Hippejä! Hippejä ihan kaikkialla! Niin ja ne vielä laulavatkin, mikä on aivan mahtavaa. Hair-musikaali on itselleni melko vieras, vaikka moni lauluista on tuttu ja osin myös se ideologinen tausta, jolle tarina rakentuu. Rauhaa, vapautta ja toisiaan rakastavat pitkätukat vastaan kylmä ja julma sotakoneisto, joka lähettää nuoria miehiä kohtaamaan kuolemaa vieraisiin maihin. Tarinassa liikutaan isojen teemojen parissa ajoittain hyvin absurdiksi äityvän huumehuuruisissa tunnelmissa. Todellisuus, jota Hair peilaa on osittain vieras ajallisen etäisyyden sekä selkeän amerikkalaisen painotuksen vuoksi. Tätä vierauden vaikutelmaa tukee myös ajoittainen siirtyminen englanninkielisiin hyvin ikonisiin puheenvuoroihin tai laulun sanoihin. Niissä kohdissa havahtuu siihen tämä on niitä historian kappaleita, jotka kytkeytyvät hyvin vahvasti maahan ja kulttuuriin, jossa ovat syntyneet. Hippiliike syntyi vastustamaan asioiden silloista tilaa, jolloin on täysin selvää että ajallinen ja kulttuurinen konteksti ovat tärkeitä. Tämä tarina rakentaa kuvaa 60-luvun Yhdysvalloista, jossa pasifismi nosti päätään ja vapaa rakkaus kukoisti. Vapaa rakkaus protestoinnin välineenä ei kuitenkaan tarkoita, että vastapuoli taistelisi samoin asein. Jokaiselle voimalle on olemassa vastavoima. Kukat vaan eivät aina pärjää niin hyvin, kun vastapuoli taistelee hieman konkreettisemmin asein.

Hair on musikaalina hyvin selkeästi tarina aatteesta ja ryhmästä ihmisiä. Kyllähän tietyt hahmot nousevat keskiöön, mutta loppujen lopuksi kukaan yksittäinen hahmo ei nouse muiden yli. Totta kai nimiroolien tekijät hieman nousevat joissain kohtauksissa pintaan, mutta liike on suurempi kuin yksikään sen yksilöistä. Tämä on kollektiivinen matka halki sodan ja elämänkin sekavuuden ja järjettömyyden. Jos on vapaus rakastaa ketä  ja miten haluaa, niin miksi silti myös rakkauden leirissä väkivaltaiset impulssit heräävät. Ihmisen molemmat puolet löytyvät myös lempeästä hippileiristä, jossa kaveria ei jätetä ja yhtenä rintama ollaan valmiita vaatimaan ja tekemään tekoja rauhan puolesta. Hair on kauniin kaoottinen ja karvainen matka menneisyyteen. Yksi asia mikä miellyttää todella paljon se hypnoottisen raukea fiilis mikä ryhmäkohtauksissa on. Sitten taas toisaalta mukana on myös paljon hyvin tarkkaan koreografioitua liikettä, joka on melko vangitsevaa katsottavaa. Hallittu kaaos purkautuu ja yhtäkkiä äsken vielä täynnä ollut lava on yhtä hahmoa lukuunottamatta tyhjä. Näihin kun yhdistää vielä vaatetuksen vaihtelevien yksityiskohtien avulla jokaiselle yksilölliseksi luodun tavan ilmentää omaa hippeyttään, niin ollaan todella kauniin autenttiselta tuntuvan maailman ytimessä.

Lavastus on kaikessa yksinkertaisuudessaan vaan vaikuttava ja katsomoon jatkuva ruohokenttä on ihanan pehmentävä kontrasti muun lavastuksen vaikuttavuudelle. Hippien teltat myös luovat oman kivan lisänsä siihen hyvin ankaran kylmään rakennukseen, joka muutoin valtaa suurimman osan lavasta. Lavastuksen massiivisuus saa vielä lisäpotkua ajoin hyvin jyrkästä ja vaativan karusta valaistuksesta. Tässä musikaalissa on paljon kauniita hetkiä, jotka voivat syntyä vain joukkovoiman avulla, kun kaikki kerääntyvät yhden asian ympärille ja antavat sille yhdessä merkityksen. Kun uusi tyyppi tulee ryhmään, niin muut antavat hänelle arvon, merkityksen ja hyväksynnän. Sitähän rakkaus tai rakkaudellinen yhteys ihmisten välillä juuri on: hyväksyntää. Vaikka tarina ei välttämättä ole joka hetki kovin onnellinen, niin tämä on toiveikas tarina.

On aika antaa auringon paistaa.

Hair-musikaali

Teksti ja laulujen sanat Gerome Ragni & James Rado
Sävellys Galt MacDermot
Alkuperäinen New York Stage-tuottaja Michael Butler
Suomennos Markku Salo

Ohjaaja Sini Pesonen (vier.)
Koreografi Kira Riikonen (vier.)
Kapellimestarit Lasse Hirvi ja Jari Puhakka
Lavastaja Tinja Salmi (vier.)
Pukusuunnittelija Tellervo Syrjäkari
Valosuunnittelija Luca Sirviö (vier.)
Kampausten ja maskeerauksen suunnittelijat Minttu Minkkinen, Suvi Taipale ja Anniina Saari
Äänisuunnittelija Mika Filpus
Laulutekstien konsultaatio YARI
Lauluvalmennus Juho Eerola
Ohjaajan assistentti Isabella Salovaara
Valosuunnittelijan Assistentti Ellen Virman

Rooleissa
Maria Lund (vier.), Pekka Hiltunen, Eino Heiskanen, Joel Mäkinen (vier.), Julia Högnabba (vier.), Saara Jokiaho, Tytti Vänskä, Taina Reponen, Ringa Aflatuni (vier.), Jukka-Pekka Mikkonen, Henri Halkola, Aaro Vuotila, Piia Mannisenmäki, Hannu Lintukoski ja Hannu Rantala sekä Ayla Brinkmann, Roosa Karhunen, Nora Mutanen, Tiina Heikkinen, William Nazareno, Lauri Kalpio, Niko Dahlblom ja Pablo Delahay.

Orkesteri
Lasse Hirvi (koskettimet ja kapellimestari)
Jari Puhakka (kapellimestari)
Markus Lajunen / Henri Haapakoski (saksofonit, huilut, klarinetti)
Jani Saaranen / Antti Kuusela (trumpetti)
Jussi Kosonen / Henriika Steidel-Luoto (pasuuna)
Johannes Lintunen / Heikki Hakkarainen (kitarat)
Jani Lappalainen / Pekka Törmänen (bassot)
Hannu Leppänen / Osmo Blomqvist (rummut)
June Binnie / Hannu Leppänen (lyömäsoittimet)