Väellä ja voimalla ihon alle ja kaikkiin aisteihin levittäytyvä Kalevala on jotain, mitä ei osaa odottaa. Tuttu tarina aukeaa uudella tavalla, vaikka sanoma on yhä sama. Viidessä näytöksessä etenevä eepos on tarinaltaan tuttu tai niin ajattelin, mutta on paljon, mitä on jo ehtinyt unohtaa. Huomasin, että itselleni tutuinta osaa on ensimmäiset kolme näytöstä ja sitten… Lue lisää Kalevala (Åbo Svenska Teater)
39 askelta toivottaa tutuin sävelin katsojan tervetulleeksi vuoden 1935 Britanniaan, jossa kaikki ei ole ihan sitä miltä näyttää. Eräänä iltana teatterissa tapahtuu välikohtaus, jonka myötä tarinan päähenkilö, naisten suhteen hieman havainnointirajoitteinen, Richard Hannay (Aki Reinikainen) kohtaa kohtalokkaan naisen, Annabella Smithin (Reetta Simonov). Annabella paljastaa yhteisen illan aikana asioita, joita Richardin ei ehkä oman turvallisuutensa vuoksi… Lue lisää 39 askelta – Ennakko (Jyväskylän Huoneteatteri)
Jyväskylän Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä nähtävä kreisikomedia Tämä on ryöstö! on höyheniä pöllyttävän svengaavaa, päätöntä ja teknisesti taitavaa kohellusta alusta loppuun saakka. Sellaista suunnitelmaa tai kohtaamista ei olekaan, joka ei tällä porukalla voisi pieleen mennä. Sanaleikeillä, puujaloilla, erilaisilla illuusioilla, tarkoin mietityllä rekvisiitalla sekä fyysisellä komiikalla ilotteleva näytelmä kaappaa katsojansa mukaan 1950-luvun maisemiin ja markka-ajan viehätykseen. Erityisesti… Lue lisää Tämä on ryöstö! (Jyväskylän Kaupunginteatteri)
Miltä näyttäisi, jos ainoasta nykyisin elossa olevasta ihmislajista eli Homo sapiensista tehtäisiin samanlainen luontodokumentti, kuin mistä tahansa muusta lajista? Se voisi esimerkiksi näyttää juuri siltä, kuin Kansallisteatterin esitys Sapiens näyttää ja ennen kaikkea kuulostaa. Sapiens on yksi tarina, tästä omassa kaksoistodellisuudessaan elävästä ihmislajista, monien mahdollisten tarinoiden joukossa. Toisin, kuin eläindokumenteissa yleensä, nyt kohdelajin edustajat ovat… Lue lisää Sapiens (Kansallisteatteri)
Eräänä yllättävän miellyttävänä lauantaina Markus (Pekka Strang) saapuu kotiinsa mukanaan aarre: Neil Youartin Me, Myself & I -jazzlevy, jota hän on etsinyt vuosikausia. Kaikeksi onneksi hänellä on vielä reilusti aikaa kuunnella levy ennen kuin paras ystävä (Matti Rasila) tulee käymään. Tästähän taitaakin olla tulossa todella rentouttava aamupäivä. Rauhallinen lauantai hyvän jazzin parissa jää kuitenkin vain… Lue lisää Täydellinen lauantai (Helsingin Kaupunginteatteri)
Sanaton rakkaus (Children of a Lesser God) on voimallinen ja monimuotoinen tarina, joka näyttää valoa sekä eroille että yhdistäville tekijöille. Se on kaunis tarina kuulevan ja kuuron ihmisen rakkaudesta, kuten suomalainen nimi kertoo ja silti se rakkaustarina on vain yksi osa suurempaa tarinaa. Sanattomassa rakkaudessa on kyse myös kielestä, identiteetistä ja oikeudesta puhua omasta puolestaan:… Lue lisää Sanaton rakkaus 28.9.2019 (Espoon Kaupunginteatteri)
Minen tiiä yhtään, mitä minä näin, mutta sen minä tiiän, että kovasti tykkäsin. Arktiset leikit on kuvaustekstinsä perusteella ”arktisen trilogian neljäs osa” eli osa suurempaa jatkumoa, mutta kuitenkin oma itsenäinen ajanjaksonsa tässä tarinassa. Se on kuitenkin alusta asti selvää, että tässä tarinassa on tapahtunut paljon jo ennen tähän pisteeseen päätymistä. On historian painolastia ja asioita, joita… Lue lisää Arktiset leikit 21.9.2019 (Tampereen Teatteri)
Suurella osalla suomalaisista jo pelkkä nimen Matti Nykänen sanominen herättää mielikuvia. Ei kaikilla, mutta merkittävällä osalla. Se liittyykö tuo mielikuva millään tavalla mäkihyppyyn, ei ole mielestäni relevantti kysymys, sillä eläminen julkisuuden valokeilassa tuo aina mukanaan julkisuuden avoimen painolastin. On asioita, mitkä ehkä jo haluaisi unohtaa, mennä eteenpäin, mutta ei kai koskaan kokonaan voi jättää niitä… Lue lisää Matti Nykänen – Hyppy sumuun (Tatu Mönttinen / Teatterilaiva)
