Jatketaan some-inspiroitunutta tarinointia ja kokeillaan mitä tapahtuu, jos yhdistetään tanka-runous ja impron käsitteistö. Ensin siis runo ja sen alla suluissa aihesana. Nyt lisähaasteena se, että ydinviestiltään myös runon tulisi jollain tapaa kuvata lähtösanaa, vaikka ei itse sanaa välttämättä sisältäisikään. Tällaista pientä improilua tällä kertaa. Mahdollista kai joskus ympyrän rajat on ylittää, vaan ei pelon ohjaamana,… Lue lisää Tarinat: Improtankoja
Pidin tällä viikolla kevään oletettavasti viimeisen impro-ohjaukseni ja taas tuli huomattua, ettei suunnitelmilla ole omassa ohjaamisessa kuin koristearvoa. Totta kai on hyvä suunnitella ja orientoida sitä kautta itsensä aiheeseen. Sitten itse tilanteessa suuntaa on hyvä olla valmis muokkaamaan ryhmän fiiliksen mukaan. Mulla oli joku hyvä idis, kun otin kaksi peräkkäistä ohjauskertaa, mutta se ehkä vähän… Lue lisää Improa ohjaamassa – suunnittelemattomia suuntia
Perjantai-illan improvisoidun näytelmän jälkeen oli mahdollisuus osallistua Stella Polariksen järjestämiin improjameihin, joihin sillä kertaa saapui vieraaksi joukko Suomen Improvisaatioteatterit ry:n jäsenteatterien edustajia: Stella Polaris Helsingistä, Improvisaatioteatteri Snorkkeli Tampereelta ja Lentävän Poron teatteri Rovaniemeltä. Tämä oli hellyyttävän ihana kombinaatio, jonka kollektiivisesta luovuudesta syntyi tosi kivoja yhdistelmiä. On mukava nähdä miten vähän tai ei yhtään toistensa kanssa… Lue lisää Stella P. by Night -improjamit 20.4.2018
Toinen päivä Tobias Zilliacuksen ohjaamalla improvisaation jatkokurssilla laajensi edellisenä päivänä opittuja teemoja ja taitoja sekä tarjosi paljon uutta. Kurssilaisten vienoon pyyntöön nimien kertaamisesta Tobias vastasi välittömästi ”nimi ja liike” -piiriharjoitteen versiolla, jollaista en ollut aiemmin kokeillut. Älyttömän tehokasta kiihtyvä rytmistä nimien jankkausta ja jumppaa oli tarjolla useampia kierroksia kuin pystyin rekisteröimään. Sillä toistomäärällä kyllä nimet… Lue lisää Improvisaation ja…tkokurssi 22.4.2018 (Stella Polaris)
Joka ilta on esitys uus ja se todellakin pitää paikkansa. Stella Polaris tarjoili lauantaina esityksen, joka oli aivan eri tavalla täysin vastustamattoman riemastuttava, kuin se jonka näin perjantaina. Oli kiva päästä näkemään myös kahden muusikon ja kolmen näyttelijän kombo, koska se tuotti todella ihanan musiikillisen ilotulituksen sirkuksesta, ihmissuhteista, elämästä ja kuolemasta. Musiikki ja valot vaan… Lue lisää Stella is Bäk – ”Esikoisen syntymä” 21.4.2018
Kaapelitehtaan Turbiinisalissa pidettiin parin päivän mittainen (21.-22.4.2018) Stella Polariksen järjestämä improvisaation jatkokurssi, jonka ohjaajana toimi Tobias Zilliacus. Pidin kovasti hänen maanläheisestä ja rauhallisesta tavastaan ohjata. Kaikesta välittyi hieno seesteinen fiilis, että ei ole kiire mihinkään, ollaan vaan ja tuumataan hetki ennen kuin täysin riehaannutaan. Semmonen kiva tasapaino rauhallisen keskittyneen ja nopeampi energisen tekemisen välillä oli… Lue lisää Improvisaation ja…tkokurssi 21.4.2018 (Stella Polaris)
Stella Polaris on palannut! Vaihtuvin kokoonpanoin syntyy Stella Polariksen taikaa vielä muutaman kerran tämän kevään aikana Kaapelitehtaalla. Jokainen näytelmä on uniikki tarina, joka syntyy yleisön aihe-ehdotuksen pohjalta siinä hetkessä, eikä enää tule toistumaan. Joka kerta eri esitys uudelle yleisölle. Se mitä haluan tässä yhteydessä avata on se impron taika, mitä tässä Kylä juhlat -nimisessä (se… Lue lisää Stella is Bäk – ”Kyläjuhlat” 20.4.2018
