Improvisaation jatkokurssi kesä 2018 – osa 2 (Helsingin seudun kesäyliopisto)

Toinen teksti elokuiselta improkurssilta olisi sitten tässä. Tämä viiden päivän intensiivinen katsaus improvisaatioon Simo Routarinteen ohjauksessa toi mukanaan myös paljon tuttua. Käsitteellisesti puhuttiin hyvin tutuista asioista, kuten statukset ja vaikuttuminen, mutta ne ovat aika laajoja käsitteitä. Toisaalta tuli huomattua, että taidot ja aiemmat oivallukset pääsevät kyllä ruostumaan, jos niitä ei aktiivisesti pääse harjoittamaan. Se tuli todella selväksi, kun teimme pienen kokeilun statusilmaisusta kolmen hengen kohtauksina. Siinä asetelma oli annettu eli siinä korkeastatuksinen kiusaaja, matalastatuksinen kiusattu ja keskistatusta edustava tavallaan sivullinen oppilas. Teimme saman monta kertaa, niin että kaikki kolme pääsivät kokeilemaan jokaista roolia. Siinä tunnistin, että tuli tehtyä auttamisen halussaan aika vaarallinenkin valinta eli mentyä väliin ja haastamaan sitä kiusaajaa. Joo, niin voi tehdä ja siinä voi saada hyvällä todennäköisyydellä itse turpiinsa. Aggressio kääntyy siihen, joka uhkaa sitä kiusaajan statustasoa. Ei se toki ole ainoa mahdollinen lopputulema, mutta hyvin todennäköistä että konflikti eskaloituu. Järkevämpää olis pyrkiä purkamaan jännitteitä siinä tilanteessa jollain keinoin.

Se on ehkä se mikä herätti eniten tällä kurssilla, että vaikka tiedän sen ja tajuan monessa yhteydessä keinot siihen, niin tuossa tilanteessa en olisi sitä ratkaisua itse hoksannut. Teimme viimeisen kokeilun sillä tavoin, että olin itse sivullinen, jonka ohjeistuksena oli väliin menemisen sijaan keskittää kaikki huomionsa kiusattuun ja puhua jostain muusta. Se oli ihan maagista. Toki oikeasti pitää valita taistelunsa ja kyllä tuossakin versiossa olisi turpaan voinut tulla, mutta se miten kiusaajan roolia esittäneen motivaatio ja mahdollisuudet vaikuttaa tilanteeseen vaan katosivat. Purkukeskustelussa hän kertoi tunteneensa itsensä ihan pelleksi yrittäessään jatkaa kiusaamista siinä tilanteessa, kun toiset juttelevat kivoja siinä hänen ohitseen. Ehkä hauskin yksittäinen hetki oli, kun hän töni mua ja mä vaan jotenkin siirsin hänen kätensä pois ja koko ajan jatkoin juttelua mahdollisista bileistä sen kiusatun kanssa. Se on se, mitä monessa lähteessä suositellaankin toimintatavaksi. Sen sijaan että lähtee haastamaan, niin alkaa jutella sen kiusatun kanssa jostain ihan muusta. Joo kyllä siinä edelleen saa todennäköisesti kiusaajan puolelta lokaa niskaan, mutta toisaalta siinä pitää miettiä mikä se oma tavoite on ja toimia sen mukaan. Jos valitsee, että haluaa olla sen kiusatun tukena, niin häneenhän ne omat valinnat pitäisi kohdistaa. Voimistaa positiivisella tavalla häntä. Tehdä selväksi, että tämä mitä nyt tapahtuu ei ole okei, eikä se millään tapaa hänen vikansa. Hänessä ei ole mitään vikaa. Rohkeus tehdä niin voi olla välillä vaikea löytää ja toisaalta, eivät kaikki tällaista apua ole valmiita ottamaan vastaan. Mutta sen ei tarvitse antaa olla este etteikö voisi yrittää. Sillä, että tulee positiivisella tavalla huomioiduksi tuollaisessa tilanteessa voi olla suuri merkitys. Toimintansa kannattaa valita sen mukaan, mitä tavoittelee. Onko tavoitteeni estää kiusaajaa vai tukea kiusattua? Menenkö väliin vai toisen puolelle?

