Tämä nyt sitten on (mahdollisesti) viimeinen osa tähän saagaan. Oman oppimiseni kannalta koen kuitenkin tärkeäksi tehdä tämän arkielämän havainnon linkittämisen improkurssilla oppimaani (osa 1, osa 2, osa 3 ja extra). Se miksi tämä(kin) on minusta tärkeää kirjoittaa on, se että improsta on aidosti hyötyä myös käytännön arkielämään.… Lue lisää Vaikuttavaa impron opetusta ja oppimista – Extra II
Luulitte kaiketi, että tämä saaga olisi jo saatu päätökseen, mutta ei. Vieläkin jatkan samaa virttä. Elikkäs, tehän olette varmaan jo kuulleet tästä Simo Routarinteen vetämästä impron peruskurssista, jonka kävin kesäkuussa. (Mikäli olet onnistunut välttymään, niin koottujen kurssikertomusten aiemmat osat voit lukea täältä: osa 1, osa 2 ja osa 3.) Se miksi nyt jälleen kerran tämän… Lue lisää Vaikuttavaa impron opetusta ja oppimista – Extra
En tiedä onko se kesä vai mikä, mutta olen nyt ollut pidempään oudon motivoituneessa tilassa. Olen talvivarastoa keräävän kurren lailla etsinyt ja tallentanut tietoa mieleeni. Haluan tietää enemmän ja mitä enemmän tiedän, sitä enemmän suuntia uusille tiedonhakuretkille löydän. Fokukseni tietoa etsiessä on ollut improssa (esittävä ja soveltava), mutta kaikki mahdolliset lähikäsitteet ja tieteet vetävät myös… Lue lisää Tiedon lähteillä
Hirveä moka. Tässä ihquillessani olen aivan unohtanut Tampereen improfestareiden (Finland International Improv Festival FIIF) oppien raportoimisen. Piipahdin nimittäin festareiden päätöspäivänä Jill Bernardin työpajassa (Being a dream partner), jossa heräsi paljon ajatuksia. Ensinnäkin asioiden määrittelyn tärkeys. Mitä selkeämmin asiat määrittelet sitä helpompi toisen tarttua tarjoukseesi ja liittyä luomaasi todellisuuteen. Teimme tähän liittyen kohtauksia, jossa toinen aloittaa… Lue lisää Finland International Improv Festival (FIIF2017) fiiliksiä
Yksi varhaisimmista muistoistani improamisesta esitystilanteessa on peräisin ala-asteajoilta. Silloisella opettajallamme oli tapana videoita silloin tällöin pitämiämme esitelmiä ja esityksiä, joten tästä tapauksesta on mahdollisesti videotodistusaineistoa edelleen olemassa. Tosin onneksi tekniikka vanhentuu sen verran nopeasti, että eihän kukaan enää videokasetteja pysty edes katsomaan. Eihän? Joka tapauksessa meillä oli tehtävänä opetella joku runo ja sitten lausua se… Lue lisää Ensimmäinen improttu esitykseni?
Täydennetään tämä ”Routarinne-trilogia” vielä kolmannella, kun tarinaa kerrankin tuntuu riittävän. Keskitytään tällä kertaa kahteen ensimmäisessä tekstissä esiteltyyn ajatukseen eli ruuveja löysemmälle ja rimaa alemmas. Nämä olivat itselleni jotenkin hirveän helpottavia ajatuksia, sillä huomaamattaankin sitä tulee tehtyä asioista liian vaikeita itselleen. Improvisaatiohan on parhaimmillaan jonkinlaista yhteistä tajunnanvirtaa kahden tai useamman improvisoijan kesken. Tähän virtauksen tilaan ei kuitenkaan… Lue lisää Vaikuttavaa impron opetusta ja oppimista vol. 3
Minulla olisi tuossa pari kesäteatteriesitystä sekä kirjaa kirjoitusjonossa odottelemassa, mutta aivot pursuavat vielä ideoita ja energiaa viime viikon jäljiltä, joten kaikki muu saa nyt odottaa. Palataan siis hieman vielä viime viikkoon. Tässä tekstissä keskityn edellisessä tekstissä mainituista siihen kolmanteen pointtiin, jonka Simo Routarinteen opetuksesta matkaani poimin eli ”mene kohti vaaraa”. Sen voisi ehkä ajatella kehotuksena… Lue lisää Vaikuttavaa impron opetusta ja oppimista vol.2
