Karamazovin veljekset (Kansallisteatteri)

On oudolla tapaa kiehtovaa päästä katsomaan klassikkoteosta, jonka tuntee vain nimeltä, muodossa, joka ei ehkä ole ihan se perinteisin tulkinta. Siinä on jotain tosi monella tavalla tyydyttävää, kun ei ole mitään valmista käsitystä siitä, miten tarinan pitäisi mennä ja ketä lavalla olevat hahmot oikeastaan ovat. No nimi kyllä antaa aika selkeän vihjeen siitä keistä tämä tarina mahdollisesti voisi kertoa, mutta noin muuten minulla ei ollut aavistustakaan mitä itse tarinassa tapahtuu. Jännää. Heti teatterisaliin tullessa huomion kiinnittää se, että lavalla on useita pöytiä ja mikrofoneja eri puolilla lavaa. Oli kiintoisaa huomata, että tarina avautuu osin lukudramaana, mikä taas antaa tilaa sekä mielikuvitukselle että niille kohtauksille, jotka aidosti tahdotaan nostaa esiin ja luoda eläviksi. Tuo synkeä maailma, jonka Karamazovin veljekset lavalle tarjoilee avautuu liikekielen, sanojen ja musiikin oudon rauhattomana liittona, joka ei tarjoa synninpäästöä kenellekään. Kiehtova yksittäinen elementti lavalla on outoa säveltää soitteleva tuomiopäivän kielisoitin, josta en ymmärrä mikä se oikeastaan edes on, mutta joka kerta kun se soi huomaan valpastuvani. Outo herättävä ja samalla tyynnyttävä sointi. Muutenkin musiikki, projisoinnit ja lavastus tuovat tähän tarinaan sellaisen oman kiehtovan sävynsä, että välillä ei tiedä mihin maailmaan on oikeasti astunut. Eivätkä sitä tunnu aina tietävän hahmotkaan, jotka kulkevat täysin tyynesti tämän aikakausien sekoituksen läpi, kuin se olisi ainoa oikea todellisuus, mitä se tietysti sillä hetkellä onkin.

Tarinan synkkään maailmaan mahtuu kaikkia tunneskaalan synkempiä sävyjä, sillä tämä ei ihan ole hyvän mielen perhetarina, vaan selväksi tulee heti alussa, että vuoden kasvattaja palkintoa ei tarinan isä Fjodor Karamazov (Hannu-Pekka Björkman) tule pokkaamaan. Siinä on jotain tosi häiritsevää, miten niin vastenmielinen irstaileva ja kaikille tympeä henkilöhahmo lopulta teatterissa on hirvittävän mielenkiintoista katsottavaa. Toisaalta myötätuntoa Fjodorin kohtalo ei suuremmin herätä, vaan draaman kontekstissa se näyttäytyy enemmän kuin omilla toimilla ansaittuna. On siinä kieltämättä semmonen hahmo, joka röyhkeydellään ja hämmentävällä käytöksellään tukkii ihan iholle, mutta ei mene sen alle. Jotain hirvittävän upeaa on siinä, miten vaivattomasti Hannu-Pekka Björkman Fjodorin roolissa vaihtaa tunnetilasta ja maailmasta toiseen. Kauhea ja kiintoisa rooli. Ehkä oudoin ja kiintoisin hetki on isän ja Zosima-vanhuksen (Seela Sella) kohtaaminen, missä kynnetään kyllä niin syvällä outouden merellä, että ei tiedä mistä tuo purkaus on peräisin. Dynamiikka ja jännite näiden kahden hahmon välillä on kuitenkin todella herkullinen. Adsurdeista mittasuhteistaan huolimatta todella tunnistettava tilanne, joita välillä arjessa toisia ihmisiä kohdatessaan tulee vastaan. Onneksi arjessa ne ovat ehkä vähemmällä kumartelulla ja kuolalla tarjoiltuja, mutta silti ihan yhtä hämmentäviä. Ei oikein tiedä mitä sanoisi tai onko toinen tosissaan vai vaan pelleilemässä. Piru (Petri Manninen) periköön mokoman ilveilijän. Piru on muuten oudon rauhoittava ja tolkullinen tyyppi tässä yhden perheen laajuisessa katastrofissa.