Statuksia

Statusilmaisu on yksi niistä osa-alueista, jotka minua improvisaatiossa ja vuorovaikutuksessa ylipäätään erityisesti kiinnostavat. Samalla se on sellainen alue, missä on vielä paljon opittavaa ja tutkittavaa jäljellä. Tällä kurssilla tein pari itseäni pohdituttamaan jäänyttä havaintoa statusilmaisusta. Ensimmäinen tuli tekemissämme statuskävely-harjoitteessa, jossa siis kuvitteellisella kadulla kohdataan toinen ihminen. Kummallekin on määritetty statuskorttien (pelikortitkin käyvät) avulla statusarvo ja toinen kohdataan sitten omassa ilmaisussa tuota arvoa kohti pyrkien. 1 on matalin ja 13 korkein status, mikä vaikuttaa siis fyysiseen ilmaisuun kuten tilan käyttöön ja liikkeen nopeuteen. Itse sain ensimmäisessä kokeilussani arvoksi seiskan, mikä on siis oman tulkintani mukaisesti aika neutraali ja sen toteuttamiseen ei tarvitse juurikaan mitään muuttaa. Eli itse arvioin oman normi statusilmaisutasoni kävellessä asettuvan johonkin siihen puolivälin paikkeille. Kuitenkin se, mikä näissä ryhmän edessä tehtävissä harjoitteissa on sitä omaa arviota vieläkin kiinnostavampi, on se mitä muu ryhmä arvioi ilmaisusi tasosta. Muut saavat siis arvata mikä kortti kummallakin on. Melko pitkälti oma numeroni arvattiinkin oikein heti ekalla kierroksella. Numeron parin heittoa oli, joten vielä vois tarkentaa tai kokeilla jotain muuta, jos haluaa hifistellä.

Sen sijaan parillani oli siinä vaikeuksia saada se oma ilmaisunsa sovitettua siihen matalaan arvoon, mikä hänellä oli. Se oli ehkä nelonen tai kolmonen. Siinä tajusin hyvin selkeästi sen keinulautaefektin ja pienoisen ongelman tässä yhtälössä. Oma status on aina vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Sitä voi pyrkiä ilmaisemaan korkeaa statusta, mutta toinen ihminen siinä vierellä vaikuttaa omalla ilmaisullaan siihen, miten muut arvioivat statusilmaisusitason. Tässä yhtälössä, jossa minulla oli keskitason kortti ja toisella matala, niin mun oli hankala auttaa siinä, että toinen vaikuttaisi matalammalta. Jos tässä olisi ääripään ilmaisut eli ykkönen ja kolmetoista, niin keinot alentaa toisen statusta ovat selkeät. Sen sijaan tuossa yhtälössä on vaikea auttaa toista vaikuttamaan matalampi statuksiselta omaa statustaan merkittävästi nostamatta. Teimme sen saman kohtaamiseen muutamaan kertaan ja viimeisellä sitten ohjaajan ohje minulle oli nimenomaan nostaa omaa statusta. Seiska nimittäin asettuu niin siihen keskelle, että tavallaan se vastaa mielikuvallisesti jalkojen pitämistä suorina maassa keinulaudan pysyessä liikkumattomana. Ollaan siinä rajalla, että voitais nousta ilmaan, mutta ei olla yhtään menossa alas, vaan rennosti paikoillaan. No se on oma mielikuvani, kehittäkää itse omanne. Tuossa kohtaamisharjoitteessa se kuitenkin käy tosi selväksi, että toisen ilmaisu vaikuttaa aina siihen, miten oma status nähdään ulkopuolelta. Oma sisäinen fiilis voi olla mitä tahansa, mutta se mitä toinen tekee vaikuttaa siihen arvioon.

