Tekijä: Veera

Tutkiva eksyjäsielu ja ukkosenjohdatin, jolla on open sydän, nörtin mieli, runoilijan kädet sekä äärettömän pehmeä kosketus kiekkoon. ♥ Oman elämänsä käpy ja klovni ♦

Arviointi ja palaute draamakasvatuksessa

’Arviointi ja palaute draamakasvatuksessa’ ei kurssin nimenä vaikuttanut kovinkaan lupaavalta. Palaute niinkin vielä menee ja se on aiheena sellainen, mikä minua kiinnostaa, mutta se arviointi. *Urgh* Minulle arviointi on jo lähtökohtaisesti hankalaa ja vielä hankalampaa siitä tulee, kun kohteena ovat nuoret ihmiset, joiden ilmaisua pitäisi arvostella. Tällä verkkokurssilla harjoittelimme nuorten lukion teatteridiplomitöiden arviointia sekä toteutettujen… Lue lisää Arviointi ja palaute draamakasvatuksessa

Veera

Kun pokka pettää (ja isosti)

Minulla on ihan jäätävän huono pokka ja se on kyllä improvisaation parissa tullut moneen kertaan todistettua. Tässä maailmassa on niin monta asiaa, jotka jolkain tapaa kutkuttelevat nauruhermojani. Kun joku juttu on hämmentävän absurdi tai vaikka tavanomaisuudessaan nerokas, niin naurua ei vain pysty estämään. Pystyn yleensä kuitenkin vielä täydellisestäkin repeämisestä palaamaan jatkamaan kohtausta, joten hetkellisestä putoamisesta… Lue lisää Kun pokka pettää (ja isosti)

Veera

Cats (Tampereen Teatteri)

”Ei täällä ole muita kuin meitä kissoja” ja yksi rotta. En siis ole nähnyt Cats-musikaalia aiemmin, joten melkoinen aukko on musikaalisivistyksessä ollut. Lauluista Memory on sellainen, joka musikaalista irrotettuna on tullut aika moneen kertaan kuultua. Jotain etäisiä ennakkokaikuja on ollut, mutta mitään konkreettista havaintoa ei ollut siitä mitä odottaa. Jos musikaalin nimi on Cats eli… Lue lisää Cats (Tampereen Teatteri)

Veera

Positiivinen palaute on teeskentelyä..?

Jos mainitset, uudessa ryhmässä että toivoisit kurssilta pääosin positiivista palautetta ja hyväksyvää vuorovaikutusta, niin aika nopeasti saa kuulla ettei kaikki ole ”höttöistä, pinkkiä ja ihanaa, joten miksi pitäisi teeskennellä sellaista”. Ajatus siitä että positiivinen palaute olisi jotenkin automaattisesti valheellista ja ainoastaan kritiikki olisi todenmukaista elää aika vahvana myös aloittelevien improajien keskuudessa. Totta kai positiivisuus voi… Lue lisää Positiivinen palaute on teeskentelyä..?

Veera

Huomiotta jääneet tarjoukset, vaihtoehdot ja tarpeeton ankaruus

Yksi haastava alue, mitä on joutunut oman itsensä kanssa työstämään impron parissa on tarve löytää syyllinen, sillä miksi asiat menevät jotenkin solmuun tai pieleen. Yleensä itse löydän syyllisen heti peilistä. Olen todella hyvä kääntämään asiat omaksi syykseni ja syyllistämään itseäni myös asioista, joihin en oikeasti voisi edes vaikuttaa. Siksi minulle oli aivan älyttömän hienoa tajuta,… Lue lisää Huomiotta jääneet tarjoukset, vaihtoehdot ja tarpeeton ankaruus

Veera

Tanssi-ilmaisu (draamakasvatus)

Kolmas draamakasvatuksen aineopintojen lähijakso on nyt takana. Aiheena tällä kertaa oli tanssi-ilmaisu, mikä ei ehkä kurssin nimenä ihan hirveästi kerro kurssin sisällöistä ainakaan itselleni. Tanssi ehkä vähän sotkee ajatuksia tuossa yhtälössä, koska oma tulkinta vie automaattisesti  tanssisaleihin ja -tunneille. Siihen, että on tarkka koreografia tai tarkkaan rajattu tyylilaji.  Esim. itse huomasin aloituspiirissä, etten oikeastaan laskenut… Lue lisää Tanssi-ilmaisu (draamakasvatus)

Veera

Onnensirpaleita – avoimet harjoitukset (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Tänään Jyväskylän Kaupunginteatterin teatteritiistaissa päästiin kurkistamaan suurella näyttämöllä 18.11. ensi-iltansa saavan Onnensirpaleita näytelmän harjoituksiin. Tämähän on siinä mielessä jännä näytelmä, että sen käsikirjoitusta varten on kerätty ihan tavallisten keskisuomalaisten kirjoituksia onnesta. Sanomalehti Keskisuomalaisen toimittaja haastatteli ennen harjoitusten alkua tekstejä lähettäneitä ihmisiä, jotka olivat tänään paikalle saapuneet. Harjoitusten seuraaminen on mielestäni aina kiinnostavaa, koska siinä pääsee… Lue lisää Onnensirpaleita – avoimet harjoitukset (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Veera

