Carmen (Jyväskylän Ooppera)

Carmen saapuu karhean koruttomaan nykypäivään Jyväskylän Oopperan esityksessä, jossa mikään ei voi estää väistämätöntä tapahtumasta. Lavastus on kaikessa karuudessaan ja jyrkkyydessään vaikuttava tausta sille, mitä lavalla tapahtuu. Itse pidin kovasti tuosta kylmyyttä huokuvasta ympäristöstä, johon väriä tuodaan muutamin tarkkaan harkituin yksityiskohdin sekä hahmojen ja puvustuksen kautta. Ihania väriläiskiä synkkyyden keskelle löytyy myös kuoron osuuksista sekä ilmaisullisesti että musiikillisesti. Kuorot ylipäätään olivat Carmenissa aivan mahtavia ja siellä oli todella upeaa heittäytymistä. Erityisesti ilahduin Carmenin (Ivana Srbljan) ja Don Josén (Sam Furness) ensitapaamisen yhteydessä muutamien kuorolaisten herkullisen yli-innokkaista ilmeistä.

Ooppera on jossain määrin sellainen taiteenlaji, mikä vaatii ihmiseltä kypsymistä ennen kuin siitä voi täysillä nauttia. Toisaalta huomasin esityksen tekstityksiä seuratessani, että kypsymätön mieli on  tässä(kin) tapauksessa ihan jatkuva ilon lähde. En itse juurikaan ymmärrä ranskaa, joten alkuperäisestä laulusta tunnistan vain irrallisia sanoja sieltä täältä, enkä sen kummemmin lähde käännöksen osuvuutta arvioimaan. Kuitenkin ajatus siitä, että joku laulaa niin elegantisti ja voimallisesti fraasin ”Akat, luukku kii!” on älyttömän miellyttävä. Ristiriita oopperan laulutyylin hienostuneisuuden ja tekstin arkisen karkeuden välillä on melkoisen kiehtovaa. Hienoisen naurunpyrskähdyksen aiheutti myös Don Josén laulama fraasi ”Jumalauta. Nyt tulee turpaan.”. Ei se ehkä ihan vastaa sisällöltään sitä, mistä olettaisi oopperassa niin sulosointuisesti laulettavan.

Don Josén ja Carmenin  välisen dynamiikan kehitys on kiinnostavaa seurattavaa, sillä siinä suhteessa mennään ihan laidasta laitaan. Ennakkovastusteluistaan ja saamistaan varoituksista huolimatta, Carmeniin rakastuva Don José takertuu häneen härkäpäisesti, ja hyvin konkreettisesti. Raastavan pakkomielteinen ja omistava rakkauden kohteen tavoittelu riuduttaa sekä saa tekemään yhä epätoivoisempia ratkaisuja. Laulut ja musiikki rakentavat tätä epätoivoista tarinaa sekä herkin vivahtein että voimalla runtelevin iskuin. Onneksi sentään Micaëlan (Kaisa Ranta) laulut tarjoavat herkkyydessään hienoa kontrastia tarinan voimakkaampina riehuville lemmenroihuille. Vaan mihinpä ihminen voi riivaajiaan paeta, kun joka nurkan takaa kaikuu muistutuksena tappiosta sana Toreador?

Kukaan hahmo ei oikeastaan ole täysin passiivinen objekti, jolle asioita vaan tapahtuisi. Carmen on kaikessa traagisuudessaan hyvin voimallinen teos. Mielenkiintoista on yleisellä tasolla myös se, että naispääosaa ei ole laadittu heikoksi tai jotenkin pelastusta kaipaavaksi hahmoksi. Hän elää ja kaatuu ihan omien tekojensa ja valintojensa myötä. Sinänsä kääntöpuolella voidaan nähdä, että se sama voima tekee Carmenista hahmona kylmän ja laskelmoivan tuntuisen. Kuten usein käy, niin hahmon voima tulee ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta hyvin negatiivisesta lähteestä, sen sijaan että se rakentuisi positiivisen ja rakentavan vahvuuden varaan. Itsensä korottaminen muita alentamalla harvemmin saa hahmoa vaikuttamaan hirveän sympaattiselta ulospäin.

Lopuksi täytyy sanoa, että kukkoilevan toreador Escamillon (Waltteri Torikka) hahmo on aivan herkullisen pöyhkeä. Escamillon voima tulee ulkoisesta ihailusta sekä pohjattomasta itsevarmuudesta. Joku on ihan selkeästi ollut paikalla, kun fyysistä statusilmaisua on opeteltu. Hahmo vie röyhkeästi tilaa, tunkee iholle ja loistattelee kaikessa rauhassa huomion keskipisteessä. Löytyypä ilmaisuvalikoimasta myös se suuren tähden ja keikarin itsevarma hymykin, joten tässä hahmossa on kyllä palaset kohdillaan. Toreadorin saapuminen lavalle sähköistää hienosti myös koko yleisön, ilmassa on suuren juhlan tuntua, kuten pitäisikin. Kuoro komppaa toreadorin esiinmarssia todella hienosti. Nämä pienet ylitsevuotavan voimalliset riemun hetket tulevat tarpeeseen muutoin synkähköön suuntaan taipuvassa tarinassa.  Saumaton yhteistyö lavalla olijoiden ja orkesterin välillä tekee Carmenista todella vaikuttavan elämyksen.

TEKIJÄT
Musiikki Georges Bizet
Musiikinjohto  Ville Matvejeff / Huba Hollókői
Ohjaus  Erik Söderblom
Lavastus  ja puvut Karmo Mende

ROOLEISSA
Carmen  Ivana Srbljan
Don José  Sam Furness
Micaëla  Kaisa Ranta
Escamillo  Waltteri Torikka
Frasquita  Sanna Iljin
Zuniga  Tapani Plathan
Mercédès  Ena Pongrac
Moralès  Sampo Haapaniemi
Dancaïro  Markus Nieminen
Remendado  Aki Alamikkotervo
Lillas Pastia (puherooli) Erkki Fredrikson

Jyväskylä Sinfonia
Jyväskylän Oopperakuoro
Lapsikuoro Vox Aurea

Kommentointi on suljettu.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