Tämä on muutama viikko sitten kirjoitettu teksti, joka jäi silloin vähän kesken ja siksi julkaisematta. Nyt oli aikaa laittaa loput ajatukset järjestykseen, joten tässä vähän kaikuja menneisyydestä 🙂 On ihan tosi vaikea olla hiljaa, kun tietää jostain asiasta paljon ja on tuttu ryhmä ympärillä. En tosin aina edes yritä, kun toisaalta tiedän, että siitä mitä… Lue lisää Impron ohjaamisesta – sivusta huutelijana ryhmässä
On oudolla tapaa kiehtovaa päästä katsomaan klassikkoteosta, jonka tuntee vain nimeltä, muodossa, joka ei ehkä ole ihan se perinteisin tulkinta. Siinä on jotain tosi monella tavalla tyydyttävää, kun ei ole mitään valmista käsitystä siitä, miten tarinan pitäisi mennä ja ketä lavalla olevat hahmot oikeastaan ovat. No nimi kyllä antaa aika selkeän vihjeen siitä keistä tämä… Lue lisää Karamazovin veljekset (Kansallisteatteri)
Nyt, kun draamakasvatuksen aineopinnot alkavat lähestyä loppuaan, päätin tehdä pienen katsauksen opintojen aikana suoritettuihin verkkokursseihin. Yhdestä draamakasvatuksen verkkokurssista (Arviointi ja palaute draamakasvatuksessa) kirjoitinkin erikseen oman tekstinsä, mutta parista muusta suorittamastani kurssista en silloin suoritusaikaan kirjoittanut mitään. Syy oli todennäköisesti lähinnä väsymys ja ajanpuute, eikä se etteikö niistäkin ajatuksia olisi herännyt. Palautetta kirjoitin kyllä kursseista kursseihin… Lue lisää Mietteitä draamakasvatuksen verkkokursseista
Tämä on nyt vähän poikkeava tapaus improiltujen tarinoiden joukossa. Ihan samoin tämä on kirjoitettu ilman editointia tajunnanvirtana, mutta tämäpä onkin jo aika vanha teksti. En ihan tarkalleen ottaen osaa ajoittaa, koska tämä teksti on löytynyt yhden luentovihkon välistä. Veikkaisin vuotta 2010 tai 2011, koska silloin tuli istuskeltua aika paljon käytävillä odottelemassa seuraavaa luentoa tai jotain.… Lue lisää Tarina: Kirje menneisyydestä
Blogin kolmassadas teksti on tämä pitkään lykätty ihanaisen musaimprokurssin kokemusten toinen osa. Wuhuu! Tässä siis musiikkia ja improa olkaatten hyvät 🙂 Siirretäänpä fokusta nyt vahvemmin musaimpron pariin, koska aiemmassa tekstissä pohdiskelin aika paljon ihan yleisiä improjuttuja. Se johtuu tietysti siitä, että kurssilla tehtiin myös ihan yleisiä, ei vaub musiikillisia improharjoitteita, mutta ennen kaikkea kurssilla tietenkin… Lue lisää Hannun Hyvän mielen musaimpro -kurssi – Osa 2 (Hannu Risku / Stella Polaris)
Vuoden vaihteessa mietin, että jatkanko erään harrastuksen parissa enää tänä vuonna. Lopulta päädyin oikeastaan sekä sattuman että oman päätöksen myötä lopettamaan. Tajusin, että en jatkaisi omasta halustani, vaan sitä päätöstä ohjaa joku muu. Huomasin aivoissani nakuttavan semmosen pienen perfektionistin, joka hokee ”ei saa luovuttaa ja jättää asioita kesken”. Mikä on vähän hassua, kun miettii miten… Lue lisää Kaavoihin kangistunut kuviokelluja
Naamioteatterin sanaton kieli valtaa Miilun lavan Suvi Salomaan ohjaamassa ja käsikirjoittamassa esityksessä Kun aika on. Saliin astuessa korviin kaikuu kellon loputtomalta tuntuva raksutus. Aika vierii odotellessa, että ensimmäinen hahmo saapuu lavalle. Lopulta raksutus taukoaa ja sitä, mitä alkutekstien jälkeen tapahtuu en osannut aavistaa ollenkaan. Sydän hyppää kurkkuun ja rauhoittuu vasta seuraavan hahmon saapuessa lavalle. Eikä… Lue lisää Kun aika on 24.3.2019 (Jyväskylän Kansannäyttämö)
Puhtaana käteen on tyylipuhdasta farssia, jossa saranat kuluvat ja haasteet kasaantuvat sietämättömyyteen asti. Erkki Lehtinen (Mikko Rantaniva), tuo vekkuli velikulta ja viranomaisten harhauttaja, tulee sotkeneeksi läheisensä omaan soppaansa, vaikka kuinka yrittäisi itsekin päästä irti tukihuijausten viidakosta. Edes kuolema ei voi rahantuloa estää. Talossa, jossa viranomaisten tietojen mukaan asuu valtavasti ihmisiä on yllättävän rauhallista, ainakin hetken.… Lue lisää Puhtaana käteen 17.3.2019 (Kuopion Kaupunginteatteri)
