Tämä on kiintoisa pieni urheilufilosofinen improkirja. Koko jutun juju on se, että kirjoittaja Feña Ortalli peilaa omia ja muiden ajatuksia improsta ja jalkapallosta toisiinsa luoden yhteyden näiden kahden välille. Jos siis pidät sekä jalkapallosta että improsta, niin tämä on sellainen kiva helppolukuinen kokonaisuus, jonka lukemista kannattaa harkita. Sähköinen kirja löytyy sekä espanjankielisenä ja englanninkielisenä versiona, joten näistä vaihtoehdoista voi valita. Välihuomiona myös sellainen, että kirjan kirjoittaja Feña Ortalli julkaisee myös sähköistä teatteri-improon keskittyvää Status-lehteä (http://www.statusrevista.com/)  espanjaksi ja englanniksi, joten sekin voi olla kiinnostuneelle kiintoisaa luettavaa. Vuoden tilasin itse, mutta huomaan että aikani ja energiani ei tällä hetkellä riitä lehtien lukemiseen tai oikeastaan mihinkään säännölliseen toimintaan, niin se on nyt jäänyt. Mutta, jos kiinnostaa oppia tuntemaan improajia maailmalta hieman paremmin, niin kannattaa tutustua. Sieltä löytyy mm. henkilökuvia ja haastatteluja sekä yleisempää juttua pääosin teatteri-improvisaatiosta.

Tämä kirja ei ole varsinaisesti laaja teos eikä impron yleisopas. Tässä ei millään tapaa opeteta improamaan, vaikka toki perus periaatteita ja ajatuksellisia lähtökohtia peilataankin. Eli impro-oppia tästä kirjasta en lähtisi sen suuremmin hakemaan, vaan enemmän oman ajattelun laajentamistarkoituksiin näkisin tämän kirjan olevan hyvä. Toisaalta, jos tykkäät jalkapallolainauksista ja haluat tietää vähän pelaajien historiasta espanjankielisen maailman näkökulmasta peilaten, niin tämä on varsin kiintoisa pieni katsaus siihen maailmaan. Kieltämättä monet ajatukset ja filosofisemmat ulottuvuudet sallivat yhtäläisyysmerkkien avulla asioiden yhdistämisen. Kirjoittajan esimerkeissä lyhyt impro vertautuu 5 vastaan 5 pienen mittakaavan jalkapallopeliin. Pitkää improa taas verrataan ison kentän 11 pelaajan joukkueen peliin. Se on ajatusleikkinä ja vertauksena varsin toimiva. Lyhyessä improssa korostuu nopeus ja reagointi, kun taas pitkässä improssa on aikaa ja tilaa ihan eri tavalla rakennella pelikuvioita ja kokeilla asioita. Kuitenkin se, mitä Ortalli myös korostaa on, että kummankin ytimessä on yhteinen leikki. Vaikka tehtäisiin esitysmuotoisesti pitkää improa, niin on hyvä muistaa se, mikä alunperin on houkutellut improvisaation pariin. Useimpien vastauksissa se on juuri se mahdollisuus leikkiä ja tehdä asioita, joita ei normaali elämässä saa tai voi tehdä. Fiktion maailma, vaan sallii paljon enemmän ja impron maailma tarjoaa ihanan hyväksyvän yhteisön, jossa leikkiä.

Improvisaatio ryhmää luonnollisesti verrataan usein jalkapallojoukkueeseen tässä kirjassa. Mietitään, mitä eri rooleja jalkapallojoukkuessa on ja millainen improaja kutakin paikkaa pelaaja tyyppi on. Valmentaja voi olla ohjaaja tai impropelien säännöt, jotka tarjoavat lähtökohdan ja kehikon, jossa toimia, mutta kaikki muu tapahtuu siellä hetkessä. Ajatuksena se, että ohjaaja voi kyllä asettaa pelaajat kentälle, mutta ei voi mitenkään kontrolloida, mitä tapahtuu kun he alkavat liikkua kentällä. Ei kukaan jalkapallokentällä voi juuri omaa vuoroaan pidemmälle suunnitella. Vain yksi voi kerrallaan pitää palloa, koska palloja on vain yksi kentällä. Jos sinulla ei ole palloa, niin haet paikkaa, jotta sinulle voi syöttää, puolustat tai olet sivussa. Se, jolla on pallo ei voi myöskään voittaa peliä yksin, koska siellä on myös se vastustajajoukkue kentällä. Tarina tässä kirjassa rakentuukin monelta osin kilpailullisten improvisaatioformaattien (Yvon Leducin ja Robert Gravelin kehittämä Impro Match) kuvaukseen, mutta sinänsä kuten kirjoittajakin sanoo, jos ei halua kilpailla niin ei ole pakko. On myös lukemattomia improformaatteja, jotka eivät perustu kilpailuun. Tässä urheiluanalogiassa kuitenkin fokus on formaateissa, jotka myös perustuvat tälle perusajatukselle.

Tämä on siis alta 80 sivun kokonaisuus, jossa on paljon knoppitietoa ja lainauksia jalkapallon maailmasta, joten sopii mainiosti jalkapallosta kiinnostuneille. Vaikka ei niin kiinnostaisikaan futis, niin tämä oli kiintoisa pieni ajatusmatka näiden kahden maailman rajapinnalle.