Tämä teksti on kirjoitettu kesäkuun 28. päivä, mutta en julkaissut sitä silloin vaan vasta nyt, kolme kuukautta myöhemmin. Melkein tein sen aiemmin, mutten kuitenkaan. Ajoitan sen kuitenkin sinne tarinassani, koska se kuuluu menneisyyteen. Se on kaikessa sekavuudessaan looginen kuvaus yhdestä hetkestä tauotonta mielenvirtaa. Olisi minulla ihan oikeitakin tekstejä kirjoitettavana. Tekstejä, joissa on asiaa ja tapahtumia,… Lue lisää Mielenvirtaa
Arkistojen siistiminen jatkuu, joten vapautetaan toinen tarina suoraan menneisyydestä verkon välitettäväksi. Tämä teksti oli kirjoitettu sellaiseen Happiness On Planet Earth eli HOPE-vihkoon. Jos siis satutte muistamaan milloin Tiimarissa on myyty niitä Stella McCartneyn What ever it takes -malliston vihkoja, niin tämä jostain niiltä ajoilta peräisin. Taustaksi voisi mainita, että tämä on oikeastaan variaatio aiemmin jo julkaisemastani… Lue lisää Tarina: Tulevalle
Nyt mennään hetkeksi improkolikon kääntöpuolelle ja puhutaan tyrmäämisestä. Jos hyväksyminen on moniulotteinen asia impron ja vuorovaikutuksen kontekstissa, niin sitä on myös tyrmääminen. Yksinkertaistaen hyväksyntä on mikä tahansa teko, joka lisää tarjouksen merkitystä ja tyrmääminen vähentää tai mitätöi kokonaan tehdyn tarjouksen merkityksen. Käytännössä ero voi kuitenkin olla joskus vaikea huomata ja vaikka tarkoitti hyväksyä, tuleekin vahingossa… Lue lisää Impron peruskäsitteitä osa 3 – Tyrmääminen
Theater Games for the Lone Actor on Viola Spolinin viimeiseksi jäänyt kirja ja se on julkaistu postuumisti Paul ja Carol Sillsin editoimana vuonna 2001. Se mikä itseäni tässä kirjassa aikoinaan kiehtoi ja miksi se on yksi ensimmäisiä kirjoja, jonka improinnostukseni alkupuolella hankin, on että harjoitteet ovat yksilöharjoitteita. Alkuun oli tosi vaikea löytää improryhmää, jossa pääsisi… Lue lisää Viola Spolin – Theater Games for the Lone Actor
Olen joskus hurjassa menneisyydessäni opiskellut vähän kaikenlaista, kuten esimerkiksi (englanninkielistä) runoutta. Muistan hitusen inhonneeni erästä runouskurssia ihan vain sen vuoksi, että siellä yritettiin joka kerta löytää ”oikea” tulkinta runoille sekä niiden yksittäisille lauseille ja sanoille. Toki muitakin vaihtoehtoja käydyissä keskusteluissa sallittiin, mutta keskusteluissa pohdittiin sitä ”mitä kirjoittaja on oikeasti tarkoittanut”. Ihan niin kuin se olisi… Lue lisää Runot ja oikean vastauksen pakko
Joskus sattuma saa johtaa ja itseni sattuma johdatti Rikos ruutupaperilla näytelmän viimeiseen näytökseen. Rikos ruutupaperilla marssittaa lavalle ryhmän eri tavoin omassa elämässään epäonnistuneeksi itsensä kokevia ihmisiä. Sellaisia, joilta tuntuu puuttuvan jotain suurta, jotain minkä vuoksi elämä nyt tuntuu epätyydyttävältä. Ohjaaja (Esko Kovero), joka ei ole tehnyt ainuttakaan elokuvaa, mutta jokin sisällä vaatii tekemään taidetta. Näyttelijä… Lue lisää Rikos ruutupaperilla (Tampereen teatteri)
Alun perin sillä kerralla, kun ohjasin valmiin tekniikkalistan pohjalta lyhyen impron tekniikoita, minun oli tarkoitus ohjata ryhmällemme pitkää improa. No käytännössä, kun treenikerta on parin tunnin mittainen, niin se tarkoittaisi ihan vaan paria pidempää tekniikkaa tai formaattia. Hirveän syvälle siinä ei vielä pääse siihen mindsettiin, mitä siirtymä lyhyestä pitkään improvisaatioon edellyttää. Päätin etten lähde hirveästi… Lue lisää Improa ohjaamassa – Pitkä(hkö)ä improa
Ohjasin alkukuusta improryhmällemme lyhyen impron tekniikoita sisältäneen parin tunnin treenikerran, jossa poikkeuksellisesti käytössäni oli valmis tekniikkalista, jonka mukaan treenit rakentuivat. Yleensä siis koostan suunnitelmani itse, mutta nyt mentiin sen listan mukaan ja vähän yllätyin siitä miten raskaaksi se ratkaisu osoittautui. Olimme siis osallistumassa Improliigaan ja sieltä oli saatu käyttöön valmis lista tekniikoista, joita voitaisiin itse… Lue lisää Improa ohjaamassa – Valmiit tekniikkalistat
