Tähän esitykseen lähteminen tapahtui todellakin hetken mielijohteesta, koska en ollut ennen esityspäivää tietoinen, että Martti Suosalon Luolamies -mogologiesitys oli Jyväskylään tulossa. Niinpä sainkin huippupaikan tosi kaukaa lavasta. Martti Suosalo näyttelee kuitenkin niin suurella intensiteetillä ja fokuksella, että ilmaisun voima säilyy takariville saakka. Ei ole mitään ongelmaa tajuta missä mennään ja mitä tapahtuu, vaikka kasvojen ilmeitä ei täysin piippuhyllyltä erotakaan. Se on äärettömän hieno taito näyttelijälle, että vaikka tekee pientä ja tarkkaa ilmaisua, niin se välittyy koko katsomoon, ei vain eturiveihin. Pidän todella paljon esityksen rennon letkeästä aloituksesta, missä esiintyjä tulee lavalle siinä vaiheessa, kun yleisö vielä hiljalleen saapuu saliin. Sellaista rentoa jutustelua ja yleisöstä vaikutteita ottavaa puhetta on tosi kiva seurata.

Tämä on itselleni siinä mielessä kiinnostava esitys, että olen tämän kerran aiemminkin nähnyt, mutta tämä oli näin toisella kertaa vielä huomattavasti vaikuttavampi kokemus. Suurin ero näiden kahden esityksen välillä on se, että ekan kerran näin tämän esitettävän sateisella kesäteatterin lavalla. Nyt kun sitten ollaan suurella lavalla ja mukaan tulevat myös salin pimeyttä halkovat valot ja äänet, niin totta kai tietyistä kohdista tulee vieläkin vaikuttavampia. Esityksenähän tämä toimii tosi hyvin myös siellä kesäteatterin lavalla, mutta nyt se oli vielä astetta voimakkaampi elämys. Luolamies on tekstinä ja kokonaisuutena sellainen, että se vaatii esiintyjältä paljon, mutta toisaalta tuo kivalla tavalla mahdollisuutta leikkiä aiheen parissa. Tavallaan puhutaan omana itsenä, mutta toisaalta kuitenkin roolista käsin, mikä on aina hirveän kiinnostavaa.

Tässä monologissa ei persoonallisesta otteesta tingivat, vaan perheen lomadiat ja kaikki mahdollinen on käytössä, joten mistä tässä nyt voisi olla tykkäämättä. Tämä on kokonaisuus, jossa on paljon tekijäänsä näkyvissä ja sitä ei voisi tehdäkään ilman sitä omaa persoonaa ja ääntä. Tätä samaa monologia on esitetty monen esittäjän toimesta ja kaikillahan se on erilainen. Kaikkein hellyyttävin yksittäinen teko, minkä Martti Suosalo tässä esityksessä tekee naisten ja miesten eron selventämiseksi on se kahden naisen ja kahden miehen kohtaaminen. Se riemukkaan naiivin ihastuttava olemus, jolla hän juoksee naisen roolissa kohtaamaan ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa hyvän ystävänsä, on aivan älyttömän ihanaa seurattavaa. Samoin sitten sen kontrasti, kun mies kohtaa pitkästä aikaa hyvän ystävänsä ja eka repliikki kertoo hyvin ytimekkäästi kaiken olennaisen. Ei sitä sanoilla sanota tai mitenkään edes ilmaisullisesti näytetä, mutta silti se viesti siellä taustalla, on että onpa kiva nähdä, olet rakas.

Ydinviesti Luolamies-monologissa on, että nainen ja mies kommunikoivat eri tavoin, eivätkä nämä tavat aina kohtaa. Niistä törmäyksistä tavassa kommunikoida ja hahmottaa maailmaa sitten syntyy väärinkäsityksiä ja konflikteja. Totta kai tämä on stereotyyppeihin rakentuva esitys ja yksilöllistä vaihtelua on, mutta se kaunis pohja-ajatus on että opetellaan ymmärtämään toistemme tapaa ajatella. Hyväksytään se, että emme aina ajattele tai ilmaise asioita ihan samalla tavalla, eikä se tarkoita etteikö silti voitaisi elää sovussa ja rakastaa toisiamme. Eroja on, mutta on myös paljon yhteistä, joten valitaan välillä myös nähdä se, mikä meitä yhdistää.

Luolamies

Roolissa: Martti Suosalo,
Käsikirjoitus: Rob Becker
Suomennos ja ohjaus: Ville Virtanen