Hidas, piinallisen hidas alku. En tiedä mitä olen tullut katsomaan. Aavistus ei paljasta mitään. Odotan jotain alkavaksi, vaikken tiedä mitä odotan. Näytöllä pyörii kuvia. Muotoja, joissa on jotain tuttua ja outoa. Valo heijastuu vain pienille aloille. Kahdet jalat jättävät pinnoille jälkensä, välillä kohoten irti lattiasta, lähemmäs kattoa. Muoto on voimakas, jännittynyt siinä haisee hiki ja tekemisen ilo. Ääni piirtää hetkessä kuvan jostain muualta, toistuu ja katoaa. Punainen väri vasten mustaa maisemaa rikkoo hiljaisuuden. Jokin hymyilyttää, asetelmassa on jotain hassua. Jumiutunut liike saa naurahtamaan, hurina vaatii katsomaan, unohdan ja palaan. Äänentoistuvuus huvittaa, keskittyminen on niin täydellistä. Hidasta, hiljaisuus ei ole pitkiin aikoihin ollut näin hidasta. Tekstit eivät jää mieleen, vaikka siinä hetkessä tuntuvat tärkeiltä.
Vaihtuvuus on suurta. Pieni pala jotain maailmaa ilmestyy, pysyy hetken paikoillaan ja katoaa taas verhoihin. Kuvia vielä kuvien jälkeenkin, jokainen katsomisen arvoinen. Pimeydessä on jotain hypnoottista. Pinkki on sattumanvarainen ja sitä on paljon. Se toistuu ja pyörii, sillä on ääni ja muoto. En tiedä miksi tuijotan kenkää. Mietin miksi se on siinä, se tuntuu koristeelta, alleviivaukselta siitä, mitä lavalla ei ole. Naurahdan, teksti kutittaa korvaa. Ässällä alkavia sanoja tulee mieleen ja katoaa, mutta sydän jää. Hetken se on siinä ja valaisee. Vaan kylmä metalli saa sen taipumaan, kuin mielen ja kehon, jotka metalliin sulautuvat. Liike on tarkkaa, pehmeää ja terävää. Hitaus hajoaa, jännite jää.
Jotain tuodaan lavalle. En tiedä miksi, mutta ilahdun. Valot ja ääni kutsuvat mukaan. Pimeys on elementissään ja liike muovaa valon ja pimeyden haluamaansa muotoon. Energia palaa tilaan ja leijuu ilmassa. Voisin vaan katsoa ja tuntea pimeyden sisällänikin väistyvän hetkeksi. Vaan hetki ei ole ikuisuus ja valo katoaa. Se palaa toisenlaisena, melankolisempana. Laulu toistaa itseään, se alleviivaa ja korostaa. Nauru kuplii pintaan, kuvassa on jotain hyvin tuttua. Mennyttä maailmaa, jota en ole elänyt, mutta jonka tunnistan. Vielä illan viimeinen hidas ja sitten katoaminen pimeyteen. Illuusio on ohi. Krypta on suljettu.
Krypta
”KRYPTA on syntynyt Company Uusi Maailman taiteellinen johtaja-ohjaaja Seija Hakkaraisen, valosuunnittelija Jere Suontaustan, säveltäjä Jukka Kaikkosen ja moniottelija Henri Hiltusen yhteislämmösta, sekä janosta uusimaailmaisen ilmaisun laajentamiseen että toismaailmallisen tavoitteluun. Esityksen selkäjänteen muodostavat Kaikkosen käsialaa oleva KRYPTA-TV -kanavan spiraaliohjelma ja Harry Salmenniemen tekstit, jotka esiintyvät iskulauseiden, uutisten ja tiedotuksien muodossa. Uutuusesiintyjänä CUM -kaartiin liittyy liiketaituri Jilka Repo.”
Draamanörtti 