Sateisen epävakaa Helsinki ja hyvin piilotettu huoneteatteri tarjosivat puitteet syksyn ensimmäiselle, Valtimonteatterin järjestämälle, Dräfti-klubille. En oikeastaan edes tiedä, mitä kautta kuulin ensimmäisen kerran Dräfti-klubista. Törmäsin kai jossain sattumalta tapahtuman mainokseen ja totesin, että tuota haluan kokeilla. Hetken mietin onko minulla mitään riittävän kypsää luonnostekstiä tähän tarkoitukseen, sillä en ole pariin vuoteen juurikaan näytelmätekstejä kirjoittanut. Menneisyyden… Lue lisää Dräfti-klubi 7.9.2019 (Valtimonteatteri)
Pariisin kaduilla kuuluu iloinen laulu, joka kiinnittää myös ohikulkevan kreivin (Pekka Hiltunen) huomion. Kreivin suopealla avustuksella ovet oopperaan avautuvat nuorelle laulajalupaukselle Christine Daaélle (Johanna Isokoski), vaan ovien takana kaikki ei olekaan ihan niin kuin odottaa saattaisi. Pariisin oopperan kimaltavan ja hilpeän kuoren takana piilee nimittäin synkkä salaisuus. Voisi luulla että oopperassa elävä kummitus (Riku Pelo)… Lue lisää Phantom – Pariisin oopperan kummitus – Ennakko (Jyväskylän Kaupunginteatteri)
Helsingin Kaupunginteatterin Pieni merenneito on niin ihana, että itkettää tai ehkä silmissäni on vain saippuakuplia. Vedenalainen maailma kaikkine hulppeine ja hupsuine yksityiskohtineen on juuri niin maaginen, kuin pitääkin olla. Pukujen värikkyys ja yksityiskohdat tuovat oman lumoavan kerroksensa tähän satumaiseen todellisuuteen, jossa liikutaan kahden maailman välillä. Elämä meressä aaltojen alla on periaatteessa huoletonta, jos siis huomioida… Lue lisää Pieni merenneito (Helsingin Kaupunginteatteri)
Tervetuloa Urinetownin dystooppiseen musikaalimaailmaan, jossa onnellisia loppuja ei ole. Voiko kestävää ratkaisua tämän maailman ongelmiin löytyä? Vesi on loppumassa ja virtsaamisesta joutuu pulittamaan pitkän pennin, jollei tahdo joutua pelottavaan Kusikaupunkiin, josta kaikki puhuvat, mutta jossa kukaan ei ole käynyt. Tai no, ainakaan kukaan ei ole palannut sieltä, mistähän sekin mahtaa johtua. Pelottava neiti Pennywise (Jenny… Lue lisää Urinetown 30.8.2019 (Jyväskylän teatteriyhdistys Kulissi)
Harrastajateatterikesän päättänyt monologi, Paine, kertoo yhden tarinan siitä, mitä on olla oma itsensä, kun ei aina oikein edes itse tiedä, mitä se tarkoittaa. Kun oma keho tuntuu vieraalta. Kun ei ole sitä, mitä odotetaan, vaan jotain muuta. Jotain mikä uhmaa valmiiksi luotuja katejorioita ja ahtaita määritelmiä. Omana itsenään oleminen ei vaan ole välttämättä kovin helppoa… Lue lisää Paine (Epähetero Entourage / Harrastajateatterikesä)
Ollaan vaikeiden asioiden äärellä ja silti niistäkin olosuhteista löytyy inhimillistä lämpöä ja huumoriakin, vaikka pääosin ollaan jämäkän asiallisia. Tilanne tuossa ajassa on niin kiristynyt, että se viimeinenkin hymy kyllä siitä aika pian hyytyy. Ei kyyneltäkään virrannut kertoo todellisen henkilön, vuonna 1943 maanpetturina teloitetun Martta Johanna Koskisen, tarinan fiktion tarjoamin tulkinnallisin keinon. Tilanne ja dialogihan on… Lue lisää Ei kyyneltäkään virrannut (Ylimuonion Urheiluteatteri, Harrastajateatterikesä 2019)
Laulava hoitaja on oikeastaan tarina juuri siitä, mitä nimi lupaakin. Vanhusten palveluasumisyksikössä työskentelevä laulava lähihoitaja Mari (Marjut Manninen) on löytänyt itselleen toimivat keinot saada yhteys, jopa pitkälle edennyt muistisairautta sairastaviin asukkaisiin. Tanssia, laulua ja hyväksyntää riittää, kunhan vaan olisi aikaa tehdä työtä niin kuin tahtoisi, mutta aina ei ole. Joskus on kaaosta ja kaikki kaatuu… Lue lisää Laulava hoitaja (J+J Teatteri / Harrastajateatterikesä 2019)
Draamanörtti 