Kieltämällä kätketyt säröt – kovuudella peitettyä pelkoa

Olen pitkään tiedostanut, että olen hieman rikki, enkä pysty itse kaikkia palasia itsessäni saamaan takaisin paikoilleen. Toisaalta kukapa meistä elämästä ilman kolhuja selviäisikään, joten eiköhän ihan kaikista löydy säröjä. Se että olen tiedostanut tuon asian on kuitenkin ajanut minua kohti tekoja, joilla on pyrkinyt piilottamaan kolhuni muulta maailmalta ja itseltänikin. Kieltämään säröjen olemassaolon ja teeskentelemään,… Lue lisää Kieltämällä kätketyt säröt – kovuudella peitettyä pelkoa

Kevät ImproKampuksella #throwback

Kuten joskus aiemminkin olen maininnut, niin ajoittain tekstejä ja teksti-ideoita jää vähän vaiheeseen. Jotenkin ei vaan saa tekstiä kirjoitettua loppuun riittävän ripeästi. Sitten tekstin viimeistely jää roikkumaan, kun se ei oikein tunnu enää ajankohtaiselta tai tulee jotain muuta omasta mielestä mielenkiintoista kirjoitettavaa. Nyt huomaan, että viime kevään improiluista on jäänyt tarina todella vajaaksi, koska [sijoita tähän… Lue lisää Kevät ImproKampuksella #throwback

Kun isoisä Suomeen hiihti -näytelmän avoimet harjoitukset (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Jyväskylän Kaupunginteatterin Teatteritiistaissa päästiin tällä viikolla seuraamaan, helmikuussa ensi-iltansa saavan, musiikkinäytelmän Kun isoisä Suomeen hiihti avoimia harjoituksia. Sukset tänään olisi kieltämättä tarvinnutkin, kun taivaalta vihmoi lunta koko päivän. Kinoksien läpi kannatti kuitenkin tarpoa teatterille, koska teatterin väen iloinen yhdessä tekeminen on aivan ihanaa seurattavaa. Avoimet harkat ovat aidosti sellaisia tilaisuuksia, jotka minua kiinnostavat, koska niissä… Lue lisää Kun isoisä Suomeen hiihti -näytelmän avoimet harjoitukset (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Yoshi Oida ja Lorna Marshall – An Actor’s tricks

Nämä menevät nyt väärin päin eli tämä taitaa olla Yoshi Oidan ja Lorna Marshallin yhteistyönä syntyneistä kirjoista viimeisin. Olen Näkymätön näyttelijä (Invisible Actor) -kirjan, johon tässä kirjassa useassa kohtaa viitataan lukenut, mutta arvatkaapa olenko saanut tekstiä valmiiksi. Juu eli en. An Actor Adrift on se toinen Oidan aiemmista teoksista, johon tässä kirjassa viitataan, mutta se… Lue lisää Yoshi Oida ja Lorna Marshall – An Actor’s tricks

Juurihoito (Jyväskylän Huoneteatteri)

Juurihoito kuulostaa kyllä aiheena sellaiselta, että eihän siitä voi saada kirjaa saati teatteriesitystä, joka ei olisi puuduttava (heh, aiheeseen sopiva läppä, lol). Jyväskylän Huoneteatterin työryhmä on tarttunut teokseen lempeän humoristisella otteella ja saa tämän yksikertaisen monimutkaisen ihmissuhde sopan pulputtamaan elämää. Minua viehättää se lakoninen ja eleetön huumori, jota Miika Nousiaisen teksteissä on sisäänrakennettuna sekä hahmot,… Lue lisää Juurihoito (Jyväskylän Huoneteatteri)

Rakkaalla harjoituksella on monta nimeä

Sen olen tässä viimeisen puolen vuoden aikana oppinut, että jos joku kysyy ”Onko harjoitus X tuttu”, niin vastaus on yleensä ”Kyllä ja aiot nyt varmastikin esitellä eri säännöin toimivan harjoitteen, kuin se minkä itse olen oppinut”. Se on improssa sekä ihanaa että hitusen ärsyttävää, ettei voi oikeasti tietää tarkoittavatko kaksi ihmistä samalla nimellä samoin säännöin… Lue lisää Rakkaalla harjoituksella on monta nimeä

Dramaturgia (draamakasvatus)

Tämän lukukauden viimeinen draamakasvatuksen lähijakso eli dramaturgia on jo taakse jäänyttä elämää.  Dramaturgia on yksi niistä draamakasvatuksen opintojen osa-alueista, jotka kiinnostavat minua ihan erityisesti. Nyt oli hieman kuitenkin hankaluuksia orientoitua aiheeseen, koska kumpikaan pakollisen ennakkotehtävän (monologin kirjoittaminen) pohjatarina vaihtoehdoista ei erityisemmin innostanut. Luin tekstejä pienoisen epätoivon vallassa ja koetin saada aivoni viritettyä ihan kumpaan tahansa… Lue lisää Dramaturgia (draamakasvatus)

Improssa on ikävää, kun asiat menevät ohi ja unohtuvat

On todella vaikea palauttaa improttuja asioita mieleen. Se on vaan niin intensiivistä keskittymistä vaativaa touhua, että ei riitä kapasiteettia tallettaa sitä muistiin. Kohtausten sisältöjä on ihan mahdoton muistaa. Reflektiot harjoitteiden jälkeen auttavat ja silti pidemmän treenipäivän jälkeen ei muista oikein mitään. Varsinkin ne jutut joissa on itse ollut esiintymässä ovat hirveän haastavia ainakin omalle muistilleni.… Lue lisää Improssa on ikävää, kun asiat menevät ohi ja unohtuvat

