Tainaron (Kansallisteatteri)

Tainaron on hyönteisten ja erilaisten kasvirihmastojen synkkä valtakunta, jossa valot loistavat hetken kirkkaina sammuakseen taas ja kadotakseen jonnekin rihmastojen alle. Tainaron on kaikessa outoudessaan varsin selkeä, joskin traagisen kylmä maailma, jos siis asiaa tarkastelee inhimillisestä näkökulmasta. Ainoastaan muutos on varmaa. Luonnon kiertokulku on ketään säästämätön ja julmakin. Asiat, jotka tapahtuvat, tapahtuvat siksi, että niiden kuuluukin tapahtua. Tainaronissa elävät muuttavat hetkessä muotoaan ja vaikka muistikuvat edellisestä elämän muodosta jää, ei kukaan kyseenalaista muutosta. Jos joku tämän Tainaronissa kyseenalaistaisikin, ovat vaikutusmahdollisuudet melko olemattomat ja valittavat keinot hyvin lopullisia. Tainaronissa vierailevan ystävämme (Kati Outinen) kirjeistä koostuva tarina on kaikessa kliinisyydessään varsin kiehtova kurkistus dystooppiseen tulevaisuuteeen. Utelias löytöretki maailmaan, jossa kukaan muu ei ehkä aiemmin olekaan vieraillut. Kirjekaverimme ei ole lähtenyt tuomitsemaan tai tulkitsemaan tätä itselleen vierasta maailmaa, vaan havainnoimaan ja raportoimaan elämästä siellä sellaisena kuin se on. Muutoksia tapahtuu jatkuvasti kaikkialla, joten aina on jotain uutta löydettävää.

Esitys on kiinnostava sekoitus lavan tapahtumia, projisointeja, ääntä sekä tietysti ihanaa laulua. Kiehtovinta itselleni olikin juuri laululla ja muutoin äänellä luotu viileähkö tunnemaisema, mikä täydensi hienosti lavastuksen ja hahmojen asujen luoman kuvan. Aino Vennan kitaralla säestetämä aavemaisen kaunis laulu on jotain, mikä vaan hiipii ihon alle. Kiinnostavaa on myös se, että lauluissa vuorottelee näennäisen satunnaisesti kolme eri kieltä. Mikä edes on Tainaronin kieli, jota tutkija tuntuu ymmärtävän täydellisesti? Visuaalisesti Tainaronissa viehättää erityisesti valon ja pimeyden yhdistelmä, joka voi sekä paljastaa että piilottaa. Kaikki tulee loppumaan ennen pitkää, eikä se loppu ole välttämättä kaunis. Sitä ennen matkan varrelle mahtuu kuitenkin iloa, kauneutta, haikeutta, karuutta sekä kirjeitä. Vaan voiko Tainaronin postiin luottaa?

Leena Krohn

 

Tainaron

Esiintyjät: Kati Outinen & Aino Venna
Ohjaus: Essi Rossi
Dramatisointi: Iida Hämeen-Anttila
Lavastus, valo- ja videosuunnittelu: Milla Martikainen
Pukusuunnittelu: Auli Turtiainen
Musiikki ja videoiden toteutus: Aino Venna
Äänisuunnittelu: Jani Peltola & Olli Valkola

Kommentointi on suljettu.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