Impron jatkokurssi osa 1 – Kohtaamattomuus

Osallistuin tällä viikolla Helsingin seudun kesäyliopiston organisoimalle improvisaation jatkokurssille, jonka veti Simo Routarinne. Määritellään kontekstia vielä sen verran, että kurssi pidettiin Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun tiloissa. Puitteet olivat siis siltä osin kunnossa. Mitä parempaa sitä tällainen teatteriharrastelija voisi edes kurssipaikan osalta toivoa? Nimesin suosiolla tämän tekstin ykkösosaksi, koska en osaa koko viikon oppeja tiivistää yhteen tekstiin. Viikossa… Lue lisää Impron jatkokurssi osa 1 – Kohtaamattomuus

Impro on arvaamaton laji…

… koskaan ei tiedä mitä tapahtuu tai mitä saa. Viimeisen viiden päivän aikana tapahtui todella paljon. Tarkempien pohdintojen aika on sitten, kun saan aivoni analyyttisemman puolen taas toimimaan kunnolla. Nyt se on hienoisessa horroksessa. Takana on todella raskas ja antoisa viikko impron parissa. Käytiin Simo Routarinteen vetämän impron jatkokurssin aikana jotenkin hemmetin syvissä vesissä. Hetkittäin… Lue lisää Impro on arvaamaton laji…

Uteliaisuuden polulla

Välillä tulee hetkiä jolloin toivoisi omaavansa jonkun piirteen joltain toiselta ihmiseltä. Miettii että kumpa itsekin olisin noin rohkea, avoin, hyväksyvä jne. Mitä itseltään puuttuvaa ominaisuutta näkee jonkun ilmentävän. Ennen sellaisessa kohdassa vallitseva tunne oli kateus, joka on kuitenkin vähin erin korvautunut uteliaisuudella. Uteliaisuudella siitä miten voisin itse oppia tuon asian? Yksi voimakas uteliaisuuden kokemus nousi tällä… Lue lisää Uteliaisuuden polulla

Vaikuttavuuden äärellä

Vuorovaikutus improssa (tai elämässä ylipäätään) ei ole pelkkiä sanoja. Aluksi on helpompi reagoida vain sanoihin, koska tilanne on uusi ja jännittävä, eikä tilaa sanattoman viestinnän tietoiselle havainnoinnille välttämättä ole. Toisaalta sitä saattaa keskittyä liiaksi siihen mitä itse tekee ja sanoo, jolloin toisen tarkka huomiointi ei ole mahdollista. Kun toinen ei vaikutu Teimme eräällä kurssilla kahden… Lue lisää Vaikuttavuuden äärellä

Vaikuttavaa impron opetusta ja oppimista – Extra III

Jos nyt kaksi extra osaa on kirjoitettu, niin kirjoitetaan perhana vieköön myös kolmas. Aiemmat tarinat löytyvät blogista (osa 1, osa 2, osa 3 ja extra ja extra II) ja nyt on kyllä yhden viiden päivän kurssista saatu aikasta paljon tekstiä revittyä. Ehkä on viimein aika etsiä myös jotain muuta kirjoitettavaa, mutta ennen sitä tämän extratrilogian viimeinen osa. … Lue lisää Vaikuttavaa impron opetusta ja oppimista – Extra III

Vaikuttavaa impron opetusta ja oppimista – Extra II

Tämä nyt sitten on (mahdollisesti) viimeinen osa tähän saagaan. Oman oppimiseni kannalta koen kuitenkin tärkeäksi tehdä tämän arkielämän havainnon linkittämisen improkurssilla oppimaani (osa 1, osa 2, osa 3 ja extra). Se miksi tämä(kin) on minusta tärkeää kirjoittaa on, se että improsta on aidosti hyötyä myös käytännön arkielämään.… Lue lisää Vaikuttavaa impron opetusta ja oppimista – Extra II

Vaikuttavaa impron opetusta ja oppimista – Extra

Luulitte kaiketi, että tämä saaga olisi jo saatu päätökseen, mutta ei. Vieläkin jatkan samaa virttä. Elikkäs, tehän olette varmaan jo kuulleet tästä Simo Routarinteen vetämästä impron peruskurssista, jonka kävin kesäkuussa. (Mikäli olet onnistunut välttymään, niin koottujen kurssikertomusten aiemmat osat voit lukea täältä: osa 1, osa 2 ja osa 3.) Se miksi nyt jälleen kerran tämän… Lue lisää Vaikuttavaa impron opetusta ja oppimista – Extra

Finland International Improv Festival (FIIF2017) fiiliksiä

Hirveä moka. Tässä ihquillessani olen aivan unohtanut Tampereen improfestareiden (Finland International Improv Festival FIIF) oppien raportoimisen. Piipahdin nimittäin festareiden päätöspäivänä Jill Bernardin työpajassa (Being a dream partner), jossa heräsi paljon ajatuksia. Ensinnäkin asioiden määrittelyn tärkeys. Mitä selkeämmin asiat määrittelet sitä helpompi toisen tarttua tarjoukseesi ja liittyä luomaasi todellisuuteen. Teimme tähän liittyen kohtauksia, jossa toinen aloittaa… Lue lisää Finland International Improv Festival (FIIF2017) fiiliksiä