Muodonmuutos (Ryhmäteatteri)

Ryhmäteatterin Muodonmuutoksessa tukka puhuu ja Keijo (Vesa Vierikko) päätyy sohvan alle sirittämään. Tarina on kaikessa järjettömyydessään hirveän johdonmukainen, jos jotain tehdään, niin se tehdään kans isosti ja näyttävästi. Yllättävän paljon kokonaisuutta rakennettiin yleisön näkymättömissä, jolloin lavasteiden vaihdot olivat ihan minimissään. Näytöt sekä heijastavat pinnat pääsivät sitten huomattavasti suurempaan rooliin, kun se mikä tapahtui kulissien takana… Lue lisää Muodonmuutos (Ryhmäteatteri)

Tarina: Putipuhdas

Olipa kerran Tšekkiläinen tarjoilija nimeltään Tamara. Joka päivä Tamara lennätti ritsallaan kännyköitä eläintarhan gorillahäkkiin. Kunnes eräänä päivänä ritsan jänteenä toiminut letku oli kadonnut. Siitä seurasi että Tamara päätti etsiä netistä tietoa naapureistaan, joiden epäili olevan julkean varkauden takana. Hän imi tietoa itseensä ja piti taukoa vain niistääkseen nuhan kyllästämää nenäänsä. Yhtäkkiä jostain kuului jokeltelua. Hän… Lue lisää Tarina: Putipuhdas

Koivu ja tähti (Kansallisteatteri)

Topeliuksen klassikkosadun jalanjälkiä eteen- ja taaksepäin kulkeva ja tutkiskeleva Koivu ja tähti on näytelmä, jonka määritteleminen ei ole yksinkertaista. Siinä on jotain tuttua, jotain uutta sekä paljon sellaista, mitä ei osannut odottaa. Määritelmät pakenevat mielestä, koska niitä ei ehkä ole. On jotain, mikä ei taivu sellaiseen ymmärrykseen, mitä voisin tekstiksi muuttaa. On elämä useammassa ajassa… Lue lisää Koivu ja tähti (Kansallisteatteri)

Improa ohjaamassa – statukset pelissä

Ihka ensimmäinen kerta impron ohjaamista on nyt takana. Ei pitänyt lykätä sitä näin pitkään, mutta siinä meni vähän juttuja solmuun ja syysväsymyskin alkoi painaa. Nyt kuitenkin pääsin viimein kokeilemaan käytännössä, millaista ohjaaminen improssa voisi olla. Se oli tosi kivaa ja ihan älyttömän raskasta, voi tosin olla että kognitiiviset muskelit ovat vähän treenin puutteessa päässeet rapistumaan.… Lue lisää Improa ohjaamassa – statukset pelissä

Onnensirpaleita (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Onni on hieman hukassa sekä henkilönä että aiheena Jyväskylän Kaupunginteatterin syksyn viimeisessä suuren näyttämön ensi-illassa. Mitä onni oikeastaan on? Onnensirpaleita näytelmä on sekoitus ohjaaja-käsikirjoittaja Tommi Kainulaisen ja keskisuomalaisten kirjoittajien tekstejä sekä Miljoonasateen musiikkia. Ihan jo syntyprosessinsa puolesta näytelmä herätti uteliaisuuteni, koska se yhdistää kiinnostavalla tavalla yleisön tuottamaa materiaalia, valmista musiikkia sekä käsikirjoittajan omaa materiaalia. Tarinassa… Lue lisää Onnensirpaleita (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Improvisaation jatkokurssi II (Vantaan aikuisopisto)

Improvisaatio vie välillä jänniin ja eksoottisiin paikkoihin, tällä kertaa päädyin improintoiluni johtamana Vantaalle. Tarkemmin ottaen Vantaan aikuisopiston Improvisaation jatkokurssi II:lle, jonka ohjaajana toimi Anita Dahlström. Viikonlopun mittaiseen kurssiin mahtui muutamia tuttuja tekniikoita sekä paljon uusia tuttavuuksia ja uusia variaatioita tutuista harjoitteista. On aina hirveän jännää ja mukavaa päästä improamaan uusien ihmisten kanssa. Tälle kurssille kaikki olivat… Lue lisää Improvisaation jatkokurssi II (Vantaan aikuisopisto)

Impron jatkokurssi osa 6 – ”Ei siitä espressoa tule, jollei paljon laita” #throwback

Kun on liikaa kirjoitettavaa, eikä saa mitään uutta tekstiä valmiiksi täytyy muistella menneitä. Kuudes (ja ihan varmasti viimeinen) osa viime kesän impron jatkokurssisaagasta vaati saada tulla kirjoitetuksi, joten se on nyt tässä. Eli jos jotenkin olet aiemmilta osilta onnistunut välttymään, niin mahtavaa ajan säästöä. Onnittelen. Tämä teksti tulee siis kertomaan Helsingin seudun kesäyliopiston järkkäämästä improvisaation… Lue lisää Impron jatkokurssi osa 6 – ”Ei siitä espressoa tule, jollei paljon laita” #throwback