Hidas, piinallisen hidas alku. En tiedä mitä olen tullut katsomaan. Aavistus ei paljasta mitään. Odotan jotain alkavaksi, vaikken tiedä mitä odotan. Näytöllä pyörii kuvia. Muotoja, joissa on jotain tuttua ja outoa. Valo heijastuu vain pienille aloille. Kahdet jalat jättävät pinnoille jälkensä, välillä kohoten irti lattiasta, lähemmäs kattoa. Muoto on voimakas, jännittynyt siinä haisee hiki ja… Lue lisää Krypta (Company Uusi Maailma)
Kahden miehen kiertävä show tarjoaa humoristisen kurkistuksen appivanhempien maailmaan. Tässä kohotetussa todellisuudessa ei mikään klisee ole liian kulunut, jotteiko sitä voisi vähän pöyhiä. Tarvittaessa keksitään myös omia kliseitä ja kirjainlyhenteitä niitä kuvaamaan. Miten kohdata ja käsitellä appivanhempia tai vävy ja miniä ehdokkaita? Onko siihen olemassa jotain salaista kaavaa? Esityksessä roolit kääntyvät usein ja naurun kohde… Lue lisää Appivanhempien ABC (Linnateatteri)
Olen nähnyt tämän monologinäytelmän monta kertaa, koska siinä on paljon hyvää ja kaunista. Silloin, kun Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä näytelmää pari vuotta sitten esitettiin ensimmäistä kertaa, ihastuin esitykseen ja kävin sen katsomassa useamman kerran. Monologia esittäneen Jorma Böökin eläköitymisen kynnyksellä uudelleen ohjelmistoon palannut esitys oli tietysti pakko päästä näkemään vielä kerran. Ihan ensimmäisenähän tässä… Lue lisää Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä 10.5.2019 (Jyväskylän Kaupunginteatteri)
Muistelmatekstien sarjassa vuorossa kymmenes ja viimeinen osa, joka sisältää myös yllättävän katkoksen viimeisen päivän päiväkirjamerkinnässä. En ehkä ikinä kirjoittanut toisen päivän kokemuksia päiväkirjamuodossa sen pidemmälle. En muista. Muistan kyllä, että vuodatin aiheesta vähän liikaakin varsinaiseen lopputehtävään ja kyllä se myös myöhemmässä pohdinnassa näkyy, miksi en kenties ikinä päiväkirjapohdintaa tuon pidemmälle jatkanut. Tämä jakso oli lopulta… Lue lisää Mietteitä menneestä: Draamaopettaja taiteilijana (Draaman perusopinnot)
Koska uskon vakaasti tiedon ja ajatusten jakamiseen, niin jaan myös draamakasvatuksen aineopintojen portfolioseminaarissa pitämäni esityksen diat. Niillä on ajatuksia, jotka on poimittu suoraan oppimisportfoliostani, johon kaikki näihin opintoihin liittyvät ajatukset on tiivistetysti esitetty eli lainaan itse itseäni. Tässä on vain esityksen runko ja puhe tuli näiden lainausten ulkopuolelta. Puheeni liittyi dialla mainittuun otsikkoon, ei välttämättä… Lue lisää Draamaopettajuutta etsimässä (Draaman aineopinnot)
Muistelmatekstien sarjassa vuorossa yhdeksäs osa, jossa käsitellään prosessidraaman ohjaamista. Tälle jaksolle pyydetystä ennakkotehtävästä en ole kirjoittanut sähköisesti muistiinpanoja, vaan käytin tehtävässä mainittua Owensin ja Barberin ”Muistilista draamatyöskentelyn reflektointiin” lähinnä omaan suunnitelmaan liittyvän pohdinnan tukena. Itse siis ohjasin tällä lähijaksolla tässäkin blogissa esitellyn Saima Harmajan tekstejä hyödyntävän prosessidraaman. Prosessidraaman ohjaaminen 3.8.2016 Ensimmäinen päivä alkoi pitkällä opettajan… Lue lisää Mietteitä menneestä: Prosessidraaman ohjaaminen (Draaman perusopinnot)
Muistelmatekstien sarjassa vuorossa seitsemäs osa, jossa käsitellään näyttelijäntyön lähijaksoa. Huomaan, että olen todellakin panostanut ennakkotehtävässä esitellyn artikkelin pohdintaan. No lyhyestä virsi kaunis ja niin pois päin. Näyttelijäntyö Ennakkotehtävät Lue ennen lähijaksoa Sandqvistin artikkelista sivut 169–182. Lähteessä käydään läpi mm. Stanislavskin ja Brechtin teorioita ja näkemyksiä näyttelemisestä. Käsitellään myös roolin ja näyttelijän välistä paradoksia. Opettele jokin… Lue lisää Mietteitä menneestä: Näyttelijäntyö (Draaman perusopinnot)