Havaintoja ja tulkintoja

Tietystikään ulkopuoliset arviot eivät ole absoluuttinen totuus. Statusilmaisu improvisaation traditiossa liittyy nimenomaan havaintoihin fyysisestä ja osin sanallisestakin (puheen rytmi, äänen korkeus jne.) ilmaisusta, mutta aika usein ulkopuolisena tarkkailijanakin sitä sortuu tekemään tulkintoja. Sen sijaan, että noteerais tilan käytön käsien ja jalkojen asennosta, alkaa rakentaa vaikkapa katseen pohjalta tulkintaa. Ulkopuolisena huomasi sen, että sellainen koulukiusaajamaisen jyräävä ilmaisu tulkittiin heti korkeaksi, mutta jos siinä oli positiivinen tunne mukana, niin korkeampia arvioita alkoi tulla heti vähemmän. Voimakkaan negatiivinen ja uhkaava korkean statuksen ilmaisu on helppo tunnistaa. Omassa tekemisessä kohtasin semmoisen hämmentämään jääneen tilanteen, kun teimme puolikkailla ryhmillä samaa harjoitetta. Ekalla kohtaamisella saatiin muulta pienryhmältä arvio kummankin statuksesta ja toisella kertaa oli sitten mahdollista tuon arvion mukaan tehdä korjauksia. Näitä tehtiin siis monta toistoa. Yhdessä kohtaamisessa kaikki arvioivat oman statukseni selkeästi alemmaksi kuin mihin pyrin ja toisella kierroksella mielestäni korjasin sitä ylöspäin mm. hidastamalla, käyttämällä enemmän tilaa ja tuijottamalla. Jokaisen arvio statuksestani laski tuon kohtaamisen jälkeen.

Se oli niin hämmentävä hetki, kun pääosin kuitenkin koko ajan arviot osuivat aika lähelle sitä, mitä tavoiteltiin. Jäi ihmetyttämään, että mitä sellaista tein itse tai mitä toinen teki, joka vaikutti noin selkeästi eri suuntaan kuin mihin pyrin. Se oli ainoa kohta, missä kysyin asiasta. Tosin siinä kohtaa ohjaaja keskeytti tilanteen ja totesi, että mieluummin ei kannata käydä keskusteluja asiasta, vaan ottaa vain arviot vastaan ja mennä eteenpäin. Sinänsä toki olen samaa mieltä, kun kuulin hieman syitä alentuneelle arviolle. Se havainnon ja tulkinnan ero ei ehkä ole ihan selkeä. Toisaalta sekin vaikuttaa arvioon mihin kukin sattuu kiinnittämään huomiota. Itse katsoo yleensä enemmän kokonaiskuvaa ja vaikutelmaa, kun taas joku toinen voi kiinnittää enemmän huomiota yksityiskohtiin. Näiden eri näkökulmien pohjalta voi luoda hyvin erilaisen arvion. Toisaalta se on vaan arvio ja siihen vaikuttaa moni asia. Enhän itsekään mitenkään erityisen tietoisesti pohtinut miksi joku vaikutti tietyltä numerolta, vaan se vain oli nähdyn perusteella tullut fiilis. Aistit ja aivot toki ovat rekisteröineet monta asiaa, mutta eihän niitä silti tietoisesti välttämättä pysty purkamaan. Ajattelee jotain, mutta ei pysty tavoittamaan syitä miksi ajattelee niin. Eli siinä mielessä se oli minulta epäreilu kysymys ja tiedän sen itsekin. Olin vaan aidosti puulla päähän lyöty, että miksi sisäinen ja ulkoinen arvio olivat niin ristiriidassa. No se jää arvoitukseksi.

