Tekijä: Veera

Tutkiva eksyjäsielu ja ukkosenjohdatin, jolla on open sydän, nörtin mieli, runoilijan kädet sekä äärettömän pehmeä kosketus kiekkoon. ♥ Oman elämänsä käpy ja klovni ♦

Sademies 5.1.2019 (Tampereen teatteri)

Olipa vain huikea avaus tälle teatterivuodelle! Syksyllä ei vaan natsannut aikataulut Sademiehen esitysaikataulun kanssa, joten nyt kun sattuma myös lipputilanteen osalta viimein suosi, oli pakko toimia heti. Olen odotellut kuumeisesti koko syksyn, että pääsisin Sademiehen näkemään, koska oli fiilis, että tämä tulee olemaan todella hyvä. Mutta miten harhautuneita ennakko-odotukseni olivatkaan. Ei Sademies ollut vain todella hyvä,… Lue lisää Sademies 5.1.2019 (Tampereen teatteri)

VeeraKommentoi

Paluuviite vuoteen 2018

Viime vuosi oli niin täynnä kaikenlaisia kokemuksia teatterin, draaman ja impron saralla, että vaikea tehdä mitään, edes jollain tasolla kattavaa, tiivistä summausta. Niinpä teenkin nyt ihan tämän hetkisen fiiliksen pohjalta melko sattumanvaraisen katsauksen vuoden 2018 tapahtumiin ja tarjoamaan oppiin. Vuonna 2018 jätin ihan tietoisesti esiintymisorientoituneen teatteriharrastuksen jäihin, koska ei vaan ollut erityisempää kipinää käsikirjoitetun teatterin… Lue lisää Paluuviite vuoteen 2018

VeeraKommentoi

Improa ohjaamassa – Pyöröovia, toistoa ja leikkauksia

Edelleen pitää paikkansa, että olen kirjoitellut todella laiskasti impro-ohjauskokemuksistani tänä syksynä. Tästä tulee nyt sitten hybridi useammasta kerrasta, koska ajatuksellisesti siellä on yhteistä pintaa ja samoja tekniikoita. Yhden oman ohjauskerran teemana piti olla statustyöskentely, mutta osallistujamäärän ollessa hyvin maltillinen sillä kerralla, päätin vaihtaa ideaa. Kyllä niistä suunnittelemistani statusharjoitteista moni olisi onnistunut silläkin porukalla, mutta ehkä… Lue lisää Improa ohjaamassa – Pyöröovia, toistoa ja leikkauksia

VeeraKommentoi

Saiturin joulu (Tampereen teatteri)

Saiturin joulu on niitä teoksia, joiden näkemisessä on mukana sellainen pieni nostalginen värinä. Vaikka itse tarina on tuttuakin tutumpi, oli tämä ensimmäinen kerta, kun näin sen teatterin lavalla. Saiturin joulu on tarina henkilökohtaisesta muutoksesta ja omien valintojen vaikutuksesta muihin ihmisiin ja omaa itseen. Kitupiikki, joka pihistää kaikesta itse, pakottaa myös kaikki vaikutuspiirissään tekemään niin ja… Lue lisää Saiturin joulu (Tampereen teatteri)

VeeraKommentoi

Päivänsäteet (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Tuima annos seniorienergiaa on tarjolla tässä synkeän humoristisessa, paikallistason maailmanlopun diskossa. Päiväsäteet-näytelmän pirtsakan nimen takaa paljastuu joukko erilaisia ihmisiä, jotka ovat omista syistään päätyneet samaan paikkaan. Yhteisöllisyys ei ole ihan huipussaan Päivänsäteen-vanhainkodissa, jossa huonenaapurin kuolema on aivan arkipäiväinen tapahtuma, josta keskustellaan lähinnä siitä näkökulmasta, kuka saa muuttaa hänen huoneeseensa. Tämän hoitolaitoksen asukkaiden arki on hyvin… Lue lisää Päivänsäteet (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

VeeraKommentoi

Musta Saara (Kansallisteatteri)

Musta Saara on huikea matka sekä todella toimivaan musiikkiteatteriin että teatterityyliin, joka kommentoi ajan ilmiöitä. Täytyy sanoa, että jos se ei ole vielä käynyt ilmi, niin jokin Brechtiläiseen teatteriin liittyvässä neljännen seinän illuusion rikkomisessa mm. puhumalla suoraan yleisölle viehättää minua ihan valtavasti. Esityksessä leikitellään teatteri-illuusion rikkomisella ja sillä miten näytelmästä voi näyttelijänä astua ulos kommentoimaan… Lue lisää Musta Saara (Kansallisteatteri)

VeeraKommentoi

Vähän pohdintaa kriittisyydestä ja kielloista

Tämä teksti käsittelee kritiikkiä ja sen määrittelyä. Taannoin improkurssilla käydyssä alkukeskustelussa nostettiin mukaan keskusteluun myös kritiikki ja oman tai toisten suoritusten ruotiminen purkukeskusteluissa. Joo, olen sitä mieltä että itselleen ja toisille kannattaa ehdottomasti olla armollinen ja turhaa kriittisyyttä on hyvä vähentää. Siitä kuitenkin olen eri mieltä, että tie tuohon armollisuuteen löytyisi kieltämällä opiskelijoilta itsensä ruoskinta… Lue lisää Vähän pohdintaa kriittisyydestä ja kielloista

VeeraKommentoi

Näytelmä joka menee pieleen (Turun Kaupunginteatteri)

