Tarina: Kirje menneisyydestä

Tämä on nyt vähän poikkeava tapaus improiltujen tarinoiden joukossa. Ihan samoin tämä on kirjoitettu ilman editointia tajunnanvirtana, mutta tämäpä onkin jo aika vanha teksti. En ihan tarkalleen ottaen osaa ajoittaa, koska tämä teksti on löytynyt yhden luentovihkon välistä. Veikkaisin vuotta 2010 tai 2011, koska silloin tuli istuskeltua aika paljon käytävillä odottelemassa seuraavaa luentoa tai jotain.... Continue Reading →

Hannun Hyvän mielen musaimpro -kurssi – Osa 2 (Hannu Risku / Stella Polaris)

Blogin kolmassadas teksti on tämä pitkään lykätty ihanaisen musaimprokurssin kokemusten toinen osa. Wuhuu! Tässä siis musiikkia ja improa olkaatten hyvät 🙂  Siirretäänpä fokusta nyt vahvemmin musaimpron pariin, koska aiemmassa tekstissä pohdiskelin aika paljon ihan yleisiä improjuttuja. Se johtuu tietysti siitä, että kurssilla tehtiin myös ihan yleisiä, ei vaub musiikillisia improharjoitteita, mutta ennen kaikkea kurssilla tietenkin... Continue Reading →

Kaavoihin kangistunut kuviokelluja

Vuoden vaihteessa mietin, että jatkanko erään harrastuksen parissa enää tänä vuonna. Lopulta päädyin oikeastaan sekä sattuman että oman päätöksen myötä lopettamaan. Tajusin, että en jatkaisi omasta halustani, vaan sitä päätöstä ohjaa joku muu. Huomasin aivoissani nakuttavan semmosen pienen perfektionistin, joka hokee "ei saa luovuttaa ja jättää asioita kesken". Mikä on vähän hassua, kun miettii miten... Continue Reading →

Kun aika on 24.3.2019 (Jyväskylän Kansannäyttämö)

Naamioteatterin sanaton kieli valtaa Miilun lavan Suvi Salomaan ohjaamassa ja käsikirjoittamassa esityksessä Kun aika on. Saliin astuessa korviin kaikuu kellon loputtomalta tuntuva raksutus. Aika vierii odotellessa, että ensimmäinen hahmo saapuu lavalle. Lopulta raksutus taukoaa ja sitä, mitä alkutekstien jälkeen tapahtuu en osannut aavistaa ollenkaan. Sydän hyppää kurkkuun ja rauhoittuu vasta seuraavan hahmon saapuessa lavalle. Eikä... Continue Reading →

Puhtaana käteen 17.3.2019 (Kuopion Kaupunginteatteri)

Puhtaana käteen on tyylipuhdasta farssia, jossa saranat kuluvat ja haasteet kasaantuvat sietämättömyyteen asti. Erkki Lehtinen (Mikko Rantaniva), tuo vekkuli velikulta ja viranomaisten harhauttaja, tulee sotkeneeksi läheisensä omaan soppaansa, vaikka kuinka yrittäisi itsekin päästä irti tukihuijausten viidakosta. Edes kuolema ei voi rahantuloa estää. Talossa, jossa viranomaisten tietojen mukaan asuu valtavasti ihmisiä on yllättävän rauhallista, ainakin hetken.... Continue Reading →

Sammakkokuningas 2.3.2019 (Kansallisteatteri)

Sankaritarinoilla, joita meille myydään on usein myös synkät varjonsa, jotka jäävät näkemättä, jos keskittyy vain pintaan. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää, mutta koossa on pysyttävä, vaikka mitä tapahtuisi. Ihan sama vaikka kaikki tukiverkot ympäriltä murtuisivat ja luottamus itseensä ja muihin ihmisiin alkaa romuttua, niin kulissi on pidettävä pystyssä. Show'ssa, jossa raha vie ja ihminen... Continue Reading →

Tarinateatterin lähijakso (draamakasvatus)

Pitkää pohdintaa tarinateatterista luvassa n-y-t nyte. Tarinateatteri on aineopintojen toiseksi viimeinen opintojakso ja siinä mielessä vähän haikeaa ajatella koko asiaa, koska ollaan lopun edellä. Se on alkuun heti todettava, että tämä oli yksi voimaannuttavimmasta sekä kauniilla tavalla herkkyydessään vahvimmista lähijaksoista näissä opinnoissa. Tämä oli aidosti sellaista uteliasta tekemistä, missä oppii tosi paljon tekniikoista, itsestään ja... Continue Reading →

Ens lite lung i huset 16.2.2019 (Lilla Teatern / Helsingin Kaupunginteatteri)

'Oispa hetki aikaa nauttia omassa rauhassa hyvästä musiikista'. Farssi Ens lite lung i huset on hyvin tavanomaisista ja arkisista lähtökohdista loputtomaksi uusien mutkien taipaleeksi kääntyvä värikäs iloittelu. Kauan ja hartaasti etsimänsä LP-levyn "Me, Myself and I" löytänyt Marcus (Max Forsman) haluaisi vaan päästä kuuntelemaan levyään rauhassa, mutta jatkuvasti ilmestyy uusia ongelmia, jotka vaativat huomiota ja... Continue Reading →

Impro on välineurheilua: Statuskortit

Improvisointihan on siitä mahtava ja kauhistuttava laji, että siinä ei juurikaan rekvisiittaa tai välineistöä tarvita. Ohjaajana onkin yleensä aika kevyet varusteet mukana, kun ei oikeastaan tarvitse omaa suunnitelmaa ja persoonaa suurempaa tarpeistoa mukanaan kantaa. Kuitenkin myös päinvastainen on totta eli mitä tahansa voi käyttää improssa materiaalina ja rekvisiittana. On paljon asioita, mitä voidaan käyttää hyvin... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