Undocumented Love (Kansallisteatteri)

Omapohjassa katsomot rakentuvat pitkänmallisen tilan molemmille laidoille. Ihmisiä on kielletty viemästä reppuja saliin ja pitämään käsilaukut sylissä. Tämä tieto saattaa hermostuttaa katsojaa. Valot pysyvät sitkeästi päällä, kun omille paikoilleen yleisön joukkoon asettuneet esiintyjät hitaasti nousevat esiin. Ensin äänien ja myöhemmin myös liikkeen kautta. Minua väsyttää, enkä oikein tahdo päästä kaoottista radiomaista sähinää ja valoisassa huoneessa tapahtuvan liikkeen mukaan. Olen oudon tietoinen jalkojeni asennosta, mietin pitääkö penkkien väliin jättää kulkutilaa, kun kerran laukut kehotettiin pitämään sylissä. Alku on hidas ja mietin mihin oikein olen tullut. Kun valot viimein sammuvat maailma muuttuu ja irrallisuuden tunteeni vähenee. Kertomukset ovat karua kuultavaa. Miten hirvittävä rikos sen täytyy olla rakastaa toista aikuista ihmistä, kun se tuntuu oikeuttavan yhteisön mielissä aivan epäinhimillisen raakoja tekoja. Millaisella julmuudella voimme olla valmiita kohtelemaan ihmistä, jonka rakkaus ei sovi yhteisömme normeihin. Sääntöihin, jotka ihmiset ovat itse luoneet. Miksi ne on luotu? Mitä pelkäämme? Miltä koetamme itseämme suojata, kun joukkona käymme yksilön kimppuun?

Esitys on omakohtainen ja ei ole. Dokumentaarinen ja unenomaisen fiktiivinen. Jokainen on yksilö, jokaisella on oma tarinansa. Rakkaus tai sen menetys yhdistää. On muistoja, joiden muodot heräävät henkiin lavalla. Yhteisiä ja erottavia kieliä. Sanoja ja sanattomuutta. Elämää ja kuolemaa. Valoja ja synkkiä varjoja. Öljyä, joka palaessaan valaisee pienen palan maailmasta, mutta luo myös ankaria kontrasteja. On klovnin kepeä hauraus ja loisteputkien teollisen kylmäävä välke. Metallin ankaruus ja toisten kannattelun tuoma keveä pehmeys. Akrobatian ja tanssin kieltä. Maailma, joka satuttaa, on julma ja välinpitämätön. Maailma, joka on myös kaunis ja lempeä. Kuiskauksia pimeässä. Liikettä ihmisten keskellä, takana, sivuilla ja yläpuolella. Kauneutta ja vääristynyttä valoa. Pelkoa ja rohkeutta. Tarinoita, joiden takana ei voi piileksiä, vaan jotka näyttävät lempeää valoa ihmisyydelle. Pakko poistua kodistaan ja etsiä turvaa toisaalta, kotia vierauden keskeltä. Ei sääliä, vaan myötätuntoa. Omien haavojen jäljet avattuina, todellisuus vahvalta vaikuttavan pinnan alla. Toivoa siitä, että ihmisyys voittaa. Halua toteuttaa unelmia, elää vapaana ja rakastaa ilman pelkoa.

Rakkaus, joka on, mutta josta ei jää jälkeä. Kielletty, unohdettu tai kokematon.

Undocumented Love

Cast
Angela al Debs, Bakr Hasan, Kalle Lehto, Mohammad Manla and Marja Salo
Concept by
Kati Kaartinen and Jussi Lehtonen
Directed by
Jussi Lehtonen
Script
Kati Kaartinen
Set and costumes
Katri Rentto
Lighting
Eero Alava
Sound
Sanna Salmenkallio and Ali Saad
Make-up
Minttu Minkkinen
Director’s assistant
Sahar Arvekari
Production management
Irina Duskova

Kommentointi on suljettu.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