Olipa kerran tarina, jonka loppua ei koskaan kirjoitettu. Tarina, jota ei kuullut kukaan. Nahkaan tatuoitu ankkuri, jonka painoa kukaan ei ole koskaan tuntenut. Vapaana kulkevan kumisaappaan pari, jota ei enää kaivattu. Taikuutta vailla kohdetta, hetkiä elämästä, jota kukaan ei havainnut. Ihminen, joka oli mustasukkainen siitä, että kaikki muut on huomattu, vaan häntä ei milloinkaan. Tuulen… Lue lisää Tarina: Improvisoitu elämä
Tämä on kolmas osa tarinasta, jossa puran sitä, mitä olen henkilökohtaisesti oppinut ja oivaltanut Simo Routarinteen ohjaamalla improvisaation jatkokurssilla. En osaa sitä selittää miksi näiden parin kesäisen viikon aikana olen päätynyt niinkin perimmäisten kysymysten äärelle, kuin mitä huomaan pohtivani. Eihän kukaan ole minua tähän suuntaan edes tietoisesti ohjannut. Ehkä juuri se, että kukaan ei pakota… Lue lisää Impron jatkokurssi osa 3 – ”Jos ei kevene, niin syvenee”
Jos et jaksa lukea pitkiä kirjoja, niin tässä on ratkaisu. Ihan hupsu kirjanen tai vihkohan tämä taitaa olla, mutta hirveän keskeisiä huomioita. Kyllä ne samat löytyvät monesta muustakin kirjasta, mutta tämä on eka improkirja, jota luin ääneen laulaen. Outoa, mutta totta. Lauloin siis yksikseni kirjan lopun tekstit. En tiedä miksi sanat ”Reset button” triggeröivät tuollaisen… Lue lisää Jill Bernard – Small Cute Book of Improv
Toisen improkurssin antia purkaessani tajusin jatkuvasti kelaavani samalla tämän improtyöpajan aikaisia kokemuksia. Ne limittyvät ja linkittyvät varmasti hyvin luontevista syistä. Moni siellä kohdattu juttu on nyt kirkastunut huomattavasti, koska olen pohtinut toisella kurssilla oppimaani aktiivisesti. Niinpä tarkastelin aiempaa tekstiä aiheesta uudelleen ja tajusin, että olen tehnyt tälle työpajalle tekstimuodossa melkoisesti vääryyttä. On aika korjata asia.… Lue lisää Stella Polariksen sanattoman impron työpaja Turun improfestareilla (2017) – Jälkikirjoitus
Olin viime viikolla tuokiokyhäelmöitsijä Simo Routarinteen ohjaamalla impron jatkokurssilla. Vaikka kurssi oli henkisesti todella raskas, niin koen että tuo emotionaalinen paine on ollut tarpeen, sillä sen voimalla on mielestä avautunut monta ongelmakohtaa. Yksi mikä omaa ajatteluani auttoi kurssilla todella paljon, oli sen ymmärtäminen, että ei haittaa, jos kohtaus menee välillä pilalle. Että voi joskus mennä… Lue lisää Impron jatkokurssi osa 2 – ”Onko tämä joku salaliitto?!”
Osallistuin tällä viikolla Helsingin seudun kesäyliopiston organisoimalle improvisaation jatkokurssille, jonka veti Simo Routarinne. Määritellään kontekstia vielä sen verran, että kurssi pidettiin Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun tiloissa. Puitteet olivat siis siltä osin kunnossa. Mitä parempaa sitä tällainen teatteriharrastelija voisi edes kurssipaikan osalta toivoa? Nimesin suosiolla tämän tekstin ykkösosaksi, koska en osaa koko viikon oppeja tiivistää yhteen tekstiin. Viikossa… Lue lisää Impron jatkokurssi osa 1 – Kohtaamattomuus
… koskaan ei tiedä mitä tapahtuu tai mitä saa. Viimeisen viiden päivän aikana tapahtui todella paljon. Tarkempien pohdintojen aika on sitten, kun saan aivoni analyyttisemman puolen taas toimimaan kunnolla. Nyt se on hienoisessa horroksessa. Takana on todella raskas ja antoisa viikko impron parissa. Käytiin Simo Routarinteen vetämän impron jatkokurssin aikana jotenkin hemmetin syvissä vesissä. Hetkittäin… Lue lisää Impro on arvaamaton laji…
