Ihan ensiksi täytyy sanoa, että nyt on luotu yksinkertaisesti kaunis lavastus, joka rauhoittaa ihanasti mielen. Suomen luonto ja metsä on tuotu sisätiloihin hyvin runollisella tavalla. Todella hienosti myös projisoinnit ja valot täydentävät tämän maagisen realistisen maiseman, jossa silmä lepää. Teki vaan hyvää olla hetki tällaisessa maisemassa ja kuunnella tarinoita menneestä sekä valtavan kaunista musiikkia. Esityksen aihe on arvatenkin raskas, kun puhutaan vuoden 1918 tapahtumista Suomessa, mutta itse esitys sisältää kauniin kirjon ihmisyyden eri puolia. Tarina koostuu tuokiokuvista, joissa vieraillaa useiden ihmisten tarinoissa. Näissä tarinoissa on elämä ja kuolema ovat läsnä kaikessa karuudessaan ja kauneudessaan. Raja on vedetty kartalle, poterot on kaivettu ja peli on käynnissä. Päätöksiä tekevät muut kuin ne, jotka päätyvät toteuttamaan niitä. Itselleni vaikuttavin yksittäinen kokemus on Johanneksen tarina, jossa oli todella tunsi olevansa sen hetken pienen pojan (Hannu Hiltunen) matkassa tuossa maailmassa. Siinä oi todella vaikuttavaa se hiljaisuus siinä kohtaa, missä mieli odotti huoneen täyttyvän korvia riipivästä äänestä. Valo ja hiljaisuus tekivät hetkestä vieläkin vaikuttavamman. Esitys tarjosi upeasti tilaa katsojan omalle mielikuvitukselle luoda ja täydentää sen, mitä ei ääneen sanottu.

Hetkiä 1918 on ihan rauhallinen esitys, jossa ei ole kiire mihinkään. Jokainen tarina ansaitsee oman tilansa ja kaiken huomion siinä hetkessä.  Anneli Karppinen ja Hannu Hiltunen tuovat lavalle hyvin erilaisia henkilöitä, joista lyhimmänkin visiitin tekevälle hahmolle annetaan tilaa ja aikaa. Tämä esitys on omanlaisensa hieno poikkeama aikajatkumossa. Samaan aikaan tuntuu siltä, että aikaa on loputtomasti ja toisaalta se tuntuu kuluneen yllättävän nopeasti. Ylipäätään tämä on hyvin pelkistetty kokonaisuus, jossa ei ole mitään ylimääräistä. Puvustus on kaikessa yksinkertaisuudessaan ajalle uskollista. On hienoa, että myös muusikot ovat aikakausi yhteensopivasti puettu. Vaikka siinä sellisti ja pianisti koko ajan onkin lavalla, niin he sulautuvat maisemaan. Ei kadoten taustaa, vaan muotoutuen siihen olennaisesti kuuluvaksi osaksi. Kiintoisaa, miten luontevasti piano voikin istua metsämaisemaan. Rekvisiittaa ei ole paljon ja se vähä mikä on käytetään maksimaalisesti.

Vaikuttavan kokonaisvaltainen elämys, jossa valot ja varjot herättävät hetkeksi henkiin jo aikaa sitten kadonneen maailman ja sen ihmiset.

Hetkiä 1918

Tekstien valinta, sovitus Sirke Lääkkölä
Arkistomateriaali Anne Koski
Musiikin suunnittelu Eliisa Suni, Ilkka Kauppi, Hilkka Hyttinen ja Sirke Lääkkölä

Ohjaus Hilkka Hyttinen
Visualisointi Karmo Mende
Valot Asko Konttinen
Ääni- ja videosuunnittelu Jani Lappalainen

Näyttelijät
Anneli Karppinen ja Hannu Hiltunen

Muusikot
Eliisa Suni (piano) ja Ilkka Kauppi(sello)