Karamazovin veljekset ovat kaikki hyvin erilaisia tyyppejä, joista kiivaimpia näkemyksiä jakelee keskimmäinen Ivan (Miro Lopperi), jonka älyllisille iskuilleen vetää vertoja vain hänen oudon lumoava liikkumisensa lavalla. Vanhin veli Dimitri (Heikki Pitkänen) taas on monessa mielessä hyvinkin paljon isänsä kaltainen, vaikka ei ihan niin iljettävä ja toisia alentava olekaan, kuin isänsä. Käytöksellään hän ei kuitenkaan kunniaa liiemmin kerrytä. Oma huomioni kuitenkin kiinnittyy enemmän kahden nuoremman valjeksen väliseen suhteeseen. Alekseita (Juho Uusitalo) kuvaillaan niin hyväksi ja hyveelliseksi, että hän suorastaan leijailee pari senttiä muiden yläpuolella. Toisaalta muut hahmot kyllä asettavat riman hyvyydelle aika matalalle, joten siitä olisi helppo tavallisenkin kuolevaisen astua yli. Veljekset Ivan ja Aleksei täydentävät toisiaan monella tapaa ja siksi heidän vuorovaikutustaan on ilo seurata. Kiintymys on ilmeinen, vaikka puhe olisikin välillä varsin kärkästä. Naiset, vaikkakin näyttelijät itse vahvoja roolisuorituksia tekevät, eivät juurikaan Karamazovin veljeksissä välinearvoa suurempaa arvoa kerää. Dimitrin kihlattu Katerina Ivanovna (Maria Kuusiluoma) päätyy kyllä tuossa suhteessa tappiopuolelle sekä rahallisesti että rakkauden saralla. Toisaalta Grušenka (Diana Tenkorang) kyllä pyörittää ketä haluaa ja miten haluaa, saaden sekä isän että pojan samaan leikkiin mukaan, mutta kyseenalaista lienee, miten auvoisaa hänenkään elämänsä tässä mieskeskeisessä fiktiivisessä maailmassa lopulta on. Puvustuksen avulla naishahmot kuitenkin ponnahtavat esiin muun lavastuksen ja hahmojen synkeyden keskeltä. Kiintoisaa tässä versiossa on myös se, että roolituksessa on hienoa balanssia ja vaikka joku hahmo olisi kirjoitettu mieheksi, on tämä raja pyyhitty pois. Zosima-vanhus on aivan ihanan rauhoittava hahmo ja vaikka käy miten käy, niin onhan hänen ja Aleksein kohtaamisissa oma erityinen lämmin tunnelmansa. Fjodorin avioton lapsi Smerdjakov (Maruska Verona) on ulkoisesti aivan lähmäinen ja likaisen oloinen hahmo, joka hämmentää hyvällä tavalla. Hän tekee, kun toiset vaan puhuvat.

FJODOR DOSTOJEVSKI

Karamazovin veljekset

Rooleissa
Hannu-Pekka Björkman, Maria Kuusiluoma, Miro Lopperi (TeaK), Petri Manninen, Ilja Peltonen, Heikki Pitkänen, Seela Sella, Diana Tenkorang (TeaK), Juho Uusitalo (TeaK) ja Maruska Verona
Muusikko
Iiro Ollila / Topi Korhonen
Ohjaus ja dramatisointi
Samuli Reunanen
Suomennos
Martti Anhava
Dramaturgi
Aina Bergroth
Lavastus ja pukusuunnittelu
Kaisa Rasila
Musiikki ja äänisuunnittelu
Iiro Ollila
Valosuunnittelu
Ville Toikka
Videosuunnittelu
Pyry Hyttinen
Koreografia
Liisa Risu
Naamioinnin suunnittelu
Heikki Nylund

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