Paljon asioita mennyt viimeisten vuosien aikana parempaan suuntaan oman itsevarmuuden ja kehollisen tietoisuuden suhteen. Nämä kaksi asiaa linkittyvät todella vahvasti yhteen ainakin oman kokemukseni mukaan. Silloin kun on helppo olla itsensä kanssa, niin oma keho tuntuu hyvältä paikalta elää. Toisaalta, jos on paha olla, alkaa oma keho tuntua myrkylliseltä ympäristöltä ja kehon pienetkin virheet alkavat… Lue lisää Itsevarmuus ja kehollisuus
Okei nyt tulee tämmönen impro-tarinankerronta-hirviötekniikka. Inspiraatiomateriaalina tällä kertaa toimii Ideapakan Mindfulness työssä –pakka. Kesän improkurssien pohjalta kehitin seuraavan sattumanvaraisuuden loogisuutta hyödyntävän materiaalin keruumenetelmän. Käytössä kaava 1-7-1 sanojen sijainnin suhteen eli ekalta valitulta kortilta ensimmäinen, toiselta toinen sana ja sitten seitsemännen sanan jälkeen taas kuudes jne. Käytössä on joka toinen kortti pakasta ja näistä sitten vuorotellen… Lue lisää Tarina: Kaikki palavat onnettomuudet
Toinen teksti elokuiselta improkurssilta olisi sitten tässä. Tämä viiden päivän intensiivinen katsaus improvisaatioon Simo Routarinteen ohjauksessa toi mukanaan myös paljon tuttua. Käsitteellisesti puhuttiin hyvin tutuista asioista, kuten statukset ja vaikuttuminen, mutta ne ovat aika laajoja käsitteitä. Toisaalta tuli huomattua, että taidot ja aiemmat oivallukset pääsevät kyllä ruostumaan, jos niitä ei aktiivisesti pääse harjoittamaan. Se tuli… Lue lisää Improvisaation jatkokurssi kesä 2018 – osa 2 (Helsingin seudun kesäyliopisto)
Historia ajoittain toistaa itseään ja löysin itseni tänäkin vuonna Helsingin seudun kesäyliopiston improvisaation jatkokurssilta. Kurssin ohjaajana hääräili viimevuotiseen tapaan Simo Routarinne, jonka kursseilla on siis useammallakin tullut käytyä. Sitähän vois ajatella, että saman ohjaajan vetämät improkurssit olisivat kovin samankaltaisia, mutta tämä oli täysin erilainen kurssi kuin viime vuonna, vaikka joitain samoja tekniikoita tehtiinkin. Se on… Lue lisää Improvisaation jatkokurssi kesä 2018 – osa 1 (Helsingin seudun kesäyliopisto)
Yksi lensi yli käenpesän ei ole humoristisuudestaan ja ajoin karnevalistisen iloittelevaksi yltyvästä ilmapiiristään huolimatta kevyttä teatteria. Vallan rakenteisiin mielisairaalaympäristössä pureutuva näytelmä on sävyltään lopulta todella synkkä, mitä myös ankean laitosmainen lavastus tukee. Kuten nimikin kertoo niin lopulta vain yksi voi lentää yli käenpesän omin voimin ja muiden siivet eivät mielisairaalaan suljettujen ovien tuolle puolen kanna.… Lue lisää Yksi lensi yli käenpesän 8.8.2018 (Ryhmäteatteri)
Oppiminen ei ole suoraviivainen prosessi ja sen olen impron ja vuorovaikutuksen kohdalla saanut huomata jatkuvasti hyvinkin konkreettisesti. Saman asian saa oppia ja kerrata todella moneen kertaan, eikä se siltikään välttämättä uppoa kovin nopeasti syvemmälle tasolle asti. Eikä varsinkaan sellaisessa muodossa, että se olisi hyödynnettävissä myös uusissa konteksteissa. Samalla on tullut myös tajuttua se, miten helppoa… Lue lisää Saman asian oppiminen yhä uudelleen
Tämä kurssi on siinä mielessä vähän poikkeuksellinen moniin muihin kursseihin verrattuna, että kurssin sisälle on varattu aikaa myös pieneen ystäville ja tutuille pidettävään demoesitykseen. Yleisönä on myös toinen puoli kurssiryhmästä, koska ryhmä jaettiin esitystä varten kahteen esiintyvään ryhmään. Mikä on järkevää ihan jo sen vuoksi, että meitä oli ryhmässä 18 esiintymässä, mikä on tosi paljon.… Lue lisää Teatteri-improvisaation kesäkurssi 2018 – osa 3: demoesitys (Stella Polaris)
Ääni-improvisaatio oli tällä kurssilla se monia ehkä eniten jännittänyt osa-alue. Siirtymää kahdesta ”tavallisen” impron päivästä keskiviikon ääni- ja lauluimprovisaatioon pedattiin tosi kauniisti kurssin ohjaajien (Elina Stirkkinen ja Jouni Kannisto) toimesta jo edeltävänä päivänä. Samoin koko päivän ajan Jouni ohjauksessaan toi esille sen, että ei ole oikeata ja väärää, vaan on vaan ääntä ja valintoja. Olennaisempaa… Lue lisää Teatteri-improvisaation kesäkurssi 2018 – osa 2: ääni-improa (Stella Polaris)
