Harrastajateatterikesä 2018: Arjen yksinäiset (Ofelia-ryhmä, Hämeenlinna)

Vuoden 2018 Harrastajateatterikesän avasi hämeenlinnalaisen Ofelia-ryhmän esitys Arjen yksinäiset. Ihan alkuun haluan sanoa sen, että aivan älyttömän upeaa heittäytymistä ja rohkeaa avoimuutta kaikilta esiintyjiltä. Arvostan todella paljon sitä, että tuodaan hyvin inhimillisiä ja aitoja kokemuksia lavalle. Oman elämän käyttäminen materiaalina fiktiossa ei ole mikään helppo asia varsinkaan, kun puhutaan hyvin kipeistäkin tunteista. Se voi kuitenkin olla todella voimauttavaa sekä esiintyjälle että yleisölle. Siitä ihan alkuun suuri kiitos, koska ne kokemukset ja ajatukset mitä jaoitte ovat varmasti monelle, myös minulle, todella tuttuja. Se ettei kelpaa itsenään muille tai joskus edes itselleen, on raastavaa ja valitettava yleistä. Hienoa, että se tehdään näkyväksi. Toimintakykyisen aikuisenkin sisällä on tunteita sekä se herkkä sielu, joka kaipasi osakseen lempeyttä ja tukea.

Tämän esityksen kohdalla oli kiintoisaa huomata, miten nopeasti omat aivot tekevät tulkintoja ihan jo esityksen nimestä. Olin tilaan saapuessa hämmentynyt kaikista sukkahousuista ja hieman ehkä ahdistunut osan puvustuksen tuomista mielikuvista. Ne polvihousut, voi kauheaa. Iski hienoinen pelko, että nyt ehkä tuli valittua omaan vallitsevaan mielentilaan nähden haastava esitys. Vaikka ei sen kummemmin asenteella lähdekään teatteriin, niin nyt olin itse asiassa valmiiksi jo aika ahdistunut täysin teatterin ulkopuolisista syistä. Sen vuoksi varmasti iskikin ensimmäisellä puoliajalla hyvin radikaali ristiriita omien odotusten ja esityksen välille. Ihan rehellisesti odotin näkeväni jotain hyvin erilaista, mutta sehän on omien aivojen luoma turha este esityksestä nauttimiselle. Toisistaan irrallisista episodeista koostuva rakenne on sinänsä toimiva ja tässäkin tapauksessa varsin vaikuttava. Samoin jotain erittäin hypnoottista oli siinä liikekielen tarkkuudessa sekä koreografioidussa absurdiudessa, jota ryhmä tarjoili. Esitysajankohta perjantaina heti töiden jälkeen saattoi myös vaikuttaa siihen, että en meinannut millään saada kiinni siitä mitä lavalla tapahtuu. Se ei ole esityksen vika, vaan osoitus siitä miten paljon oma vireystila ja asenne vaikuttavat oikeasti teatterikokemukseen. Kun ei pysty itse keskittymään, niin tämän tyyppinen kokonaisuus tuntuu raskaalta seurata. Siinä mielessä olin tosi huono yleisönjäsen ekalla puoliskolla.

Eikä siinä ole mitään pahaa, jos katsoja tippuu kärryiltä, sehän voi olla ihan hyväkin kokemus. Tässä tapauksessa se oli hyvä kokemus. Se ei haitannut mitään, että ensimmäinen puolisko tuntui hieman oudolta,  koska ne asiat, jotka vaativat selitystä saivat kyllä merkityksensä myöhemmin. Ekan puoliskon kohtaukset Marilynin kuvan äärellä olivat itsessään varsin vaikuttavia ja se kokonaisuus mikä niiden ympärille rakentui. Siinä oli todella upeaa äänen ja valon leikkiä, mistä pidin ihan valtavasti. Pidin kovasti myös siitä, että kun ryhmän nimi on Ofelia-ryhmä niin Ofelia kans tuodaan esityksessä lavalle ja se ilmiselvä Hamlet yhteys käytetään hyväksi. Klassikoiden hyödyntäminen uuden luomisen aineksina on mielestäni varsin hyvä juttu. Luodaan siitä, mitä on jo olemassa uusilla tavoin yhdistellen jotain tuoretta. Ofelian hammasraudat olivat kiintoisa pieni detalji, josta pidin. Kuten sanoin ensimmäisen puoliskon ajoin hyvin absurdin irralliselta tuntuvat yksittäiset kohtaukset alkoivat saada merkityksensä väliajan jälkeen. Siinä kohtaa väsyneen katsojan aivot huokasivat helpotuksesta, tarttumapinta on löytynyt. Absurdius sinänsä ei kadonnut mihinkään, mutta siinä alkoi pidempi tarinan kaari, jonka mukana pystyi kulkemaan hetken. Ei tarvinnut siirtyä eri ihmisiin ja kohtaloihin, vaan siinä oli samat hahmot pitkään paikalla. Kummatkin vaihtoehdot ovat kiinnostavia nyt ehkä siinä mielentilassa preferoin epäonnisen maaseudun pojan treffimatkan seuraamista, koska se antoi omille avoilleni kaivatun lepotauon.

Tämä oli kaikessa kaunistelemattomuudessaan hieno ja outo kokonaisuus ja kokemus.

ARJEN YKSINÄISET

OHJAUS: Ria Kataja

LAVALLA: Marjo Maula, Miikka J. Anttila ja Neea Viitamäki

ÄÄNISUUNNITTELU: Esko Paavola

VALOSUUNNITTELU: Veikko Pulli

LIIKEKONSULTTI: Panu Varstala

LAVASTUS/PUVUSTUS: Ofelia-ryhmä

TUOTANTO: Ofelia-ryhmä

Kommentointi on suljettu.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