Viime viikonloppuna vierailin Oulussa elämäni ensimmäisessä draamaseminaarissa. Seminaarin ohjelmassa oli luentoja, työpajoja sekä esityksiä. Täytyy todeta, että itselleni näistä mieluisimpia olivat työpajat. Ei sillä etteivätkö esitykset ja luennot olisi mielenkiintoisia, mutta itse tekeminen on vielä kiinnostavampaa. Mielestäni on mahtavaa päästä oppimaan aidosti asiansa osaavilta ja innostuneilta ihmisiltä. Muiden seuraamisen ohella on tärkeää päästä myös kokeilemaan itse. Eiväthän esimerkiksi reagointi ja vuorovaikutus ole sellaisia asioita, joita voisi vain sivusta seuraamalla oppia. On päästävä itse testaamaan ja tekemään havaintoja sekä muista että itsestään.

Kuten olen sanonut lastenteatteri ei ole minulle erityisen tuttu laji. Niinpä oli ihan mielenkiintoista päästä seuraamaan Herra Hakkarainen harrastaa -esitystä. Nyt se mikä on hyvä huomata, että kuten jäteissä, tässä esityksessä on kerroksia. On sekä lapsille että aikuisille paljon sellaista mikä viihdyttää. Kaikki jutut eivät ehkä lapsille aukea ja jotkut jutut ilahduttavat lapsia enemmän, mutta joka tapauksessa kaikille on seurattavaa.

Oma kohokohtani seminaarireissulta oli Acting Beyond Your Thoughts -työpaja, jossa tutustuttiin David Martínezin ohjauksella Meisner-tekniikkaan. Kuten olen ehkä saattanut mainita Meisner-tekniikka on tutustumistani näyttelemisen tekniikoista se, joka minua kiinnostaa eniten. Enkä joutunut pettymään. Se oli sitä, mitä odotinkin ja paljon enemmän. Yllättävää miten voimakkaita tunteita sitä niinkin yksinkertaisissa harjoituksissa saadaan herätettyä. Samalla huomaa sen miten paljon sanoissa voi olla voimaa takana. Se miten asian sanoo ja mitä tekee puhuu kovempaa kuin varsinaiset sanat. Sanat, jotka alunperinkin olivat vain pinnallinen huomio.