Yksi ensimmäisistä ja tärkeimmistä opeista improvisoidessa on minulle ollut se, ettei ihminen oikeasti tiedä, mitä olettaa tietävänsä. Tämä koskee erityisesti toisten ihmisten ajatuksia. Yksinkertaisimillaan tämä näkyy missä tahansa yhteiseen tarinan rakentamiseen pohjautuvassa tekniikassa ja sana-assosiaatioissa. Erinomaisen ilmiselvä se on myös improvisoidussa kohtauksessa, jossa kumpikin olettaa, että toinen tajuaa tilanteen samalla tavalla. Kohtaus menee, miten menee… Lue lisää Telepatian mahdottomuudesta
Viimeiset pari vuotta ovat olleet, monestakin syystä, aika haastavaa aikaa olla teatteribloggari. Toki on myönnettävä heti alkuun, että en ole ihan puhdasverinen teatteribloggari, vaan häröilen moneen muuhunkin suuntaan. Oikeastaan kirjoitan yleensä ihan mistä lystään. Sehän on onkin oman tilan hyvä ja huono puoli, että rajoja ei ole, jos niitä ei itse aseta. Pääasiassa huomio on… Lue lisää Katsaus vuoteen 2021
Sisäpiirivitsailu on yksi sellainen huumorin muoto, mikä on henkilökohtaisesti aina ollut hieman luotaantyöntävä. Insideläpät elikkäs kaikenlaiset pienen porukan jakamat hassunhauskat läpyskät ja hupailut, jotka aukeavat kunnolla vain heille, tuntuvat varsinkin improesityksissä tosi usein irrallisilta ja turhilta. Joskus jopa loukkaavilta tai ärsyttäviltä. Riippuu läpästä. Tietenkin koettu hauskuus usein riippuu myös siitä onko, tai tunteeko olevansa, itse… Lue lisää Jakamatonta huumoria – Sisäpiiriläpät improvisoidessa
Dokumentaarinen, kylmiä numeroita ja fantastista fiktiota yhdistelevä, esitys Sokea piste tarkastelee maailmaa koronakriisin aikaisessa Helsingissä. Erityisessä tarkastelussa ovat koronakriisin aikana tehdyt koulutusleikkaukset. Miksi Suomen rikkaimmassa kunnassa, ylijäämäisestä budjetista huolimatta, koulutuksen ja kasvatuksen alalta leikataan varoja lähihistorian suurimman kriisin keskellä? Miksi lapsilta ja nuorilta, jotka ovat joutuneet koronan vuoksi jo muutenkin ahtaalle, vähennetään varoja? Varsinkin, kun… Lue lisää Sokea piste – (Kansallisteatteri)
Rakkaustarinoita on Kanervan (Annina Savela) kukkakaupan ympärille rakentuva rakkaustarinoiden tilkkutäkki, jonka taustanauhana soivat tutut sävelet. Kaikki tarinat linkittyvät jollain kevyellä tai syvemmällä tavalla kukkakauppaan, josta löytyy kukkia kaikkiin tarkoituksiin ja tunnetiloihin. Kukkakaupassa Kanervalla riittää aikaa ja ymmärrystä asiakkailleen, mutta pitkiä päiviä tekevän yrittäjän väsynyt viha purkautuu sitten, kuten usein valitettavasti käy, omaan lähipiiriin. Lapselleen Kanerva… Lue lisää Rakkaustarinoita (Teatterikone)
Jyväskylän Kaupunginteatterin hurmaavassa aikuisten sadussa, 9 hyvää syytä elää, ollaan syvästi ihmisyyden äärellä. Tarinan päähenkilö, Klaara Harmaa (Saara Jokiaho) on uuden elämän edessä. Hän on juuri muuttanut ensimmäiseen omaan asuntoonsa, jossa kämppiksenä hänellä on lavuaarissa asusteleva hämähäkki. Ongelmatonta tai helppoa muutto omilleen ei kuitenkaan ole ollut. Klaaran äiti (Anneli Karppinen) – joka on ennen hoitanut,… Lue lisää 9 hyvää syytä elää (Jyväskylän Kaupunginteatteri)
Jyväskylän Kaupunginteatterin 60-vuotista taivalta juhlistettiin iltamahengessä. Asiallista viihdyttämistarkoituksen soveltuvaa ohjelmaa seuraten sekä tanssimusiikin tahtiin jalkoja liikutellen. Tavoistani poiketen, koska kerrankin esitystä sai kuvata, niin tästä illasta tarjoankin sen pidempiä jaarittelematta kuvallisen muistijäljen. P.S. Kyllä tämän nostalgian täyteisen illan kuvia katsellessa filmikameraa ikävä tuli. Eihän näistä yhdessäkään näy edes omaa peukaloa tai edessä istuneiden ihmisten salamalla… Lue lisää Kaiken kansan juhlailtamat 3.11.2021 (Jyväskylän Kaupunginteatteri)
Draamanörtti 