Viimeisen parin vuoden aikana olen sekä oppinut aidosti innostumaan asioista ja taas unohtamaan, että moisia tunteita edes on olemassa. Oikeasti noita 180 asteen käännöksiä on tapahtunut useita tässä ajassa, eikä vaan yksi. Olen unohtanut ja muistanut miksi asioista kannattaa innostua sekä sen, miksi aikoinaan niin vahvat muurit omien tunteideni ympärille rakensin. Pudotus nimittäin sattuu sitä… Lue lisää Innostumisen (pois)oppiminen
Muistelmatekstien sarjassa vuorossa kahdeksas osa, jossa käsitellään ohjaajantyön lähijaksoa. Tälle jaksolle ennakkotehtävänä pyydetty ohjaussuunnitelma on laadittu muistiinpanoina varsinaisen näytelmätekstin lomaan, joten sitä en tähän yhteyteen julkaise. Ohjaajantyö Ennakkotehtävä Tee sinulle määrätystä kohtauksesta itseäsi varten ohjaussuunnitelma: miten lähdet liikkeelle ja mitä harjoituksia voisit teettää. Ota tehtävä mukaan jaksolle. Oman suunnitelmani tein näytelmän Puputyttö (Saara Turunen) muutaman… Lue lisää Mietteitä menneestä: Ohjaajantyö (Draaman perusopinnot)
Viimeinen draamakasvatuksen lähijakso on nyt takana ja opinnot sitä myöten lähes paketissa. Yksi kirjallinen tehtävä ja se on sitten siinä näiden opintojen osalta. Outoa ajatella, että tämä on ohi. Toisaalta tuntuu, että se on ollut ohi jo pitkään, koska lähijaksojen välillä on niin pitkiä taukoja. Portfolioseminaari on siis lähijaksoista viimeinen, jossa pysähdytään viikonlopuksi vielä yhteen… Lue lisää Porfolioseminaari (draamakasvatus)
Muistelmatekstien sarja on edennyt jo kuudenteen osaansa, jossa päästään prosessidraaman dramaturgian pariin. Prosessidraaman dramaturgia Ennakkotehtävä Lue Johdanto tältä sivulta sekä Asikaisen teoksesta sivut 66–84. Kirjoita oppimispäiväkirjaasi havaintoja, kysymyksiä ja kommentteja Ajatus museosta prosessidraaman lähtökohtana on mielenkiintoinen, sillä elämä on yleensä pysähtynyt museoissa ja kuten tekstissäkin mainitaan, mihinkään ei saa koskea. Siksi minua puhutteleekin ajatus siitä,… Lue lisää Mietteitä menneestä: Prosessidraaman dramaturgia (Draaman perusopinnot)
Mikä on rakkauskirje? Mistä tunnistaa, kun sellaisen lukee? Ei ehkä mistään, ehkä kaikesta. Seela Sellan ja Esko Roineen tähdittämässä Rakkauskirjeitä esityksessä seurataan Melissan ja Andrew’n kirjeenvaihtoa lapsuudesta niin pitkälle, kuin kirjeitä ja elämää riittää. Luvassa ei ole erityisen hempeää romantiikkaa, vaan elämää, jossa välillä hiljaisuus laskeutuu, eivätkä kirjeet kulje kahteen suuntaan.. Kuitenkin halu puhua toiselle… Lue lisää Rakkauskirjeitä (Tampereen Teatteri)
”Nyt hiljaa hiljaa hiivitään näin Kardemumman yössä”, mutta millainen yö Kademummassa on? Kolme iloista rosvoa kuuluu niihin satuihin, jotka lapsena todennäköisesti osasin ulkoa ja aikuisena en muista juuri muuta kuin sen laulun tai no osan siitäkin. Vaan lieneekö ihmekään, kun siitä taitaa olla parikymmentä vuotta, kun olen tämän tarinan viimeksi kuullut tai lukenut. Kuopion Kaupunginteatterin… Lue lisää Kolme iloista rosvoa (Kuopion Kaupunginteatteri)
Muistelmatekstien sarja jatkuu viidennälä osalla, jossa päästään käsiksi siihen jaksoon, jota pelkäsin ennakkoon ehkä kaikkein eniten. Tämä johtui ihan jo siitä, että oma keho ja kehollisuus oli tuossa vaiheessa niin vieras ja ahdistava aihealue. Ihan vaan tämän kurssin takia siis treenasin päivittäin parin kuukauden ajan, koska ajattelin etten muutoin selviäisi. Eikä se treeni hukkaan mennyt,… Lue lisää Mietteitä menneestä: Tanssi- ja liikeimprovisaatio (Draaman perusopinnot)
Muistelmatekstien sarja jatkuu neljännellä osallaan, jossa sukelletaan ajatuksiini dramaturgian perusteita käsitelleeltä lähijaksolta. Dramaturgian perusteet 15.6.2016 Dramaturgian perusteet kurssi oli aikaisempia kursseja teoriapainotteisempi, mutta teoriaa silti hyvin vähän, vain noin puoli tuntia. Teimme alun kuulumiskierroksen jälkeen pari lämmittelyharjoitusta ja sitten teorian kautta siirryttiin kolmen hengen ryhmiin, joista jokainen sai yhden kohtauksen jostain näytelmästä. Opettajan mokan vuoksi… Lue lisää Mietteitä menneestä: Dramaturgian perusteet (Draaman perusopinnot)
Draamanörtti 