Konstantin Stanislavski – An Actor Prepares

Kun yhtenä ensimmäisistä näyttelemisen teoreettisista lähestymistavoista tutustuin Konstantin (tässä englanninnoksissa Constantin) Stanislavskiin olin vakuuttunut. Luin tämän ensimmäisen näyttelijän työn päiväkirjan sekä toisen kirjan suorastaan ahmien ja annoin tiedon vain virrata mieleeni. Kolmannen kirjan kohdalla minua alkoi yllättäen ärsyttää se, miten kirja oli kirjoitettu. Koko juttu tuntui jotenkin käsittämättömältä lässytykseltä ja huomasin jatkuvasti kysyväni ”miksi tämä… Lue lisää Konstantin Stanislavski – An Actor Prepares

Veera

Kirjoittamisesta – logiikka ja oikoluku

Jos joskus (tai yleensä) tekstejäni lukiessa tuntuu, että tuo ei taatusti ole miettinyt tätä kirjoittaessaan yhtään mitään, niin olet todennäköisesti osittain oikeassa. Yleensä nimittäin kirjoitan melko puhdasta tajunnanvirtaa. Annan sormien kulkea näppäimistöllä niille sijoille, minne ne kulloinkin hakeutuvat ja oletan, että ruudulle ilmaantuva ajatus on peräisin jostain mieleni synkistä kammioista. Prosessissa ei yleensä sen suurempaa… Lue lisää Kirjoittamisesta – logiikka ja oikoluku

Veera

Palautetyhjiö

Palautteen antaminen on vaikeaa, se on tullut tässä huomattua jo moneen kertaan. Sitä kun niin herkästi tulee hyvästä aikomuksestaan huolimatta annettua vähintään sivulauseessa kritiikkiä. Ajatus siitä, että virheet osoittamalla toista voitaisiin ohjata kohti parempaa ei vain toimi. Minulle se ei ainakaan ole koskaan toiminut. Tai no joo onhan luonut ihan hirveästi lukkoja ja ahdistusta, joten… Lue lisää Palautetyhjiö

Veera

Harjoite, jonka sääntöjä en koskaan muista

Melko varmasti jokainen joka on ikinä improkurssilla käynyt on törmännyt harjoitteeseen nimeltä jähmy (freeze / freeze tag). Niin olen minäkin. Todella monta kertaa ja joka ainoa kerta, kun mainitsee tämän harjoitteen mieleni tyhjenee saman tien. Okei nimi on tuttu, mutta miten tätä ollaan? Siis tämä tapahtuu edelleen joka ainoa kerta. En ihan aidosti tajua miksi… Lue lisää Harjoite, jonka sääntöjä en koskaan muista

Veera

Mokaa vain #throwback

Sukelletaan hetkeksi menneisyyteen. Kirjoitan melko paljon, joten välillä käy niin, että ihan kaikki tekstit eivät, syystä tai toisesta, päädy niin sanotusti eetteriin. Tässä on nyt yksi sellainen teksti, joka on jäänyt julkaisematta silloin kun se oli ajankohtainen. Sitten kun se ei enää ollut ajankohtainen, niin eipä sitä tullut julkaistua, koska muitakin tekstejä oli jonossa odottamassa. Olisi… Lue lisää Mokaa vain #throwback

Veera

Sisäinen rytmi ja hitauden haaste

Olen jo vuosia sitten huomannut, että minulle on todella vaikeaa liikkua rennon hitaasti. Siis voin liikkua hitaasti ja suhteutettuna muihin todennäköisesti usein niin teen. Sisäinen fiilis kuitenkin jää nopearytmiseksi ja rauhattomaksi, vaikka fyysisesti liike olisi hidasta. Tämä tapahtuu lähinnä silloin, kun liikun yksin julkisilla paikoilla tai tilanteissa missä ylipäätään on muita ihmisiä. Rentouden tilan saavuttaminen,… Lue lisää Sisäinen rytmi ja hitauden haaste

Veera

Ternimaitokeisari 14.10.2017 (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Vanha vääryys on korjattu ja nyt on Ternimaitokeisari viimein nähty. Huh huh. Aika intensiivistä tarinointia oli tarjolla tuossa kolmen vartin monologissa. Esityksen ajaksi henkiin herätettyä Petteri Jussilaa esittävä Hannu Lintukoski on tässä aivan elementissään. Roolin edellyttämä hurmoshenki ja draivi löytyy helposti, mutta samalla löytyvät myös inhimillisemmät ja pehmeämmät sävyt. Yleisökään ei pääse helpolla, sillä luento jalkautuu… Lue lisää Ternimaitokeisari 14.10.2017 (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Veera