Tässä nyt on strukturoitujen draamakasvatusopintojen jälkeen menty eräänlaisella karkkikauppaperiaatteella koulutusten osalta. Olen valinnut yhden jutun tuolta, toisen täältä ja kehitellyt niistä juuri itseäni kiinnostavan sekoituksen. Huomasin vain aika nopeasti, että näennäisesti toisiinsa mitenkään liittymättömät asiat kuitenkin nivoutuvat lopulta yhteen. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja ennen kaikkea kaikki vaikuttaa minuun itseeni sekä ilmaisuuni. Tässä jutussa käsitelen siis… Lue lisää Sekoitellaan tyylejä
Joskus harvoin sitä tapaa sellaisen opettajan, jota ei osaa kuvailla muuten kuin sanalla ihana. Päällimmäinen tunne hänen ohjauksessaan olleessaan ja sen jälkeen on jotain pehmeää valoisaa iloa, jota ei oikeastaan edes kykene sanoin kuvaamaan. Ihan jo pelkästään hänen kuuntelemisestaan ja läsnäolostaan tulee itselle niin hyvä ja turvallinen olo, että eihän siinä voi muuta kuin oppia. Sitä vaan on siinä silmät, korvat ja suu auki: kerro hyvä ihminen lisää, tuohan on hienointa mitä olen pitkään aikaan kuullut.… Lue lisää Vaikuttavaa impron opetusta ja oppimista
Viime viikolla järjestettiin Turussa improfestarit, jossa myös itse kävin osallistujana vierailemassa. Oli kyllä todella mukavat festarit koleasta säästä huolimatta. Henkilökohtaisesti hienointa oli kun festareilla pääsi improamaan uusien ihmisten kanssa ja sitä kautta taas laajentamaan omaa osaamistaan ja ymmärrystään. Samalla tuli tehtyä hieman havaintoja itsestäni ja tavastani improta. Ensinnäkin tyrmääminen on edelleen aivan liian helppoa. Tulee niin… Lue lisää Festarifiiliksiä ja pohdintoja positiivisuudesta
Siitä on melko tasan vuosi, kun päädyin suuntamaan todenteolla draaman maailmaan. Silloin vain tuli viimein sellainen fiilis, että ”jos ei nyt niin milloin sitten”. Valmishan sitä ei ihmisenä tule olemaan koskaan, joten mitä hemmettiä minä jahkailen, jos kerran haluan jotain tehdä, niin miksi en sitten tee sitä. Pitkään mielessä kypsytellyt ajatukset vaihtuivat tekoihin ja paljonhan tässä… Lue lisää Draamavuoteni
Silloin harvoin, kun Suomessa Meisner-kurssi järjestetään, niin voitte olla varmoja, että draamanörtti on kärppänä paikalla. Viime viikonloppuna tuli siis pyörähdettyä Tampereen puolella Tukkateatterin järjestämällä Meisner-kurssilla. Bongasin ilmoituksen Suomen Harrastajateatteriliiton koulutuskalenterista ja siitä lähtien sitten laskeskelinkin vain päiviä kurssin alkuun. Jännitti kuitenkin ihan järkyttävästi ja vielä Tampereelle päästyäni harkitsin vakavasti karkuun lähtemistä. Varsinkin, kun navigaattori ei meinannut… Lue lisää Meisner-kurssi (2017) (tukkateatteri)
”– tärkein tehtäväsi on saada tuo vastanäyttelijä näyttämään mahdollisimman hyvältä. Jos siinä onnistut, niin se synnyttää hyvän ketjureaktion.” http://teatterikarpanen.blogspot.fi/2017/02/haastattelussa-heikki-ranta.html Minusta on itseasiassa yllättävää, miten omaan itseeni liittyvät epävarmuudet tuntuvat väistyvän mielestä, kun pääsee näyttelemään (lue leikkimään) toisten ihmisten kanssa. Edelleen kuitenkin se aloittaminen on vaikeaa. On vaikeaa improkurssilla astua vapaaehtoisesti mukaan kohtaukseen toisen ihmisen kanssa.… Lue lisää Vuoroin vaikuttamassa
”Jos ihminen ei kasva, sen tilalle tulee pelko, joka tekee sen kasvun sitten ihan mah(d)ottomaksi.” (Ansa-musikaalin konsultti Erkki Ranto) Jos antaa pelon sanella sen mitä voi tai ei voi tehdä, ei pysty kohta tekemään yhtään mitään. Pelätähän kun voi oikeastaan ihan mitä tahansa. Rohkeutta onkin se, kun pelostaan huolimatta uskaltaa tehdä asioita. Näin olen myös viimeisen vuoden… Lue lisää Itsensä ja pelkojensa yli
Draamanörtti 