Saavuin teatterille ilman odotuksia, koska ei ollut mitään aavistusta siitä, mitä voisin odottaa, sillä oltiin uudenlaisen teatterin äärellä. Maailman ensimmäinen läpisävelletty animaationäytelmä Dracula – Pahan Synty ja Tuho on jotain, mitä ei tässä muodossa ole aiemmin tehty teatterin lavalla. Digital Illusion Equipment -teknologiaa ja videotykkejä hyödyntävässä esityksessä on vain yksi lihaa ja verta oleva näyttelijä… Lue lisää Dracula – Pahan Synty ja Tuho (Vierailu Jyväskylän Kaupunginteatterissa)
On aika improvisoida tarina. Tällä kertaa tarinan lähtökohdat ovat nämä: tarinassa pitää olla yksi runobotilla toteutettu haiku kappaleiden välissä ja kappaleiden tulee jollain tapaa, edes kevyesti, liittyä tuohon haikuun ja rakentaa eheä tarinakokonaisuus. Haikujen sisältämät vapaavalintaiset sanat on haettu kielitoimiston sanakirjasta (http://saaressa.blogspot.com/2016/02/satunnaissanoja-kielitoimiston.html). Sanavirrasta poimitut sanat on sitten syötetty runobottiin (https://www.yostaja.fi/runorobotti), joka on luonut taidetta, jollaista… Lue lisää Tarina: Ornamentaalinen kasvatushakkuu
Kenn Adamsin kirja How to Improvise a Full-Length Play on kattava kuvaus siitä, mitä osia on dramaattisesti kiinnostavan tarinan improvisoinnissa. Periaatteessa kaikki mitä kirjassa esitetään on helppoa ja yksinkertaiseen muotoon tiivistettyä, käytännössä todella pitkällistä treeniä vaativaa materiaalia. Onhan se ihan oma taitopalettinsa, mikä pitkien tarinoiden improvisoijien pitää hallita. Hallinnalla tässä tarkoitetaan sitä, että taitojen pitää… Lue lisää Kenn Adams – How to Improvise a Full-Length Play
Hidas, piinallisen hidas alku. En tiedä mitä olen tullut katsomaan. Aavistus ei paljasta mitään. Odotan jotain alkavaksi, vaikken tiedä mitä odotan. Näytöllä pyörii kuvia. Muotoja, joissa on jotain tuttua ja outoa. Valo heijastuu vain pienille aloille. Kahdet jalat jättävät pinnoille jälkensä, välillä kohoten irti lattiasta, lähemmäs kattoa. Muoto on voimakas, jännittynyt siinä haisee hiki ja… Lue lisää Krypta (Company Uusi Maailma)
Kahden miehen kiertävä show tarjoaa humoristisen kurkistuksen appivanhempien maailmaan. Tässä kohotetussa todellisuudessa ei mikään klisee ole liian kulunut, jotteiko sitä voisi vähän pöyhiä. Tarvittaessa keksitään myös omia kliseitä ja kirjainlyhenteitä niitä kuvaamaan. Miten kohdata ja käsitellä appivanhempia tai vävy ja miniä ehdokkaita? Onko siihen olemassa jotain salaista kaavaa? Esityksessä roolit kääntyvät usein ja naurun kohde… Lue lisää Appivanhempien ABC (Linnateatteri)
Olen nähnyt tämän monologinäytelmän monta kertaa, koska siinä on paljon hyvää ja kaunista. Silloin, kun Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä näytelmää pari vuotta sitten esitettiin ensimmäistä kertaa, ihastuin esitykseen ja kävin sen katsomassa useamman kerran. Monologia esittäneen Jorma Böökin eläköitymisen kynnyksellä uudelleen ohjelmistoon palannut esitys oli tietysti pakko päästä näkemään vielä kerran. Ihan ensimmäisenähän tässä… Lue lisää Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä 10.5.2019 (Jyväskylän Kaupunginteatteri)
Muistelmatekstien sarjassa vuorossa kymmenes ja viimeinen osa, joka sisältää myös yllättävän katkoksen viimeisen päivän päiväkirjamerkinnässä. En ehkä ikinä kirjoittanut toisen päivän kokemuksia päiväkirjamuodossa sen pidemmälle. En muista. Muistan kyllä, että vuodatin aiheesta vähän liikaakin varsinaiseen lopputehtävään ja kyllä se myös myöhemmässä pohdinnassa näkyy, miksi en kenties ikinä päiväkirjapohdintaa tuon pidemmälle jatkanut. Tämä jakso oli lopulta… Lue lisää Mietteitä menneestä: Draamaopettaja taiteilijana (Draaman perusopinnot)
Draamanörtti 