Kepeä elämäni (Miiko Toiviainen / Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Kepeä elämäni – esitys, joka livekäsikirjoittaa itse omat arvostelunsa. Hyvin kätevää, senkun vaan valitsee näkökulman ja naputtelee menemään kritiikkidivaanilla rentoutuessaan, kuten monologin kotikriitikkohahmo. Sehän on ihan totta, että ihan samoin, kuin transtaustasta on niin monta tarinaa, kuin on transtaustaisia ihmisiä, niin yhdestä esityksestä on yhtä mielipidettä, kuin on katsojia.

Ei ole mitään universaalia ja yhtenäistä kokemusta, vaikka istuttaisiin samassa salissa ja katsottaisiin täsmälleen samaa esitystä. Mm. omat tunteet, tiedot, asenne ja sen hetkinen vireystila vaikuttavat siihen, miten joku esitys avautuu ja millainen kokemuksesta muodostuu. Ihan samoin monet seikat vaikuttavat siihen, miten kohtaamme ihmisen, jonka kokemus elämästä poikkeaa merkittävästi omastamme.

Maailmassahan on paljon kokemusperäistä tietoa, maailmoja, joihin kaikilla ei ole pääsyä. Asioita, joita ei voi ymmärtää oman kokemuksen kautta, koska se ei ole kokemus, joka itsellä voisi olla. Siksi onkin tärkeää lukea ja kuunnella myös muiden ihmisten tarinoita. Kuunnella empaattisesti ja yrittäen ymmärtää, miten toinen näkee ja kokee maailman sitä sen kummemmin arvottamatta tai omaa tapaan katsoa pakottamatta. Mikä on itse asiassa aika vaikeaa, koska omista ennakkokäsityksistään ja piilo-oletuksistaan ei aina ole niin tietoinen. Teatteri, kirjallisuus ja taiteet ylipäätään ovat vaikuttavia väyliä toisenlaisiin todellisuuksiin. Niihin, joihin ei muuten olisi pääsyä.

Yksi niistä maailmoista on Kepeän elämäni tarina, joka ei ole yleispätevä kertomus ”tällaistä se on kaikille”. Se on yleistä (yhteisön) ja yksityistä (kertojan) materiaalia yhdistävä tarina, joka vaihtaa saumattomasti intiimistä kokemuspohjaisesta kerronnasta, diagnostisempaan kieleen tai mielikuvitukselliseen fiktioon. Tunnelmat vaihtelevat miellyttävän virtaavasti ja siirtymät ovat todella selkeitä.

Runonlausunnasta ja lavapuheesta siirrytään sujuvasti herkkään lauluun tai voimallisen teatraaliseen ilmaisuun, josta herkullisin esimerkki on saarnaamisen käsittely haukkahahmona. Äärimmilleenkin vietynä se on hyvin tunnistettava toimintatapa monessa itselle herkässä ja tärkeässä asiassa. Saarnaus- tai opetusmoodi menee helposti päälle, kun joku käyttää termejä väärin tai puhuu asiasta, joka on itselle merkityksellinen, virheellisten tai vääristelevien käsitysten pohjalta. Ehkä jonain päivänä tarve saarnaamiselle poistuu. Kenties ymmärrys ihmisenä olemisen monimuotoisuudesta, omasta poikkeavista kokemuksista, vielä jonain päivänä tavoittaa myös paatuneimmankin nettikommentoijan ajattelun. Kenties…

Kepeä elämäni on, parhaan käsitykseni mukaan, muutosmatkakertomus kahden leirin välillä liikkuvasta lapsivakoojasta, pelon ja surun kautta, omaksi itsekseen. Vieraudesta tuttuuteen. Hylkimisestä hyväksyntään. Kipeydestä kepeyteen.


Kepeä elämäni

Näyttämöllä Miiko Toiviainen
Käsikirjoittajat Miiko Toiviainen / Riikka Oksanen / Aino Pennanen
Ohjaus Riikka Oksanen
Dramaturgi Aino Pennanen
Sävellys ja äänisuunnittelu Eeva Kontu
Visuaalinen suunnittelu Sofia Palillo
Musiikin tuotanto Mikko Renfors
Kiertueteknikko Titus Torniainen

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s