Dräfti-klubi 7.9.2019 (Valtimonteatteri)

Sateisen epävakaa Helsinki ja hyvin piilotettu huoneteatteri tarjosivat puitteet syksyn ensimmäiselle, Valtimonteatterin järjestämälle, Dräfti-klubille. En oikeastaan edes tiedä, mitä kautta kuulin ensimmäisen kerran Dräfti-klubista. Törmäsin kai jossain sattumalta tapahtuman mainokseen ja totesin, että tuota haluan kokeilla. Hetken mietin onko minulla mitään riittävän kypsää luonnostekstiä tähän tarkoitukseen, sillä en ole pariin vuoteen juurikaan näytelmätekstejä kirjoittanut. Menneisyyden... Continue Reading →

Phantom – Pariisin oopperan kummitus – Ennakko (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Pariisin kaduilla kuuluu iloinen laulu, joka kiinnittää myös ohikulkevan kreivin (Pekka Hiltunen) huomion. Kreivin suopealla avustuksella ovet oopperaan avautuvat nuorelle laulajalupaukselle Christine Daaélle (Johanna Isokoski), vaan ovien takana kaikki ei olekaan ihan niin kuin odottaa saattaisi. Pariisin oopperan kimaltavan ja hilpeän kuoren takana piilee nimittäin synkkä salaisuus. Voisi luulla että oopperassa elävä kummitus (Riku Pelo)... Continue Reading →

Pieni merenneito (Helsingin Kaupunginteatteri)

Helsingin Kaupunginteatterin Pieni merenneito on niin ihana, että itkettää tai ehkä silmissäni on vain saippuakuplia. Vedenalainen maailma kaikkine hulppeine ja hupsuine yksityiskohtineen on juuri niin maaginen, kuin pitääkin olla. Pukujen värikkyys ja yksityiskohdat tuovat oman lumoavan kerroksensa tähän satumaiseen todellisuuteen, jossa liikutaan kahden maailman välillä. Elämä meressä aaltojen alla on periaatteessa huoletonta, jos siis huomioida... Continue Reading →

Urinetown 30.8.2019 (Jyväskylän teatteriyhdistys Kulissi)

Tervetuloa Urinetownin dystooppiseen musikaalimaailmaan, jossa onnellisia loppuja ei ole. Voiko kestävää ratkaisua tämän maailman ongelmiin löytyä? Vesi on loppumassa ja virtsaamisesta joutuu pulittamaan pitkän pennin, jollei tahdo joutua pelottavaan Kusikaupunkiin, josta kaikki puhuvat, mutta jossa kukaan ei ole käynyt. Tai no, ainakaan kukaan ei ole palannut sieltä, mistähän sekin mahtaa johtua. Pelottava neiti Pennywise (Jenny... Continue Reading →

Paine (Epähetero Entourage / Harrastajateatterikesä)

Harrastajateatterikesän päättänyt monologi, Paine, kertoo yhden tarinan siitä, mitä on olla oma itsensä, kun ei aina oikein edes itse tiedä, mitä se tarkoittaa. Kun oma keho tuntuu vieraalta. Kun ei ole sitä, mitä odotetaan, vaan jotain muuta. Jotain mikä uhmaa valmiiksi luotuja katejorioita ja ahtaita määritelmiä. Omana itsenään oleminen ei vaan ole välttämättä kovin helppoa... Continue Reading →

Ei kyyneltäkään virrannut (Ylimuonion Urheiluteatteri, Harrastajateatterikesä 2019)

Ollaan vaikeiden asioiden äärellä ja silti niistäkin olosuhteista löytyy inhimillistä lämpöä ja huumoriakin, vaikka pääosin ollaan jämäkän asiallisia. Tilanne tuossa ajassa on niin kiristynyt, että se viimeinenkin hymy kyllä siitä aika pian hyytyy. Ei kyyneltäkään virrannut kertoo todellisen henkilön, vuonna 1943 maanpetturina teloitetun Martta Johanna Koskisen, tarinan fiktion tarjoamin tulkinnallisin keinon. Tilanne ja dialogihan on... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