Mikä on rakkauskirje? Mistä tunnistaa, kun sellaisen lukee? Ei ehkä mistään, ehkä kaikesta.  Seela Sellan ja Esko Roineen tähdittämässä Rakkauskirjeitä esityksessä seurataan Melissan ja Andrew’n kirjeenvaihtoa lapsuudesta niin pitkälle, kuin kirjeitä ja elämää riittää. Luvassa ei ole erityisen hempeää romantiikkaa, vaan elämää, jossa välillä hiljaisuus laskeutuu, eivätkä kirjeet kulje kahteen suuntaan.. Kuitenkin halu puhua toiselle on aina olemassa vähintään taustalla, vaikka kirjeiden soveltuvuudesta ainoaksi kommunikaatiomuodoksi ei oltaisikaan aina ihan yhtä mieltä. Andrew selkeästi nauttii enemmän tästä kirjallisesta vuorovaikutuksesta, kun taas Melissa ei ehkä ole niin viehättynyt kirjeiden kirjoittamiseen. Kuitenkin vasta tavoite ja tarkoitus paljastaa sen, mikä on sopivin viestintäkanava. Kirje, toisin kuin puhelu, jättää lukijalleen palan kirjoittajan sielusta ja persoonasta sellaisena kuin se sillä hetkellä oli ja siihen voi aina palata. Se on lukijansa käsiin annettu ja tämä voi tehdä sille niin kuin parhaaksi näkee.

”Pidän kirjeitten kirjoittamisesta. Tykkään kirjoittaa sinulle. Silloin tuntuu siltä että puhun sinulle, vaikka et ole läsnä. Etkä pysty keskeyttämään minua.” Andrew

Mutta mikä näistä kirjeistä tekee rakkauskirjeitä, kun niiden sisältö ei erityisen rakkaudellista aina ole? Ehkä enemmän kuin varsinaiset sanat kertoo se tahto ja tarve kirjoittaa vuodesta toiseen samalle ihmiselle. Kuulla toisen ääni, vaikka sitten paperiin talletettuna. Miten paljon kertookaan se kenelle tahdot kertoa ensimmäisenä ne itsellesi tärkeät asiat. Kenelle uskallat olla sellainen, kuin olet ja paljastaa aidon itsesi kuvan, vaikka se ei niin kiiltävä ja kaunis olisikaan, kuin haluaisit maalailla muille. Elämä kaikissa sävyissään luo siteen Melissan ja Andrew’n välille, joka pitää heidät aina toistensa mielissä ja iholla. Kenties heidän välisensä rakkaus ei aina ole romanttista rakkautta, mutta aitoa välittämistä kuitenkin riittää sanojen takana, rivien välissä ja tekoina.

Esitys on muodoltaan tavallaan yleisön edessä tapahtuva lukuharjoitus, koska tekstiä ei missään vaiheessa opetella ulkoa, vaan näyttelijät lukevat papereista. Myöskin kirjoittajan ääni hyvin konkreettisesti ohjaa esityksen muotoa ja määrittää sen, miten esitystä saa esittää tai oikeammin olla esittämättä. Reaktioiden aitouttahan tällä ratkaisulla tavoitellaan, kun valmiita reaktioita mihinkään kirjeeseen ei kehitetä etukäteen, vaan se jokaisessa esityksessä kohdataan aina uutena. Siis niin hyvin kuin se suinkin on mahdollista. Hämmentävän hyvin tämä ratkaisu toimii, kun jokainen pienikin nyanssi saa tämän rauhallisen eleettömyyden keskellä todella suuren merkityksen. Esityksen kieli on ihanan eläväistä ja kuvaa hienosti sen kaaren lapsuudesta aikuisuuteen ja kuinka kirjoittajien suhde tänä aikana elää ja kehittyy. Viihdyttävän rosoinen ja elämänmakuinen esitys.

Rakkauskirjeitä

Käsikirjoitus

A. R. Gurney

Suomennos

Juha Lehtola

Rooleissa
Esko Roine
Seela Sella