Välillä tulee hetkiä jolloin toivoisi omaavansa jonkun piirteen joltain toiselta ihmiseltä. Miettii että kumpa itsekin olisin noin rohkea, avoin, hyväksyvä jne. Mitä itseltään puuttuvaa ominaisuutta näkee jonkun ilmentävän. Ennen sellaisessa kohdassa vallitseva tunne oli kateus, joka on kuitenkin vähin erin korvautunut uteliaisuudella. Uteliaisuudella siitä miten voisin itse oppia tuon asian? Yksi voimakas uteliaisuuden kokemus nousi tällä… Lue lisää Uteliaisuuden polulla
Viime aikoina on ruvennut kiinnostamaan kovasti se miten vuorovaikutus kahden tai useamman ihmisen välillä rakentuu vaikuttamisen ja vaikuttumisen näkökulmasta. Etenkin sellaiset hetket, jolloin ei pysty päättelemään kuka oikeastaan alkuperäisen impulssin lähetti liikkeelle ovat todella kiinnostavia. Silloin kaikki tuntuu tapahtuvan täysin vaivattomasti ja vuorovaikutus etenee luontevasti. Tuollaisten hetkien jälkeen sitä tulee mietittyä, että miten vastaavan helppouden… Lue lisää Vaikuttaa vai vaikuttua – kas siinähän on kenties kysymys
Jos se todellisuus missä elää rakentuu sille oletukselle, että ei kyseenalaista syytä tehdä asioita, niin voiko se olla kestävällä pohjalla. Se mikä hajoaa tomuksi, kun kysyy miksi, tuskin on alunperinkään ollut vakaalle perustalle rakennettu. Toisaalta, jos välttämällä tuon kysymyksen esittämistä pystyy elämään siinä todellisuudessa, niin ehkä se riittää. Niin ainakin ajattelin vielä hetki sitten, mutta… Lue lisää Todellisuuden pohjalla
Vuorovaikutus improssa (tai elämässä ylipäätään) ei ole pelkkiä sanoja. Aluksi on helpompi reagoida vain sanoihin, koska tilanne on uusi ja jännittävä, eikä tilaa sanattoman viestinnän tietoiselle havainnoinnille välttämättä ole. Toisaalta sitä saattaa keskittyä liiaksi siihen mitä itse tekee ja sanoo, jolloin toisen tarkka huomiointi ei ole mahdollista. Kun toinen ei vaikutu Teimme eräällä kurssilla kahden… Lue lisää Vaikuttavuuden äärellä
Tällä hetkellä tätä delfiiniä mietityttää se, miten helposti ryhmätilanteissa positiivista palautetta toiselle antaessaan saattaa tulla samalla lyöneeksi (tahtomattaan) toista nyrkillä päin näköä. Intentio voi olla hyvä, haluaa kehua jonkun upeaa suoritusta, mutta samalla tulee lytänneeksi jonkun muun tekemän ratkaisun. Eräällä kurssilla joku antoi toiselle kurssilaiselle palautekeskustelussa palautetta sanomalla jotain tyyliin: Ihanaa, kun kehitit raikkaan ja… Lue lisää Vertailevan palautteen väärällä puolen
Jos nyt kaksi extra osaa on kirjoitettu, niin kirjoitetaan perhana vieköön myös kolmas. Aiemmat tarinat löytyvät blogista (osa 1, osa 2, osa 3 ja extra ja extra II) ja nyt on kyllä yhden viiden päivän kurssista saatu aikasta paljon tekstiä revittyä. Ehkä on viimein aika etsiä myös jotain muuta kirjoitettavaa, mutta ennen sitä tämän extratrilogian viimeinen osa. … Lue lisää Vaikuttavaa impron opetusta ja oppimista – Extra III
Tämä nyt sitten on (mahdollisesti) viimeinen osa tähän saagaan. Oman oppimiseni kannalta koen kuitenkin tärkeäksi tehdä tämän arkielämän havainnon linkittämisen improkurssilla oppimaani (osa 1, osa 2, osa 3 ja extra). Se miksi tämä(kin) on minusta tärkeää kirjoittaa on, se että improsta on aidosti hyötyä myös käytännön arkielämään.… Lue lisää Vaikuttavaa impron opetusta ja oppimista – Extra II
Tämän kirjan voisi oikeastaan tiivistää yhteen sanaan: Harold. Jos se ei sano mitään, niin hyvä. Silloin tämä kirja on sinulle juuri oikeaa luettavaa. Mikäli Harold on tuttu, niin todennäköisesti myös Truth in Comedy kirjan kirjoittaneiden nimet, Charna Halpern, Del Close ja Kim ”Howard” Johnson, ovat myös tuttuja nimiä. Chicagossa sijaitseva iO-teatteri (aiemmin ImprovOlympic) on yhden… Lue lisää Truth in Comedy – The manual of Improvisation
Draamanörtti 