Sultanaatti on riemukas historiallis-fiktiivinen aikuisten satu, joka tarjoilee sekä herättelevää pohdittavaa että paljon hersyvän ilon aiheita. Valtaa sekä miesten ja naisten asemaa pöyhivä esitys vie katsojan sulttaani Suleiman ”Supi” Suuren valtakuntaan. Maailmaan, jossa on ihan normaalia, että käytännössä kaikki – hallitsijaa lukuunottamatta – ovat orjia ja hallitsijan miespuoliset sukulaiset menettävät enemmän tai myöhemmin henkensä. Semmosta normaalia reipasta elämää valtakunnassa, jossa miehet hallitsee ja valtailee alueita, ja naiset, no heitäkin on tiettävästi olemassa.

Elämä on kivasti raiteillaan. On omaa agendaansa ajava visiiri, sininen haukka ja oma armeija, mitä muuta voisikaan tunne-elämältään tasapainoton ja synkkyyteen taipuvainen itsevaltias kaivata? Ilmeisesti jotain silti puuttuu, sillä yllättäen paikalle saapuva, ihanalla tukalla ja yllättävillä taidoilla varustettu, Rossa (Marja Salo) saa pian koko totutun maailmanjärjestyksen horjumaan. Yhtäkkiä sotaretket eivät olekaan sulttaanin elämän pääsisältö ja, kuin huomaamatta ajadutaan pohdimaan ennenkuulumattomia asioita, kuten: miltä näyttäisikään naisten sultanaatti tai mitä maailmassa voisi parantaa.

Suleiman ”Supi” Suuri: Mene ja ota heti selvää, mitä eläimet valtakunnassani puhuvat.
Visiiri: Ai teistä?
Suleiman ”Supi” Suuri: Mitä, puhuvatko ne minusta?

Perinteistä historiakuvauksia ja luutuneita malleja tuulettava esitys herättää henkiin aikakauden, jota ei ehkä koskaan ollut sellaisena, jona se kuvataan, mutta joka absurdiudestaan huolimatta vaikuttaa uskottavalta. Omanlaisensa eheä ja hurmaavan pöhkön maailman, jossa talitinteiltäkin voi oppia paljon, jos vain kuuntelee herkällä korvalla.

Sultanaatti on esitys, jota katsoo ei-niin-kovin hiljaa penkillään hykerrellen. Teksti on täynnä koukkuja ja oivallisen tarkkanäköisiä oivalluksia. Kaikki mieshahmot ovat hirvittävän herkullisia omassa sokeudessaan itselleen ja olosuhteidensa tai ympäröivän maailman karmeudelle. Erityisesti Suleiman ”Supi” Suuri (Paavo Kinnunen) on kaikessa valppaassa, nopeasti kiihtyvässä, vainoharhaisuudessaan ja touhottamisessaan, hyvin tunnistettava ja hilpeyttä herättävä hahmo. Samoin ilahduttaa visiirin (Markku Maalismaa) lakoninen elämän asenne, jossa kaikki muutokset ovat pahoja: totta kai elämä on kauhistuttavaa ja epäreilua, kuten kuuluu ollakin.

Suleiman ”Supi” Suuri: On tapahtunut se. Se kaikkein paras. Olen alkanut kirjoittamaan taas runoja.

Lavastus pyörivän ilmavine kankaineen luo viitteellisyydessään oman epätodellisen todelta tuntuvan maailmansa, jossa modernit ja menneen maailman maisemat sekoittuvat saumattomasti. Sama näkyy myös puvustuksessa, jossa on otettu elementtejä eri aikakausien tyyleistä ja luotu hyvin omintakeinen, tilkkutäkin lailla yhtenäiseksi muodostuva, kuvastonsa. Hilpeän hämmentävä musiikki tarjoaa oivan lisävärin tähän eriskummalliseen maailmaan, johon on yllättävän helppo uppoutua tunneiksi.

Tämä on esitys, joka on koettava omakohtaisesti. Tarjolla on ihanan raikas lasillinen epätodellisuutta.

Sultanaatti

Ohjaus
Laura Ruohonen

Lavastussuunnittelu
Kaisu Koponen

Pukusuunnittelu
Auli Turtiainen

Musiikki
Riikka Talvitie

Valosuunnittelu
Ville Toikka

Videosuunnittelu
Timo Teräväinen

Äänisuunnittelu
Jani Peltola

Naamioinnin suunnittelu
Jari Kettunen

Laulun harjoittaminen
Mari Kätkä

Rooleissa

Jani Karvinen
Paavo Kinnunen
Markku Maalismaa
Marja Salo
Henna Sormunen
Saima Haapasalo