Vaikuttuminen

Vaikuttuminen nousi yhdeksi ydinkäsitteistä tällä kurssilla. Paljon tutkittiin eri kohtauksissa ja tekniikoissa vaikuttumista sekä samalla tietysti vaikuttamista. Yksi sellainen kohta missä itse pyrin aktiivisesti vaikuttamaan oli kohtaus, johon etukäteen piti miettiä itselleen joku projekti mitä haluaa kokeilla. Itse olin valinnut ankkurikseni positiivisen korkean statuksen. Se oli ihan hyvä pyrkimys, mutta sinne ei todellakaan päästy. Oli pakko löysätä otetta sekä omasta ankkurista että niistä miimisistä koirista, jotka kohtaukseen oli mukaan määritelty. Sen tunnistan tosi useasti, että olen yleensä se päätyy joustamaan. Tuossa se oli ihan ok, koska toinen oli valinnut korkean statuksen pelon, niin oli ihan loogista vähän alentaa omaa statusilmaisua ja pitää se positiivisuus kuitenkin mukana. Toki lopulta tilanne päätyi siihen, että toisen hahmo vaan pelkonsa kautta pyrki pompottamaan omaa hahmoani tekemään niin kuin hän haluaa ja ne pyynnöt alkoivat muuttua absurdimmiksi. Siinä kohtaa tosin, kun toinen makaa maassa virnuillen ja pyytää hakemaan vielä jonkun extra jutun, niin oikeasti teki mieli kaataa sen miimisen vesipullon sisältö hänen päälleen. Semmonen ilkikurinen leikkiaggressio nousi ihan selkeästi siinä kohtaa. Hyväntuulinen ja -tahtoinen fiilis, mutta tosiaan, jos se olis ollut oikea vesipullo…

Tuon tyyppinen positiivinen pomottaminen ei sinänsä haittaa ja se on oikeastaan ihan vapauttavaakin välillä. Sen sijaan huomasin vähän erilaisen puolen itsessäni heräävän kun teimme Bergmaniksi nimettyä tekniikkaa, jossa tunnetila vaihtuu joka vuorolla kolmen tunteen välillä: positiivinen-negatiivinen-neutraali. Jos siis toinen sanoi ekan repliikkinsä positiivisesti siihen vastataan negatiivisella tunteella ja niin edes päin. Siinä teimme kohtausta, jossa olimme kukkakaupassa ja toinen pomotti omaa hahmoani koko ajan. Alkuun tein sitä mitä käskettiin, mutta sitten siellä oli semmonen millisekunnin välähdys, jonka jälkeen päässäni naksahti joku passiivisaggressiivinen kytkin pohjaan. Toinen taisi pyytää minua käymään ostamassa jäätelöä ja siinä kun oli sanonut sen, niin hänen kasvoillaan välähti hymy. En tahtois myöntää, mutta se oli sen tyyppinen hymy, minkä aivoni tulkitsevat millisekunnissa ironiseksi ja ivalliseksi. Se on siis ihan aito inhimillinen reaktio, mikä siinä tapahtui.

Tunnistan kyllä, että olen tiettyyn pisteeseen asti hyvinkin joustava, mutta siinä ilmaisullisessa ylimielisyydessä, mitä tuo hymy omissa aivoissani edustaa on jotain sietämätöntä. Olisin kuitenkin voinut tehdä valinnan jättää sen oman naksahdukseni huomioimatta ja jatkaa hyväksymistä, mutta en tehnyt sitä. Sen sijaan vedin liinat täysin kiinni ja istuin paikoilleni käytännössä murjottamaan. Se ei ehkä improssa tai elämässä ole se aikuisin vaihtoehto, mutta siinä hetkessä se oli se, jonka valitsin. Eikä siinä sinänsä ole mitään pahaa, mutta toki kiintoisampaa olisi voinut olla valita hyödyntää se herännyt aggressio aktiiviseen toimintaan. Hakea ne hemmetin jäätelöt ja viedä ne perhanan kukat kylmäkaappiin, mutta sillä tunteella varustettuna. Siitä kuitenkin nousi se tunnistus, miten helpolla mahdollinen positiivinen tunnelma ja asioiden eteneminen voi tyssätä. Oikeasti se toinen ei varmaan edes ollut tietoinen, että hänen hymynsä olisi tulkittavissa ivalliseksi. Toisaalta moni muu ei välttämättä olisi tulkinnut sitä niin. Eli selkeästi olen hankala ihminen, kun sille päälle satun.

Kommentointi on suljettu.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