Sankaritarinoilla, joita meille myydään on usein myös synkät varjonsa, jotka jäävät näkemättä, jos keskittyy vain pintaan. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää, mutta koossa on pysyttävä, vaikka mitä tapahtuisi. Ihan sama vaikka kaikki tukiverkot ympäriltä murtuisivat ja luottamus itseensä ja muihin ihmisiin alkaa romuttua, niin kulissi on pidettävä pystyssä. Show’ssa, jossa raha vie ja ihminen… Lue lisää Sammakkokuningas 2.3.2019 (Kansallisteatteri)
Pitkää pohdintaa tarinateatterista luvassa n-y-t nyte. Tarinateatteri on aineopintojen toiseksi viimeinen opintojakso ja siinä mielessä vähän haikeaa ajatella koko asiaa, koska ollaan lopun edellä. Se on alkuun heti todettava, että tämä oli yksi voimaannuttavimmasta sekä kauniilla tavalla herkkyydessään vahvimmista lähijaksoista näissä opinnoissa. Tämä oli aidosti sellaista uteliasta tekemistä, missä oppii tosi paljon tekniikoista, itsestään ja… Lue lisää Tarinateatterin lähijakso (draamakasvatus)
’Oispa hetki aikaa nauttia omassa rauhassa hyvästä musiikista’. Farssi Ens lite lung i huset on hyvin tavanomaisista ja arkisista lähtökohdista loputtomaksi uusien mutkien taipaleeksi kääntyvä värikäs iloittelu. Kauan ja hartaasti etsimänsä LP-levyn ”Me, Myself and I” löytänyt Marcus (Max Forsman) haluaisi vaan päästä kuuntelemaan levyään rauhassa, mutta jatkuvasti ilmestyy uusia ongelmia, jotka vaativat huomiota ja… Lue lisää Ens lite lung i huset 16.2.2019 (Lilla Teatern / Helsingin Kaupunginteatteri)
Improvisointihan on siitä mahtava ja kauhistuttava laji, että siinä ei juurikaan rekvisiittaa tai välineistöä tarvita. Ohjaajana onkin yleensä aika kevyet varusteet mukana, kun ei oikeastaan tarvitse omaa suunnitelmaa ja persoonaa suurempaa tarpeistoa mukanaan kantaa. Kuitenkin myös päinvastainen on totta eli mitä tahansa voi käyttää improssa materiaalina ja rekvisiittana. On paljon asioita, mitä voidaan käyttää hyvin… Lue lisää Impro on välineurheilua: Statuskortit
Spiraali on hypnoottinen tarina matkasta mieleen ja entisiin elämiin magian keinoin. Mitä, jos olemmekin jo tavanneet uuden tuttavuuden entisessä elämässä, mutta tarina jäi jotenkin kesken, mutta siksi toinen tuntuu jo tavattaessa niin tutulta? Montako elämää vaatii saada kahden toisiaan kohti hakeutuvan sielun tarina kohdalleen? Mitä, jos mitään tällaista ei ole olemassa, vaan se on kaikki… Lue lisää Spiraali 22.2.2019 (Tampereen Teatteri)
Klovnikaksikko Zin (Timo Ruuskanen) ja Mike (Tuukka Vasama) käy nyt taistoon tuulimyllyjä vastaan Don Quijoten ja hänen Sancho Panzan rooleissa. Tämä kirjallisuuden klassikon uudelleen pöllyytys jättää omaleimaisen jälkensä, joka samalla sitoo teoksen historiaansa ja toisaalta kohottaa sen ajan tuolle puolen. Se on se juttu, mistä Red Nose Companyn esityksissä erityisesti nautin, että esitykset rakentuvat kontaktiin… Lue lisää Don Quijote 2.3.2019 (Red Nose Company)
Lievää blokkia nyt muiden tekstien viimeistelyssä, joten sukelletaan hetkeksi tunnemuistin puolelle. Impro on siitä hassu laji, että välillä se on kevyttä ja kivaa yhteistä tekemistä ja sitten joskus osutaan periaatteessa kevyeltä vaikuttavalla harjoitteella kipeästi ihmisen mielen kipukohtiin. Muutama viikko sitten oli taas vaihteeksi sellainen kerta, että heti alussa tärähti jossain syvällä. Olin vähän väsynyt huonosti… Lue lisää Impro ja synkkyys törmäävät
Draamanörtti 