Onnensirpaleita – avoimet harjoitukset (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Tänään Jyväskylän Kaupunginteatterin teatteritiistaissa päästiin kurkistamaan suurella näyttämöllä 18.11. ensi-iltansa saavan Onnensirpaleita näytelmän harjoituksiin. Tämähän on siinä mielessä jännä näytelmä, että sen käsikirjoitusta varten on kerätty ihan tavallisten keskisuomalaisten kirjoituksia onnesta. Sanomalehti Keskisuomalaisen toimittaja haastatteli ennen harjoitusten alkua tekstejä lähettäneitä ihmisiä, jotka olivat tänään paikalle saapuneet.

Harjoitusten seuraaminen on mielestäni aina kiinnostavaa, koska siinä pääsee näkemää prosessijuttuja, mitä ei muutoin näkisi. Jokainen ohjaaja ohjaa omalla tavallaan, mikä avaa kiinnostavia näkökulmia siihen, miten monin eri tavoin asioita voikaan tehdä. Toisaalta riippuu varmasti paljon myös siitä missä vaiheessa jonkun kohtauksen kanssa ollaan menossa, että miten usein tekeminen katkaistaan ja fiksaillaan yksityiskohtia.

Sanoisin, että tämä oli autenttisen tuntuinen näkymä siihen mitä harjoitusprosessi on. Näin itsekin kuorolaulua harrastavana täytyy todeta, että tuttua oli myös ekan harjoiteltavan kohtauksen laulun hiominen pienen pieni pala kerrallaan. Siinä ollaan sitten jo pitkällä sen laulum osalta, koska huomio voidaan kohdistaa ihan tosi pieniinkin epätarkkuuksiin. Katsomoon se varovaisen alun jälkeen kuulosti varsin komealta. Tulee varmasti hyvä.

Katsojana ei vielä ihan hirveän hyvin päässyt tarinan imuun, koska kohtauksia edettiin välillä tosi pienissä pätkissä. Ekasta nähdystä kohtauksesta päästiin näkemään myös kokonaisempi läpimeno, jolloin se alkoi aueta tosi kivasti. Tosi ihanasti musiikki ja dialogi soljuivat yhteen luoden makean harmonisen tuokiokuvan päähenkilöiden elämästä. Voi että, miten ihanan aidon oloisia Aaro Vuotilan ja Piia Mannisemäen esittämät päähenkilöt olivatkaan.

Toisesta näissä harkoissa treenatuista kohtauksesta ehdittiin nähdä vain väläyksiä. Jäi kiinnostamaan miltä se kokonaisuutena sitten näyttää. Kiinnostavia elementtejä siinä oli ja tosi kivasti pelattiin myös kahdessa tasossa olevien lavasteiden mahdollisuuksilla. Joo tästä tulee kans varmasti tosi hieno. Potentiaalia ainakin näkyi huimasti.

Voi ei nyt on taas kahta kauheampi odottaa kunnes pääsee valmiin esityksen näkemään, koska kaikki merkit viittaavat siihen, että tämä niin minun tyyliseni näytelmä.

Oi, oi fiilis on taas kuin muksuna joulua ootellessa.

P.S. En muuten ilmiantanut itseäni toimittajalle. Ei vaan pitkän työpäivän jälkeen houkuttanut päästä yllärihaastatteluun. Lähetin siis muutamia tekstejäni tämän näytelmän materiaalikeräykseen alkuvuodesta, mutta totta puhuakseni en tarkkaan muista mitkä tekstit lopulta päädyin lähettämään. Epäilisin tunnistavani oman tyylini, jos jotain niistä on satuttu näytelmän käsikirjoituksessa hyödyntämään. Se tosin selviää vasta sitten kun pääsee näkemään valmiin näytelmän, joten kerron sitten sen jälkeen löytyikö mitään tuttua.

Kommentointi on suljettu.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