Harkkapäiväkirja – osa 2 ”Kohtaustreeniä” (Herkko ja kadonneen ajan arvoitus -näytelmä)

Nyt on Herkon harkoissa päästy jo kohtaustyöskentelyn makuun. Ennen treenien alkua kokeiltiin osalle hahmoista myös puvustusta. Tanttojen tyyli alkaa hahmottua, kuten myös tarinan päähenkilöiden eli Herkon ja Martan. Omien hahmojeni osalta treenasimme kohtausta, jossa ikäneitotriomme ensi kerran näytelmässä ilmaantuu lavalle. Oli kyllä hauskaa päästä leikkimään hahmon äänellä ja olemuksella tekstin tukemana, testaamaan asemointeja ja vuorovaikutusta hahmojen välillä.

Vaikka kuljinkin harkat plari kädessä, niin replat ekaan kohtaukseemme ovat jo aika hyvin muistissa. Kuten mainittua, niin olen ennen tätä blogia tehnyt hieman käsikirjoitettua teatteria ja silloin löysin hyvän appin, jolla treenata repliikkejä itsenäisesti: https://www.scriptrehearser.com/. Kokeilin muutamaa muutakin, jonka löysin, mutta tämä oli mielestäni edelleen paras mun käyttööni. Tämä poimi pdf:nä ladatusta suomenkielisestä käsikirjoituksesta tarkimmin eri hahmojen repliikit ja näyttämöohjeet automaattisesti. Muutenkin tosta löytyy helposti kaikki olennaisimmat toiminnot, kuten prompti ennen omaa repliikkiä. Vähän oli appi tässä noin kuudessa vuodessa muuttunu, mutta edelleen huomasin, että mulle intuitiivisin käyttää.

En oikeastaan ole vielä hirveästu panostanut edes muihin kohtauksiin, koska tämä on yksi niistä kohtauksista, joita tulemme ensi viikolla jo demoluontoisesti esittämään, joten parempi panostaa siihen, että tän pätkän osaa vaikka unissaan. Muut ehtii kyllä. Ja jos totta puhutaan, niin toineen hahmoistani, Tero, on huomattavasti tanttahahmoa vähempi sanainen, joten eka puoliajalta tämä on enemmän muistamista sisältävä kohtaus.

Sen kuitenkin huomasin treeneissä, että tanttahahmoni, Elvi Löfgren, hakee vielä muotoaan. On semmosta selvää huojuntaa äänen ja eleiden suhteen. Teen jonku ja sit en seuraavalla kertaa muista, miten sen tein ja teen sen jotenkin vähän eri tavalla. Kylläpä se siitä ajallaan asettuu johonkin muotoon. Voi olla, että puvustus ja yksityiskohdat muuttavat tai fiksaavat jotain hahmossa tiettyyn muotoon. Saa nähdä.

Vaikka itselle on houkutteleva ajatus, että kaiken pitäis loksahdella kerralla paikoilleen, niin tämä on prosessi. Nämä oli ekat treenit, missä oltiin tekstin kanssa näyttelemässä koko porukalla, joten luontaisesti hakee vielä rytmiä kanssanäyttelijöiden kanssakin. Kun se en ole minä yksin, vaan nämä tädit elikkäs tantat ovat omanlaisensa kollektiivi. Jokaisella on oma tunnistettava persoonansa, mutta silti mennään yhtenä ryhmänä eteenpäin.

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s