Juoksuhaudantie (Red Nose Company)

Tavalliset klovnit ovat pelottavia. Improvisoivat klovnit, joiden ilmeikkäillä kasvoilla syttyy yleisön osallistamiskatse ovat vielä pelottavampia.  Onneksi tässä esityksessä ei kuitenkaan oikeasti osallistettu, sillä itse nimittäin olisin siinä hetkessä mitään häpeämättä mennyt lavalle. Kutsu improvisoimaan on välillä vaikea vastustaa, kun on siihen oppinut ja tottunut, että lavalle mennään ilman mitään käsitystä siitä, mitä tulee tapahtumaan. Tämä... Continue Reading →

Anna Karenina (Tampereen Teatteri)

Satiinin kahinaa ja lemmen leiskuntaa ei jää puuttumaan Tampereen Teatterin Anna Kareninasta. Esitys on upeasti sykkivä kokonaisuus, jossa aika ja tila taipuvat, mutta eivät murru. Anna Kareninan (Pia Piltz) ja Levinin (Lari Halme) vuoropuhelulle rakentuva kerronta on todella viehättävän koukuttava ratkaisu. Heti tarinan alussa käynnistyy dialogi, jossa kaksi ihmistä, jotka eivät ole vielä kohdanneet toisiaan, keskustelevat elämästään kuin olisivat aina tunteneet toisensa. Nämä kaksi tarinaa kietoutuu aluksi melko abstraktilla, mutta lopulta hyvin konkreettisella tavalla toisiinsa, vaikka mitään syytä ei vaikuttaisi olevan, miksi nämä kaksi ihmistä edes haluaisivat tavata toisensa. Toki yhdistäviä lenkkejä on, sillä kumpikin tuntee samoja ihmisiä, mutta elämän tyyliensä ja arvojensa puolesta kyseessä on kaksi hyvin eri tyyppistä ihmistä.

Sylityksin 20.10.2018 (Tampereen Teatteri)

Voiko lapsettomuudelle nauraa? Ei ehkä itse asialle, mutta keinoille tavoitella omaa unelmaansa ja tavoille käsitellä asiaa voi lempeästi myös nauraa. Äärimmäisyyksiin menevät teot jonkun mystisen onnen tavoittelussa tuovat tarinaan paljon huumoria, mutta ei tämä varsinaisesti ole komediaa.

Huonosti vartioitu tyttö 20.10.2018 (Helsinki Dance Company)

Olen ehkä joskus lapsena miettinyt miltä My Little Ponyt näyttäisivät ihmisinä. Villeimmissäkään unissani en kyllä ihan tällaista versiota osannut visioida. Samaan aikaan ihastuttava ja todella häiritsevä näky. Neljä taitavaa tanssijaa puettuna hempeänsävyisiin trikoisiin, häntineen ja harjoineen, on jotain sellaista mikä vaan pitää nähdä ja kokea itse. Tarinassa, jos sellaista oikeastaan edes on, neljä yksisarvista on... Continue Reading →

Oikeusjuttu (Teatteri Eurooppa Neljä)

Teatteri Eurooppa Neljä astelee vakain askelin ja epäröimättä kylmän viileän absurdiuden ytimeen Kafkan alkuperäistekstistä sovitetussa musiikkinäytelmässä Oikeusjuttu. Lähtökohta on yksinkertainen, oikeusjuttu voi tulla milloin vaan ja kenelle vaan, mutta syytä vaan ei tunnu tietävän kukaan. Eikä kukaan moisesta oikeastaan edes välitä, kun näin se vaan menee tässä harmaassa maailmassa. Mekanistisuudessaan ja kylmyydessään riemukkaaksi farssiksi taipuvassa... Continue Reading →

Pässi (Tampereen Työväen Teatteri)

Pässi on fantastisen realistisessa ympäristössään avautuva tarina, jonka alateksti puhuu kovempaa kuin sanat. Kolmoisroolin Tinjana Damirina ja Jokke-pässinä tekevä Auvo Vihro on aivan upean muuntautumiskykyinen näyttelijä. Kolme roolia, kolme hahmoa, joista jokainen on mitä suurimmassa määrin toisten armoilla. Pikkutyttö Tinja herää pinkkeine reppuineen henkiin ja valottaa omalla pikkuvanhalla tyylillään, sitä pienen tytön sisäisen maailman ristiriitaisuutta.... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