Dracula – Pahan Synty ja Tuho (Vierailu Jyväskylän Kaupunginteatterissa)

Saavuin teatterille ilman odotuksia, koska ei ollut mitään aavistusta siitä, mitä voisin odottaa, sillä oltiin uudenlaisen teatterin äärellä. Maailman ensimmäinen läpisävelletty animaationäytelmä Dracula - Pahan Synty ja Tuho on jotain, mitä ei tässä muodossa ole aiemmin tehty teatterin lavalla. Digital Illusion Equipment -teknologiaa ja videotykkejä hyödyntävässä esityksessä on vain yksi lihaa ja verta oleva näyttelijä... Continue Reading →

Krypta (Company Uusi Maailma)

Hidas, piinallisen hidas alku. En tiedä mitä olen tullut katsomaan. Aavistus ei paljasta mitään. Odotan jotain alkavaksi, vaikken tiedä mitä odotan. Näytöllä pyörii kuvia. Muotoja, joissa on jotain tuttua ja outoa. Valo heijastuu vain pienille aloille. Kahdet jalat jättävät pinnoille jälkensä, välillä kohoten irti lattiasta, lähemmäs kattoa. Muoto on voimakas, jännittynyt siinä haisee hiki ja... Continue Reading →

Appivanhempien ABC (Linnateatteri)

Kahden miehen kiertävä show tarjoaa humoristisen kurkistuksen appivanhempien maailmaan. Tässä kohotetussa todellisuudessa ei mikään klisee ole liian kulunut, jotteiko sitä voisi vähän pöyhiä. Tarvittaessa keksitään myös omia kliseitä ja kirjainlyhenteitä niitä kuvaamaan. Miten kohdata ja käsitellä appivanhempia tai vävy ja miniä ehdokkaita? Onko siihen olemassa jotain salaista kaavaa? Esityksessä roolit kääntyvät usein ja naurun kohde... Continue Reading →

Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä 10.5.2019 (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Olen nähnyt tämän monologinäytelmän monta kertaa, koska siinä on paljon hyvää ja kaunista. Silloin, kun Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä näytelmää pari vuotta sitten esitettiin ensimmäistä kertaa, ihastuin esitykseen ja kävin sen katsomassa useamman kerran. Monologia esittäneen Jorma Böökin eläköitymisen kynnyksellä uudelleen ohjelmistoon palannut esitys oli tietysti pakko päästä näkemään vielä kerran. Ihan ensimmäisenähän tässä... Continue Reading →

Rakkauskirjeitä (Tampereen Teatteri)

Mikä on rakkauskirje? Mistä tunnistaa, kun sellaisen lukee? Ei ehkä mistään, ehkä kaikesta.  Seela Sellan ja Esko Roineen tähdittämässä Rakkauskirjeitä esityksessä seurataan Melissan ja Andrew'n kirjeenvaihtoa lapsuudesta niin pitkälle, kuin kirjeitä ja elämää riittää. Luvassa ei ole erityisen hempeää romantiikkaa, vaan elämää, jossa välillä hiljaisuus laskeutuu, eivätkä kirjeet kulje kahteen suuntaan.. Kuitenkin halu puhua toiselle... Continue Reading →

Kolme iloista rosvoa (Kuopion Kaupunginteatteri)

"Nyt hiljaa hiljaa hiivitään näin Kardemumman yössä", mutta millainen yö Kademummassa on? Kolme iloista rosvoa kuuluu niihin satuihin, jotka lapsena todennäköisesti osasin ulkoa ja aikuisena en muista juuri muuta kuin sen laulun tai no osan siitäkin. Vaan lieneekö ihmekään, kun siitä taitaa olla parikymmentä vuotta, kun olen tämän tarinan viimeksi kuullut tai lukenut. Kuopion Kaupunginteatterin... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