Vaikuttavaa impron opetusta ja oppimista vol. 3

Täydennetään tämä ”Routarinne-trilogia” vielä kolmannella, kun tarinaa kerrankin tuntuu riittävän. Keskitytään tällä kertaa kahteen ensimmäisessä tekstissä esiteltyyn ajatukseen eli ruuveja löysemmälle ja rimaa alemmas. Nämä olivat itselleni jotenkin hirveän helpottavia ajatuksia, sillä huomaamattaankin sitä tulee tehtyä asioista liian vaikeita itselleen. Improvisaatiohan on parhaimmillaan jonkinlaista yhteistä tajunnanvirtaa kahden tai useamman improvisoijan kesken. Tähän virtauksen tilaan ei kuitenkaan… Lue lisää Vaikuttavaa impron opetusta ja oppimista vol. 3

Vaikuttavaa impron opetusta ja oppimista vol.2

Minulla olisi tuossa pari kesäteatteriesitystä sekä kirjaa kirjoitusjonossa odottelemassa, mutta aivot pursuavat vielä ideoita ja energiaa viime viikon jäljiltä, joten kaikki muu saa nyt odottaa. Palataan siis hieman vielä viime viikkoon. Tässä tekstissä keskityn edellisessä tekstissä mainituista siihen kolmanteen pointtiin, jonka Simo Routarinteen opetuksesta matkaani poimin eli ”mene kohti vaaraa”. Sen voisi ehkä ajatella kehotuksena… Lue lisää Vaikuttavaa impron opetusta ja oppimista vol.2

Sekoitellaan tyylejä

Tässä nyt on strukturoitujen draamakasvatusopintojen jälkeen menty eräänlaisella karkkikauppaperiaatteella koulutusten osalta. Olen valinnut yhden jutun tuolta, toisen täältä ja kehitellyt niistä juuri itseäni kiinnostavan sekoituksen. Huomasin vain aika nopeasti, että näennäisesti toisiinsa mitenkään liittymättömät asiat kuitenkin nivoutuvat lopulta yhteen. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja ennen kaikkea kaikki vaikuttaa minuun itseeni sekä ilmaisuuni. Tässä jutussa käsitelen siis… Lue lisää Sekoitellaan tyylejä

Vaikuttavaa impron opetusta ja oppimista

Joskus harvoin sitä tapaa sellaisen opettajan, jota ei osaa kuvailla muuten kuin sanalla ihana. Päällimmäinen tunne hänen ohjauksessaan olleessaan ja sen jälkeen on jotain pehmeää valoisaa iloa, jota ei oikeastaan edes kykene sanoin kuvaamaan. Ihan jo pelkästään hänen kuuntelemisestaan ja läsnäolostaan tulee itselle niin hyvä ja turvallinen olo, että eihän siinä voi muuta kuin oppia. Sitä vaan on siinä silmät, korvat ja suu auki: kerro hyvä ihminen lisää, tuohan on hienointa mitä olen pitkään aikaan kuullut.… Lue lisää Vaikuttavaa impron opetusta ja oppimista

Festarifiiliksiä ja pohdintoja positiivisuudesta

Viime viikolla järjestettiin Turussa improfestarit, jossa myös itse kävin osallistujana vierailemassa. Oli kyllä todella mukavat festarit koleasta säästä huolimatta. Henkilökohtaisesti hienointa oli kun festareilla pääsi improamaan uusien ihmisten kanssa ja sitä kautta taas laajentamaan omaa osaamistaan ja ymmärrystään. Samalla tuli tehtyä hieman havaintoja itsestäni ja tavastani improta. Ensinnäkin tyrmääminen on edelleen aivan liian helppoa. Tulee niin… Lue lisää Festarifiiliksiä ja pohdintoja positiivisuudesta

Mitä opin tänään?

Sitä kun hetken tuntee itsensä rohkeaksi, niin silloin maailma yleensä lyö märällä rätillä naamaan ja todistaa toisin. Minulle tuli sellainen hetki viime viikolla improkurssilla eräässä harjoituksessa. Harjoituksessa sinänsä ei ollut mitään traumoja herättävää, mutta silti hajosin ihan täysin. Täydellinen romahdus tuli siinä kohtaa kun koko muu ryhmä kohdisti positiivista huomiota minuun itseeni. Ei hahmoon tai toimintaan, vaan… Lue lisää Mitä opin tänään?

Vuoroin vaikuttamassa

”– tärkein tehtäväsi on saada tuo vastanäyttelijä näyttämään mahdollisimman hyvältä. Jos siinä onnistut, niin se synnyttää hyvän ketjureaktion.” http://teatterikarpanen.blogspot.fi/2017/02/haastattelussa-heikki-ranta.html Minusta on itseasiassa yllättävää, miten omaan itseeni liittyvät epävarmuudet tuntuvat väistyvän mielestä, kun pääsee näyttelemään (lue leikkimään) toisten ihmisten kanssa. Edelleen kuitenkin se aloittaminen on vaikeaa. On vaikeaa improkurssilla astua vapaaehtoisesti mukaan kohtaukseen toisen ihmisen kanssa.… Lue lisää Vuoroin vaikuttamassa