Jäi mietityttämään se, miten vaikeaa joskus on käyttää omaa elämää materiaalina improssa, koska siellä on asioita mitä on jäänyt käsittelemättä tai joita ei ehkä edes halua ajatella. Sivusin sitä jo ekassa tekstissä siinä pyhä pietari -harjoitteessa, mutta en ollut ihan täysin rehellinen sen suhteen, miksi se tuntui niin pahalta. Siinä tökättiin kahdesti kahta aika syvää… Lue lisää Improtaivaan pilvien synkät reunat (irrallinen jälkipohdinta)
Viiden päivän sukellus teatteri-impron pariin sujui helteisissä merkeissä Ilmaisuverstaalla. Elina Stirkkisen ja Jouni Kanniston ohjaama kurssi rakentui pääosin Keith Johnstonen lyhyiden improtekniikoiden ja -pelien varaan, joiden ohella päästiin tutkimaan myös päivän verran ääni- ja lauluimproa. Ääni-impro on aihealueena itselleni useammankin kokeilu kerran jälkeen että tulee ihan turhaan himmailtua ja otettua tosi pieniä askeleita kohti epämukavampia… Lue lisää Teatteri-improvisaation kesäkurssi 2018 – osa 1 (Stella Polaris)
Kesä. Taivaallisia sanoja lausuttuna äänellä, joka hyväilee korvia kuin kallein hunaja. Vesi, johon unohtua voisin kellumaan ja kadota. Kadota unelmiin, joita en tänään saa vielä elää. Totuus on se, että rauha jota tunnen ei himmennä kaipuuta. Ei sammuta poltetta, joka auringon säteinä väreilee iholla. Tämä hetki, jolloin tunnen etten ole yksin, vaan olet siinä kanssani… Lue lisää Tarina: Kupla
Hienoisen yllätyksen improtaivaassa tarjosi larppaamisen (Live Action Role Playing) ilmestyminen leirin ohjelmistoon. Leirin ohjaajista Riikka Hänninen oli enemmänkin perehtynyt tähän skeneen, joten oli kiintoisaa, että hän toi sen mukanaan improleirille. Edellisenä iltapäivänä suunniteltiin maailmaa ja hahmoja ja sitten seuraavana päivänä lähdettiin kokeilemaan larppaamista tuossa maailmassa. Maailmaamme rakentui kaksi eri porukkaa, jotka maailmanlopullisista syistä olivat päätyneet… Lue lisää Improtaivas 2018 (osa 2) – Larppaavat improKerput (Riikka Hänninen & Simo Routarinne)
”Voisko vaan jäädä tänne improamaan ja kellumaan järveen x-asennossa?” oli eka ajatus, kun perjantaina alkoi valjeta, että taivasvisiittini on ohi. Kruusilassa Ystävyyden majatalossa jo useita vuosia pidetyt Improtaivas improleirit saivat jatkoa myös tänä vuonna. Opettajina toimivat tänä vuonna ihanaiset improenkelit Simo Routarinne ja Riikka Hänninen, joiden hellässä huomassa päästiin viiden päivän leirin aikana tutkimaan monipuolisesti… Lue lisää Improtaivas 2018 (osa 1) (Riikka Hänninen & Simo Routarinne)
Konkurssin uhka on ihan aidosti ilmassa, vaan ei auta kesäteatteria on tehtävä. Mikäpä sen parempaa kuin esittää Tukkijoella, tuo perinteisen suomalaisen kulttuurin kelluvan kepeä ylistys. Sitähän kansa tahtoo, eikös juu..? Näin startataan Lentävän Poron teatterin lopunaikojen tarina Maailman hauskimmat 96 minuuttia, jonka sattumanvaraisuudessaan selkeä maailma vie mukaansa välillä absurdeihin hupailun ja toisaalta myös aidon syvällisiin pohdintoihin.… Lue lisää Maailman hauskimmat 96 minuuttia 18.7.2018 (Lentävän Poron teatteri)
Hieman jäänyt muiden kiireiden vuoksi venymään tekstejä ja tämä on niistä yksi, joten korjataan tilanne nyt. Tämä on kolmas ja samalla viimeinen vierailuni IMPROVmentin järjestämissä työelämän taitoihin (ketterän arjen taidot) keskittyvissä työpajoissa. Tämän kertaisessa työpajasarjan kuudennessa osassa lähdettiin liikkeelle hieman jännemmästä lähtökohdasta, kun aiemman prosessin myötä työpajan nimi oli oikeastaan muuttunut jo ennen kuin se pidettiin.… Lue lisää Ketterän työelämän taidot -työpaja 18.06.2018 : Joo, ja… (IMPROVment)
Draamanörtti 