Sademies 5.1.2019 (Tampereen teatteri)

Olipa vain huikea avaus tälle teatterivuodelle! Syksyllä ei vaan natsannut aikataulut Sademiehen esitysaikataulun kanssa, joten nyt kun sattuma myös lipputilanteen osalta viimein suosi, oli pakko toimia heti. Olen odotellut kuumeisesti koko syksyn, että pääsisin Sademiehen näkemään, koska oli fiilis, että tämä tulee olemaan todella hyvä. Mutta miten harhautuneita ennakko-odotukseni olivatkaan. Ei Sademies ollut vain todella hyvä,... Continue Reading →

Saiturin joulu (Tampereen teatteri)

Saiturin joulu on niitä teoksia, joiden näkemisessä on mukana sellainen pieni nostalginen värinä. Vaikka itse tarina on tuttuakin tutumpi, oli tämä ensimmäinen kerta, kun näin sen teatterin lavalla. Saiturin joulu on tarina henkilökohtaisesta muutoksesta ja omien valintojen vaikutuksesta muihin ihmisiin ja omaa itseen. Kitupiikki, joka pihistää kaikesta itse, pakottaa myös kaikki vaikutuspiirissään tekemään niin ja... Continue Reading →

Anna Karenina (Tampereen Teatteri)

Satiinin kahinaa ja lemmen leiskuntaa ei jää puuttumaan Tampereen Teatterin Anna Kareninasta. Esitys on upeasti sykkivä kokonaisuus, jossa aika ja tila taipuvat, mutta eivät murru. Anna Kareninan (Pia Piltz) ja Levinin (Lari Halme) vuoropuhelulle rakentuva kerronta on todella viehättävän koukuttava ratkaisu. Heti tarinan alussa käynnistyy dialogi, jossa kaksi ihmistä, jotka eivät ole vielä kohdanneet toisiaan, keskustelevat elämästään kuin olisivat aina tunteneet toisensa. Nämä kaksi tarinaa kietoutuu aluksi melko abstraktilla, mutta lopulta hyvin konkreettisella tavalla toisiinsa, vaikka mitään syytä ei vaikuttaisi olevan, miksi nämä kaksi ihmistä edes haluaisivat tavata toisensa. Toki yhdistäviä lenkkejä on, sillä kumpikin tuntee samoja ihmisiä, mutta elämän tyyliensä ja arvojensa puolesta kyseessä on kaksi hyvin eri tyyppistä ihmistä.

Sylityksin 20.10.2018 (Tampereen Teatteri)

Voiko lapsettomuudelle nauraa? Ei ehkä itse asialle, mutta keinoille tavoitella omaa unelmaansa ja tavoille käsitellä asiaa voi lempeästi myös nauraa. Äärimmäisyyksiin menevät teot jonkun mystisen onnen tavoittelussa tuovat tarinaan paljon huumoria, mutta ei tämä varsinaisesti ole komediaa.

Cats (Tampereen Teatteri)

"Ei täällä ole muita kuin meitä kissoja" ja yksi rotta. En siis ole nähnyt Cats-musikaalia aiemmin, joten melkoinen aukko on musikaalisivistyksessä ollut. Lauluista Memory on sellainen, joka musikaalista irrotettuna on tullut aika moneen kertaan kuultua. Jotain etäisiä ennakkokaikuja on ollut, mutta mitään konkreettista havaintoa ei ollut siitä mitä odottaa. Jos musikaalin nimi on Cats eli... Continue Reading →

Ulkomaalainen (Tampereen Teatteri)

Pikkusormen kun antaa, niin kyllähän teatteri vie koko käden. Ei edes järkyttävä tuuli ja räntää sekä vettä vihmonut keli estänyt minua haparoimasta tietäni Frenckell-näyttämölle Ulkomaalaisen pariin. Asetelma on hyvin perinteinen väärinkäsityksiin perustuvalle komedialle. Charlie (Ville Majamaa) saapuu ystävänsä Froggyn (Tomi Alatalo) kanssa majataloon, jossa valheiden kudelma alkaa rakentua. Täysin ahdistunut ja omaan asemaansa tyytynyt Charlie... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