Lokki on kahden näyttelijän intensiivinen 80 minuutin syväsukellus klassikkoon, joka houkuttelee mukaansa huumorilla, mutta vangitsee lisääntyvällä ymmärryksellä. Tarinan suunta on selkeä ja silti kun ratkaisun hetki koittaa henki salpautuu. Flyygelipilven käsittämätön, utuinen muisto haalistuu ja äänet katoavat. Ei pysty taputtamaan, sillä aika ja hiljaisuus kietoutuvat raskaan painostavina ympärille. Tämä on komedia, jonka ytimessä on jotain… Lue lisää Lokki 19.4.2018 (Vierailu Jyväskylän Kaupunginteatterissa)
Miten pitkään arkielämässä voi katsoa toista silmiin? Siis ihan vain katsoa, sanomatta sanaakaan. Riippuu varmasti monesta tekijästä, kuten tuttuuden asteesta ja suhteen laadusta, mutta yleisesti ottaen tuijottamista pidetään epäkohteliaana. Voihan se samalla olla myös statushaaste toiselle, jos oikein kunnon tuijotuskilpailun tielle lähdetään. Toisaalta katsekontaktia pitäisi kuitenkin aina välillä ottaa puhekumppaniin, koska seinille tuijottelukaan ei välitä… Lue lisää Katsekontaktin voima
Pääsin eilen taas ohjailemaan improa ja edelleen mentiin vahvasti fiilispohjalta. Ideoita minulla toki oli enemmän kuin tarpeeksi, joten sai aika vapaasti valita, mitä kaikkea voidaan ja ehditään kokeilla. Lopulta päädyin ohjaamaan aika paljon peilausharjoitteita sekä jonkun verran mimiikkaan ja tilaan liittyviä harjoitteita. Lähtökohtana kaikessa oli se omakohtaisen kokemuksen saamisen merkitys, koska se on mielestäni improssa… Lue lisää Improa ohjaamassa – Kuka peilaa ja ketä?
On monta kertaa huvittanut, kun olen huomannut kuiskaavani puuttuvan tiedon toisella puolen isoa salia seisovalle ihmiselle. Miksi mä kuiskaan vaikkapa oman nimeni nimiharjoitteessa, kun joku sitä kysyy? Miksi en vaan sano tarvittavaa tietoa ääneen, kun kaikkihan joka tapauksessa kuulivat jo kysymyksen..? Enkä ole edes millään muotoa ainoa, joka tekee niin. Muutkin kuiskivat ihan samalla lailla… Lue lisää Miksi me kuiskitaan?
Toinen päivä Chicago-tyylistä improa takana. Toisen päivän ohjauksesta vastasi Mielettömän Sitruunan Antti Hallamäki. Tämä oli siinäkin mielessä tosi kiinnostavaa, että pääsi näkemään kaksi hyvin erilaista ohjaustyyliä. Se on jotenkin aina ihanaa, kun näkee miten eri tavoin improa ja saman tyyppisiä sisältöjä voi ohjata. Koen sen tosi arvokkaaksi, koska siinä huomaa niitä juttuja, jotka ei ole… Lue lisää Improjamit goes kurssi: Chicago-improvisaation valittuja paloja (Osa 2)
Oli tosi mukava ja inspiroiva kolmetuntinen mm. Mielettömässä Sitruunassa improavan Pasi Ikosen ohjauksessa. Chicago-tyylinen impro ei ole itselleni hirveän tuttua improajana, vaan enemmän teorian kautta. Truth in Comedy -kirjan olen lukenut ja ImproKampuksen kursseista III:lla jo hieman sivuttiin formaatteja Monosceneä kokeilemalla. Itseäni kiinnostaa tässä lähestymistavassa määrittelyjen tarkkuus sekä toisaalta myös lähtökohtainen oletus, että tehdään komediallista… Lue lisää Improjamit goes kurssi: Chicago-improvisaation valittuja paloja (Osa 1)
Olen huomannut, että on usein todella vaikea keskittyä ja rauhoittua vaan olemaan. Mindfulness ja meditointi sinänsä kiinnostavat, mutta mieli käy ylikierroksilla, jolloin on todella vaikea keskittyä ja ihan vaan olla läsnä. Usein minun on todella paljon helpompi rauhoittua toisen ihmisen ohjaamana kuin yksin. Kuitenkin yksi sellainen itsenäinen harjoite, jonka olen huomannut onnistuvan myös stressin keskellä… Lue lisää Lempeysharjoitus (Loving Kindness Meditation)
On huvittavaa tajuta, että se mitä lähdin välttämään on juuri se, mitä tapahtuu, vaikkakin eri tavalla ja eri syistä. Minua siis pari vuotta sitten alkoi mietityttää se, että jos elämä jatkuu samalla mallilla niin kasvojeni uurteet lopulta fiksautuvat tiettyyn suuntaan. Ajattelin että se jatkuva negatiivisuus ja tyytymättömyys itseensä, ja vähän kaikkeen, ikuistuu syvien alaspäin johtavien… Lue lisää Ilme paljastaa tunteet vai paljastaako?
Draamanörtti 