Näytelmä joka menee pieleen on näytelmä näytelmän sisällä ja kukaan ei roolistaan luovu, ennen kuin viimeinenkin katsoja poistuu. Turun Kaupunginteatterin versiossa päästään kyllä vikkelästi tämän absurdin hulluttelun vauhtiin ja kohta ollaankin niin syvällä hyvin näytellyn huonon näyttelemisen ytimessä. Näytelmän sisällä yleisöä viehättää harrastajaproduktio, jonka harrastajamaisuus on kohotettu kolmanteen potenssiin ja yli. Taitohan tässä on siinä,… Lue lisää Näytelmä joka menee pieleen (Turun Kaupunginteatteri)

VeeraKommentoi

Työpajateatterin 2. lähijakso (Draamakasvatus)

Esitysviikonloppu oli aloitukseltaan aika raskas. En nyt ala sen kummemmin erittelemään syitä, mutta olin ihan tosi ahdistunut, väsynyt ja vaan toimintakyvytön ekan osan perjantai-illlasta. Oli vaan ihan surkea fiilis, koska oli ikäviä juttuja tapahtunut aiemmin päivällä. Aloituspiirissä tajusin, että en edes jaksa ajatella asiaa ja toisaalta se tunnekuohu oli vielä liian voimakas, jotta olisin pystynyt… Lue lisää Työpajateatterin 2. lähijakso (Draamakasvatus)

VeeraKommentoi

Improa ohjaamassa – Syksyn aloittelu

Olen kirjoittanut tosi laiskasti nyt syksyllä pitämistäni impro-ohjauksista, koska olen ylipäätään kirjoittanut aika vähän. Aihetta olisi, mutta keskittyminen ja energia eivät aina riitä viimeistelemään tekstejä. Keskeneräisiä luonnoksia on vaikka kuinka monta tuolla arkistoissa. Lähetään nyt liikkeelle siitä ekasta ohjauksesta, mutta sitä ennen vähän yleistä pohdintaa ohjaamisesta. Yritän muiden ohjauksessa hillitä sisäistä pedagogiani ja impronörttiyttäni sen… Lue lisää Improa ohjaamassa – Syksyn aloittelu

VeeraKommentoi

Ihana neiti N. eli Vartiovuoren arvoitus (Turun Kaupunginteatteri)

Ihana neiti N. on usealla todellisuuden tasolla liikkuva ja runon kielestä realismiin liukuva rakkaustarinan ja murhamysteerin sekoitus. Aikuisten satu, jossa toden ja tarun raja hämärtyy. Kokoelma muistoja, jotka ehkä tapahtuivat niin kuin ne kerrotaan tai sitten aivan toisella tapaa. Kuka edes totuuden tarinoiden takaa tietäisi? Juha Siltasen teksti on kielellisesti tavattoman viehättävää ja rikasta, mikä… Lue lisää Ihana neiti N. eli Vartiovuoren arvoitus (Turun Kaupunginteatteri)

VeeraKommentoi

Juha (Tanssiteatteri Minimi)

Kas tämähän on se perinteinen tarina, missä avioliittoonsa ja elämäänsä tyytymämätön Marja (Riikka Puumalainen) päättää lähteä etsimään onneaan taloon saapuvan hurmaavan shemeikan (Sampo Kerola) luota. Ensin niin lupaavalta vaikuttava mies puvussaan paljastuu kohta sikanaamari päässään hilluvaksi reisitaskuhousuhulttioksi, joka silti oudolla tapaa vetää edelleen Marjaa ja vähän kaikkia naisia puoleensa. Siinähän käy sitten miten käy eli… Lue lisää Juha (Tanssiteatteri Minimi)

VeeraKommentoi

Improvisaatio IV -kurssi – Valmistujaisshow! (ImproKampus)

Tämä kurssi on saateltu spektaakkelimaisen upean valmistujaisshow’n myötä historian kirjojen sivuille. Vielä viimeinen vikaisu itse esitykseen ja sitten mennään taas elämässä ja improssa eteenpäin. Paljon on uusia ja tuttuja juttuja saatu taas kokeilla ja paljon vielä on vielä kokeilematta. Se minkä tunnistin tällä kurssilla todella selkeästi oli se, että kokonaisten hahmojen luominen on minulle vielä… Lue lisää Improvisaatio IV -kurssi – Valmistujaisshow! (ImproKampus)

VeeraKommentoi

Juoksuhaudantie (Red Nose Company)

Tavalliset klovnit ovat pelottavia. Improvisoivat klovnit, joiden ilmeikkäillä kasvoilla syttyy yleisön osallistamiskatse ovat vielä pelottavampia.  Onneksi tässä esityksessä ei kuitenkaan oikeasti osallistettu, sillä itse nimittäin olisin siinä hetkessä mitään häpeämättä mennyt lavalle. Kutsu improvisoimaan on välillä vaikea vastustaa, kun on siihen oppinut ja tottunut, että lavalle mennään ilman mitään käsitystä siitä, mitä tulee tapahtumaan. Tämä… Lue lisää Juoksuhaudantie (Red Nose Company)

VeeraKommentoi

Pitkiä improtekniikoita

Tänne tulee nyt kokoelma sekalaisia pitkän improvisaation (esitys)tekniikoita. Yleisesti ottaen pitkässä improssa on enemmän aikaa ja tilaa kertoa tarinaa, rakentaa hahmoja sekä yhteyksiä hahmojen välille kuin lyhyessä. Monet (eivät kaikki) pitkät improtekniikat eroavat lyhyistä myös siinä, että niihin yleensä ajatuksellisesti sisältyy rauhallisen perustan (laituri/alusta/platform) rakentamisen vaihe, jossa hahmoilla on kaikki hyvin. Siinä, missä lyhyessä improssa… Lue lisää Pitkiä improtekniikoita

VeeraKommentoi