Sitä kun hetken tuntee itsensä rohkeaksi, niin silloin maailma yleensä lyö märällä rätillä naamaan ja todistaa toisin. Minulle tuli sellainen hetki viime viikolla improkurssilla eräässä harjoituksessa. Harjoituksessa sinänsä ei ollut mitään traumoja herättävää, mutta silti hajosin ihan täysin. Täydellinen romahdus tuli siinä kohtaa kun koko muu ryhmä kohdisti positiivista huomiota minuun itseeni. Ei hahmoon tai toimintaan, vaan… Lue lisää Mitä opin tänään?
”– tärkein tehtäväsi on saada tuo vastanäyttelijä näyttämään mahdollisimman hyvältä. Jos siinä onnistut, niin se synnyttää hyvän ketjureaktion.” http://teatterikarpanen.blogspot.fi/2017/02/haastattelussa-heikki-ranta.html Minusta on itseasiassa yllättävää, miten omaan itseeni liittyvät epävarmuudet tuntuvat väistyvän mielestä, kun pääsee näyttelemään (lue leikkimään) toisten ihmisten kanssa. Edelleen kuitenkin se aloittaminen on vaikeaa. On vaikeaa improkurssilla astua vapaaehtoisesti mukaan kohtaukseen toisen ihmisen kanssa.… Lue lisää Vuoroin vaikuttamassa
Yksi omasta mielestäni keskeisimmistä asioista näyttelemisessä on läsnäolo. Se että elät aidosti mukana hetkessä, kuuntelet ympäristöäsi ja muita ihmisiä sekä vaikutut siitä mitä ympärilläsi tapahtuu. Et mieti päivän ostoslistaa tai pohdi jo seuraavaa repliikkiäsi ja miten sen sanot, vaan kuuntelet mitä vastanäyttelijäsi sanoo ja miten hän sen sanoo. Tietysti käsikirjoitetussa teatterissa repliikit on syytä muistaa,… Lue lisää Läsnäolo ja reagointi
Draamanörtti 